pariskunta riippumatossa

Blogi: Parisuhde ja ympäristö- miten suhde ympäristöön vaikuttaa parisuhteeseen?

by Blogi

Taas on se aika vuodesta, jolloin suomalaiset matelevat autoletkassa moottoriteitä päämääränään niemennokka ja rantasaunan leppeät löylyt. Luonnon äärelle hakeutuminen kuuluu monen kesään, asuinpaikasta riippumatta. Varpaat tekee mieli kastaa rantaveteen ja koko keho pysähtyy kuuntelemaan, kun käki alkaa kukkua metsänlaidassa. Kaupunkiympäristössä lähipuistot kutsuvat vehreään syliinsä.  

Suhde ympäristöön ja luontoon on ollut viime vuosina hyvinvointi- ja mielenterveystutkimuksen kiinnostuksen kohteena. Tutkimusta on tehty pääosin yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta.  Luonnon ja ympäristön hyvinvointihyötyyn on todettu vaikuttavan muun muassa valon määrä, ilmanlaatu, äänimaisema ja esteettisyys. Luonnossa olo rauhoittaa ja lievittää stressiä, sekä tasaa sykettä ja verenpainetta. Viherympäristö hoitaa kehoa ja mieltä ja tarjoaa monella tapaa aistittavia virkkeitä. Tutkimusten mukaan lähiluonto onkin kaikkein tärkein mielen hyvinvointia edistävä tekijä.  

Millainen merkitys ympäristöllä voisi olla ihmissuhteisiimme? Mikä yhteys voisi olla parisuhteella ja ympäristöllä? Millä tavalla ympäristö vaikuttaa meille merkityksellisiin ihmissuhteisiin?  

Luonto- ja ympäristöharrastus vahvistaa ja ylläpitää monella tapaa myös parisuhdetta. Yhdessä koetut luontoelämykset aamuisen lammen rannassa tai syksyiset sieniretket ovat monelle tärkeitä parisuhteen hyvinvointihetkiä ja arvokas voimavara. Keskustelu ja vuorovaikutus saatetaan kokea toisenlaisena luonnossa kuin arjen keskellä kotona. Yhdessä aistitut luonnon äänimaisemat ja liikkuminen, kuten metsäpolulla kulkeminen, saattavat tarjota mahdollisuuden parisuhteen tunneyhteyden syventämiseen. Luonnossa kehon rytmi usein muuttuu ja sitä kautta mahdollistuu myös toisenlaisten parisuhderoolien kokeilut; kiireinen kumppani saattaa hidastaa tahtia ja verkkainen innostua eri tavalla luonnon lukemattomista mahdollisuuksista.  

Toisaalta jaettu huoli esimerkiksi ilmaston vääjäämättömästä lämpenemisestä tai viheralueiden vähentymisestä saattavat olla yhdessä jaettuja kokemuksia.  Ympäristöön ja luontoon saattaa myös liittyä voimakkaita tunteita ja arvoristiriitoja, joita voi olla hankala käsitellä suhteessa. On tärkeää, että myös parisuhteessa voisi keskustella erilaisista luontoon, ympäristöön tai ekologisesti kestävään elämäntapaan liittyvistä kysymyksistä ja huolista.   

Olisiko tänä kesänä aika herätellä kumppanin kanssa keskustelua siitä, millä tavalla luonto ja ympäristö vaikuttavat parisuhteeseen?  Millaiset asiat vaikuttavat omaan ympäristösuhteeseen? Miten huomioida ympäristön kestävyys parisuhteen valinnoissa?  

Itsekin kuulun näihin suomalaisiin, jotka valtaavat pian moottoritiet päästöistä huolimatta. Olen kuitenkin esittänyt kesälomalle toiveen, että tänä kesänä olisi aikaa ja tilaisuutta pohtia yhdessä kumppanin kanssa ympäristön ja luonnon merkitystä parisuhteellemme ja niitä asioita, joihin voisimme arkisilla valinnoilla suhteessamme vaikuttaa, jotta myös mahdolliset lapsenlapsemme kuulisivat käen kukunnan pellonlaidassa iltahämärässä.  

Henkilö - Riina Nissinen

Kirjoittaja

Riina Nissinen
asiantuntija, Parisuhdekeskus Kataja 

Kaksi pyykkipoikaa

Toiminnanjohtajan kesäblogi: Muista pysähtyä ja kohdata tänä kesänä

by ArtikkeliBlogi

Aurinko tulvii sisään ikkunoista ja iloiset lasten äänet kiirivät hiekkarannoilta. Lasten kouluvuoden uurastus on ohi. Pandemia-aika on vienyt meiltä kaikilta veronsa, ja me kaikki tunnemme sen vaikutuksen nahoissamme.  

Joillekin kolhut ovat olleet kovempia kuin toisille. Pahoinvointi perheen sisällä, huolet terveydestä ja toimeentulosta ovat monilla lisääntynyt. Työssä ollaan ehkä venytty äärimmilleen. Etätyö on luonut monille uusia, erilaisia rutiineja ja tapoja toimia arkeen. Ne työyhteisöt, joissa on osattu olla innovatiivisia ja kohtaavia poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta sekä kyetty luomaan uusia ja toimivia tapoja työyhteisön jaksamisen edistämiseen, ovat kenties selvinneet vuodesta hyvinvoivempina. 

Saatko siis nyt, kesän alussa olla uuvahtanut? Saat. 

Nyt kesällä meidän tulisi pyrkiä hengähtämään ja lataamaan akkuja taas syksyä varten. 

Saatko siis ottaa aikaa, edes hetken, itsellesi tänä kesänä? Saat. 

Jotta jaksaa olla ympäristölleen läsnä, tulee ensin pyrkiä itse voimaan hyvin. Tämä tarkoittaa omien tarpeiden kuulemista, keskittymistä oman mielen ja kehon hyvinvointiin, omien hetkien vaalimista. Joillekin tämä tarkoittaa pientä hetken hengähdystä arjesta omien ajatusten parissa aamukahvilla, joillekin hieman pidempää irtiottoa arjesta.   

Saatko nauttia kiireettömyydestä perheen kanssa? Saat. 

Perheissä tulisi kyetä ottamaan kesä ja loma vastaan nyt niin rennosti, kuin vain pystytään. Nauttia yhdessä olosta läheisten kanssa turvallisesti. Kaikkien perheenjäsenten lomatoiveita on tärkeä pyrkiä kuulla, vaikkapa järjestämällä pieniä arjen irtiottoja ja lomahetkiä lähiympäristöön.  

Saatko pyytää hetken aikaa parisuhteelle tänä kesänä? Saat. 

Parisuhteen huomioiminen arjessa ja vapaalla ei aina ole helppoa. Ajatus, että nyt pitäisi jotenkin huoltaa parisuhdetta, voi tuoda jopa ylimääräistä stressiä. Parisuhteen huoltaminen tai ylläpitäminen arjessa, vapaalla, lomalla ja juhlissa ei vaadi kuitenkaan ihmetekoja. Se tarkoittaa toisen aitoa kohtaamista ja toinen toisensa tarpeiden huomioimista. Se tarkoittaa kunnioittavaa ja arvostavaa vuorovaikutusta ja käyttäytymistä kumppaneiden välillä. Se tarkoittaa hellyyden ja rakkauden näyttämistä sanoin ja teoin, katsein ja kosketuksin. Se on arjen ja yhteisen elämän jakamista, yhdessä.   

Parisuhteen huoltoa on myös se, kun havaitsee pulmia, uskaltaa tarttua niihin. Selvittää ristiriitoja turvallisesti ja hakea apua ulkopuoliselta taholta.  

Pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi tänä kesänä. Nauti hetkistä: siitä tunteesta, kun kesätuuli hivelee kasvoja, sade ropisee kattoon tai laineet liplattavat varpaiden painautuessa rantahiekkaan. Olemme kaikki sen tarpeessa!  

Matalan kynnyksen puhelin- ja chat -palveluita on tarjolla Parisuhdekeskus Katajassa myös kesäaikaan. Pulmien kanssa ei tarvitse jäädä lomallakaan yksin!  päivystyschat / parisuhdepuhelin

Henkilö - Suvi Laru

Kirjoittaja
Suvi Laru

Psykologi, erityistason paripsykoterapeutti ja  Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja.

Valkoinen kukka maljakossa

Blogi: Vanhemmuussuhde on elämän rakkaimpia ja raskaimpia suhteita

by Blogi

Äitienpäivänä iloitaan äideistä tai muistellaan edesmenneitä äitejä. On taistelijaäitejä, jotka ovat valmiita tekemään lapsensa puolesta mitä vain. On niitä, jotka jaksavat olla äitejä isolla ”äällä” vastoinkäymisistä huolimatta. On niitäkin äitejä, joiden jaksaminen on äärirajoilla ja niitä, jotka eivät jaksa. Silti äitejä kaikki.

Äitienpäivä, niin kuin myös isänpäivä, voi aiheuttaa meissä monenlaisia tunteita. Harva meistä on saanut tai kyennyt antamaan täydellisen lapsuuden, ei sellaista taida olla olemassakaan. Erilaisista olosuhteista johtuen kaikilla ei välttämättä ole ollut äitiä tai isää läsnä omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan.

Kokemus siitä, että omassa lapsuudessa tai nuoruudessa kaikki ei mennyt ihan nappiin, voi herättää ristiriitaisia ajatuksia. Yrittivät parhaansa, mutta muistoissa ja kokemuksissa onkin kaipausta, tarpeiden täyttymättömyyttä ja näkyväksi tulemattomuutta. On myös surullisia kohtaloita, joissa olosuhteet ovat olleet niin huonot, ettei edes yrittäminen ole onnistunut.

Napanuoran katkaiseminen omiin vanhempiinsa voi olla vaikeaa tai vanhemman puolestaan voi olla vaikea katkaista napanuora omaan lapseensa. Miten sanoa äidille tai isälle, joka sekaantuu hiukan liikaa asioihimme, että elämme nyt omaa elämäämme. Hienoa, että olet osallinen siinä ja pyydämme tarvittaessa apua ja mielipidettäsi. Miten vastaavasti sanoa vanhemmalle, jota ei näy eikä kuulu, että meille olisi tärkeää, että olisit osallisena elämässämme. Miten minä puolestani osaan vanhempana olla apuna ja tukena oikealla tavalla? Miten itse osaan käsitellä tilanteita, joissa oma lapseni ottaa etäisyyttä, vaikka minä haluaisin enemmän yhteyttä?

Vanhempi-lapsi –suhde on suhde, jota on vaikea tai lähes mahdoton käsitellä ilman tunteita. Se on yksi elämän moniulotteisimmista, rakkaimmista, raskaimmista, ihanimmista ja kamalimmista ihmissuhteista. Tunteista puhuminen oman vanhemman tai lapsen kanssa voi olla outoa ja vaikeaa. Kannamme vanhemmuutta mukanamme lapsena, ehkä myös vanhempana ja sen vaikutus elämäämme on suuri. Vielä aikuisenakin soitto äidille tai isälle voi herättää ahdistusta, surua, pettymystä, myötätuntoa, hellyyttä tai iloa. Jopa kaikkia näitä edellä mainittuja samassa puhelussa.

Nämä sekä lukemattomat muut kokemukset ja tunteet tuovat oman värinsä myös parisuhteeseen. Lapsuuden kokemukset näkyvät vääjäämättä meissä aikuisissa tavalla tai toisella. Tuomme parisuhteisiin mukanamme lapsuutemme perinteitä ja tapoja toimia. Näiden yhteensovittaminen kumppanin erilaisiin tapoihin voi olla yksi parisuhteen haasteista. Osaammeko valita ja säilyttää ne hyvät perinteet, jotka vahvistavat meitä ja parisuhdettamme? Osaammeko puolestaan jättää pois ne, jotka kuormittavat meitä aiheuttaen ristiriitoja? Sanotaankin, että ”se joka ei kanna omaa perinnettä, kantaa toisten perinteitä”. Kuulluksi tuleminen parisuhteessa on tärkeää osana hyvää vuorovaikutusta.

Jos et ole vielä jakanut omasta lapsena ja vanhempana olemisen riittämättömyydestä tai häpeästä, toiveista ja iloista kumppanillesi, voisit tehdä sen seuraavalla kävelylenkillä tai vaikka saunan lauteilla. Omien kokemustesi ja tunteittesi jakaminen lisää ymmärrystä toisen menneisyyteen, sekä läheisyyden tunnetta toisiinne. Kuuntelethan toista avoimin mielin ja isolla sydämellä <3

Minna ja Risto Jyrkkä

Minna ja Risto Jyrkkä ovat rakastuneet parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 50+ ikäisenä osaamme jo olla armollisempia itsellemme, nähdä ja pohtia tapahtuneita asioita. Meillä on neljä lasta, joista nuorimmainen on lukioikäinen ja loput kolme ovat jo aikuisia.

Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.

Minna on puheterapeutti, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa. Hän toimii myös Solmu-neuvojana. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Risto on myös Parisuhdekeskus Kataja Ry:n hallituksen jäsen.

Lisää ajatuksiamme ja parisuhteellista tietoa löytyy kotisivuiltamme www.taitepiste.fi

Piirroskuva parista käsi kädessä sairaalassa

Blogi: Kiitos sairauksille, teitte meistä täydellisiä

by Blogi

Meidän parisuhteeseemme osallistuvat aktiivisesti myös siihen kutsumattomat vieraat, Crohnin tauti ja endometrioosi. Minä olen elänyt endometrioosin kanssa teinistä asti, puolisoni taas sai Crohnin taudista diagnoosin juuri, kun olimme tavanneet pari vuotta sitten. Sairauksilla on ollut parisuhteeseemme vaikutuksia, joita meistä kumpikaan ei olisi odottanut.

Mieheni ei esimerkiksi uskalla jättää minua yksin kotiin yöksi, jos tulisinkin kovin kipeäksi enkä pääsisi itse liikkumaan. Olemme asuneet yhteisessä kodissamme nyt puolitoista vuotta, enkä ole viettänyt täällä ainuttakaan yötä yksin. Lähden aina perheeni luo tunnin ajomatkan päähän yökylään, kun puolisoni on poissa kotoa. Se kieltämättä syö autonomian tunnetta ja tuntuu hölmöltä – olen 20-vuotias, mutta en voi olla yhtäkään yötä yksin. 

Endometrioosini vaikuttaa vahvasti seksuaalisuuteen. Pahimmillaan seksi on laukaissut kipukohtauksen, joka on johtanut muutaman päivän kivunhoitoon naistenosastolla. Se on ollut kirjaimellisesti suuri kipukohta suhteessamme. Mieheni taas saattaa istua pahimmillaan tunteja päivästä vessassa, joka syö yhteistä aikaamme valtavasti. 

Olemme myös molemmat välillä hurjan uupuneita, joko yhtä aikaa tai vuorotellen. Puolisollani se näkyy kuulokkeet päässä tietokoneen äärelle sulkeutumisena, minulla aivottomana instagramin selailuna ja reality-TV:n katsomisena sängyssä. Ei tee mieli jutella eikä oikein olla lähekkäinkään. Pahimmin uupumus etäännyttää meitä toisistamme silloin, kun jaksot tulevat vuorotellen: ensin toinen on uupunut, sitten toinen ja sitten ehkä taas toinen. Sen ymmärtää, mutta aina ei välttämättä jaksaisi. 

Puhumme puolisoni kanssa avoimesti podcastissa näistä teemoista, parisuhteestamme ja elämästämme ylipäätään kroonisten sairauksien kanssa. Monesti meitä kehutaan “täydelliseksi pariksi”, sellaiseksi suhteeksi, jota kaikkien pitäisi tavoitella. Tuo lause herättää huijarisyndroomani. Miten nämä ihmiset luulevat, että meillä on täydellinen suhde?

Meistä kumpikin on uhannut mennä sohvalle nukkumaan ja on mennytkin. Me mennään välillä riidoissa nukkumaan eikä noudateta “ei vihaisena sänkyyn”-sääntöä. Oikeastaan aika monesti me ollaan vihaisia juurikin sängyssä. Me ei aina osata keskustella asiallisesti, vaan välillä suusta karkaa lapsellisia lausahduksia siitä, miten toinen vaan on perseestä eikä naama just nyt miellytä. Me ollaan usein eri mieltä siitä, kumman vuoro on tyhjätä tiskikone. Me mökötetään. Ollaan tosi lapsellisia. Kysytään toisiltamme, että mikä on, ja molemmat vastaa, että ei yhtään mikään, vaikka tottakai meillä on joku. 

Sellaista ei tietenkään ole aina. On yksi asia, missä olemme tosi taitavia. Se on puhuminen, ja ehkä se itse asiassa on avain siihen “täydelliseen” parisuhteeseen. Puhumisen oppimisesta voin olla äärettömän kiitollinen näille sairauksille. Me emme ehkä koskaan olisi puhuneet niin paljon ja niin syvällisesti, jos meidän ei olisi ollut pakko. Tai ei tietenkään olisi ollut pakko, mutta jos haluamme olla yhdessä ja rakentaa suhdetta, johon molemmat ovat tyytyväisiä, puhuminen on ollut silkka välttämättömyys. Se on tuntunut tosi vaikealta ja välillä sanojen löytäminen on tuntunut mahdottomalta. On ollut vaikeaa purkaa sairauteen liittyvää turhautumista ilman, että sitä kohdistaa toisen persoonaan. 

Siis kiitos teille, endometrioosi ja Crohnin tauti. Te teitte meistä täydellisen parin.

Henkilö - Charlotta Piri

Kirjoittaja Charlotta Piri opiskelee sosionomiksi ja seksuaalineuvojaksi. Charlotta on toiminut Parisuhdekeskus Katajan ja gynekologisen potilasjärjestön Korento ry:n vapaaehtoisena.

Henkilö kirjoittaa kaavaa valkotaululle

Blogi: Kaava rakentavaan ristiriitojen ratkaisuun

by Blogi

Kirjoitin viime blogikirjoituksessani ristiriitojen onnellisista lopuista. Ristiriitojen aiheuttamat konfliktit voisikin nähdä ongelmien sijaan yhä useammin timanttisina mahdollisuuksina yhteiseen luovaan ratkaisujen etsintään ja sen kautta yhteiseen kukoistukseen! Mutta mikä on kaava rakentavaan ristiriitojen ratkaisuun? Puin omat havaintoni kolmen halun muotoon.

  1. Halu ymmärtää toista

Me kaikki katsomme maailmaa oman yksilöllisen linssimme läpi. Sen päälle on kerrostunut monen muotoisia ja värisiä filttereitä, jotka muuttavat havainnointiamme tilanteiden vaihtuessa. Tulemme siis jokaiseen suhteeseen oman menneisyyden painolastimme kanssa. Sen kaiken kerrostuman alla meillä kaikilla on kuitenkin lähtökohtaisesti samat tarpeet, kuten halu tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi omana itsenämme, eli haluamme kaikki olla hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin olemme. Ihmissuhteissa kuitenkin käy helposti niin, että alamme rakentamaan mielikuvia toisistamme, joista voi olla vaikea luopua. Mutta entä jos pysyttelemme avoimena ja uteliaana toista kohtaan läpi suhteen. Kuka kumppanisi on juuri tässä hetkessä? Miten näkisit hänet jos kohtaisitte nyt ensimmäistä kertaa? Nyt hetken ihmetys antaa tilaa toiselle olla oma itsensä. Vapaudessa me kukoistamme ja saamme molemmat kasvaa omaksi itseksemme.

  1. Halu luoda yhteyttä

Parisuhteen tyypillisimmät ristiriidan aiheuttajat ovat kommunikaation puute ja tulkitseminen. Mikäli emme kommunikoi ja kerro omista toiveistamme, tarpeistamme ja ajatuksistamme ääneen, toinen ei voi niitä kuulla. Puhumattomuus synnyttää tulkinnan kehän ja toisen tulkitseminen vie lähes aina metsään, sillä kukaan meistä ei ole niin taitava ajatustenlukija, että osuisi aina oikeaan. Ja tulkinnassa vaikuttavat aina ne aiemmin mainitut linssit ja filtterit. Hyvä kommunikaatioyhteys taas johtaa hyvään tunnneyhteyteen. Ja kun yhteys kumppaneiden välillä on kunnossa, luo se turvallisen tilan jakaa toiselle vaikeampia ja herkempiä asioita, kuten syvimpiä tarpeita, toiveita sekä myös niitä harmituksen aiheita. Esimerkiksi kiukuntunteen takana on useimmiten jonkinlainen pettymys tai loukkaantuminen, joka sitten saattaa äityä ilmiriidaksi, jollei siihen pääse käsiksi ajoissa. On siis hyvä katsoa yhä useammin sisäänpäin ja opetella kuulemaan ja tunnistamaan omia tunteita sekä tarpeita. Ja tottakai myös opetella sanoittamaan niitä kumppanille, niin että voisitte molemmat ymmärtää toinen toisianne yhä paremmin. Voisinko rohkaistua jakamaan kumppanilleni jotain uutta itsestäni tänään ja kuunnella mitä hänellä on itsestään kerrottavanaan?

  1. Halu päästä samaan päämäärään

Konfliktin jännitteisyyden hyvä puoli on se, että jossain vaiheessa se käy sietämättömäksi. Vaikka asiaa koetettaisiin lakaista maton alle, konflikti pyrkii kuitenkin luonnostaan kohti ratkaisua ja sitä on katsottava silmästä silmään – ennemmin tai myöhemmin. Parisuhteessa on muistettava, että vaikka käsillä olisi millainen tilanne tahansa, suhteen molemmat osapuolet pelaavat aina yhteiseen pussiin. Kumppaneina olemme samassa tiimissä ja katsomme samaan suuntaan. Molempien halu pyrkiä ratkaisemaan ristiriita parhaiten niin yksilöiden, kuin suhteen kannalta on tärkeä lähtökohta. Ja siinä tarvitaan kykyä kommunikoida ja etsiä yhteistyössä luovia ratkaisuja tilanteeseen ja niin kauan kuin se on molempien mielestä aidosti tyydyttävää. 

Ja kun ristiriidasta päästään yli, niin molemmat palkitaan jollain ihanalla, vaikkapa hyvällä ruualla tai lasillisella kuohuvaa. Se keventää ristiriitojen painolastia eikä konfliktitkaan tunnu välttämättä enää niin raskailta, kun tietää kokemuksesta että lopussa häämöttää palkinto. Otimme kumppanini kanssa jo suhteemme alkuvaiheessa käyttöön säästölippaan johon laitamme hyvin selvitetyn ristiriidan jälkeen aina seteleitä. Kun lipas on täynnä, käytämme rahat lomamatkaan. Miettikää yhdessä, millaisen palkintojärjestelmän te voisitte luoda suhteeseenne?

Hannele Kirjavainen

Olen Hannele Kirjavainen ja opiskelen kosketus- ja läheisyysterapeutiksi. Asun 13–vuotiaan poikani kanssa ja olen uudessa parisuhteessa. Koen olevani tällä hetkellä suhteessa, joka arjen ja ihmisyyden haasteista huolimatta tuntuu oikealta ja iso osa siitä on Katajan oppien ansiota.  

Olen käynyt Parisuhdekeskus Katajan PariAsiaa ja Parisuhteen Palikat koulutukset sekä toiminut vapaaehtoisena luennoitsijana. Olen ollut mukana myös ryhmächatissa ja nyt olen myös vapaaehtoisten blogikirjoitusryhmässä. Iloitsen siitä, että voin Katajassa toteuttaa monenlaisia taitoja eri muodoissa.  

Vene auringonlaskussa

Blogi: Parisuhde on kiintymyssuhde

by Blogi

Jokainen meistä haluaa tuntea olonsa rakastetuksi. Me haluamme tuntea, että meistä välitetään ja huolehditaan. Me tarvitsemme lähellemme turvallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka kannattelevat meitä. Meitä aletaan kannatella ja rakastaa jo vauvasta pitäen. Luomme vauvana ensimmäisen suhteemme ensisijaisiin hoitajiimme, usein vanhempiin. Tällä suhteella eli kiintymyssuhteella on merkitystä koko elämämme ajan. Se miten meistä huolehditaan, miten meitä rakastetaan ja kannatellaan vauvana, on merkitystä siihen, miten me solmimme ihmissuhteita myöhemmin elämässä.

Jari Sinkkonen teoksessaan Kiintymyssuhteet elämänkaaressa (2018) puhuu siitä, kuinka läpi elämme muodostamme merkityksellisiä ihmissuhteita. Parisuhde on yksi ihmisen tärkeimmistä suhteista. Parisuhde on kiintymyssuhde. Yhtä lailla, kun vauva tarvitsee vanhempaansa ilon ja hädän hetkissä, aikuisena me tarvitsemme kumppaniamme. Kumppanin läheisyys, aito läsnäolo ja erilaiset rakkauden teot luovat turvallisuudentunnetta. Kun me syystä tai toisesta joudumme eroon kumppanistamme tai meille tulee erimielisyys, tunnemme surua ja pelkoa sekä mahdollisesti hylätyksi tulemista. Tunne voi olla yhtä voimakas, kun vauva joutuu eroon vanhemmastaan. Vaikka tunteiden säätely kehittyy niin tunne menettämisestä on sama. Me haluamme olla lähellä ihmistä, joka rakastaa ja pitää minusta huolen.

Sinkkonen kirjassaan lainaa Hazanin ja Shaverin (1987) luomaa luokittelumallia parisuhteen kiintymyssuhteista, jotka ovat  turvallinen, välttelevä ja ristiriitainen. Ihmisten luomat parisuhteet ovat kuitenkin moniulotteisempia ja mutkikkaampia kuin mainitut pelkistetyt luokittelut. Ne voivat kuitenkin antaa viitteitä sille, minkälaisia me olemme pariskuntana – missä me olemme hyviä ja missä meillä on kehitettävää. Internetissä löytyy paljon testejä, joiden avulla voit yksin tai kumppanisi kanssa testauttaa minkälainen kiintymyssuhde teillä on pariskuntana.

Parisuhde on ihmisen elämässä yksi tärkeimmistä ihmissuhteista. Tämän vuoksi meidän jokaisen olisi tarpeellista tarkastella sekä pysähtyä miettimään sitä, miten minä ja kumppanimme käyttäydymme parisuhteemme sisällä. Miksi me olemme me? Mikä tekee meistä meidät? Kannustan sinua pohtimaan seuraavia kysymyksiä kumppanisi kanssa.

  1. Pohdi, miten minä luotan kumppaniini? Mitä luottamus tarkoittaa teidän suhteessanne? Luotatko toisissa asioissa enemmän kumppaniisi kuin toisissa? Miksi?
  2. Koetko, että välitätte toisistanne yhtä paljon? Vai koetko, että sinä olet enemmän sitoutunut suhteeseenne kuin kumppanisi. Tai toistepäin? Mistä tämä tunne johtuu? Miten se näkyy?
  3. Kuka teille tekee päätökset? Jakautuuko päätöksenteko teidän parisuhteessa tasapuolisesti? Miten teillä tehdään päätökset, missä ilmapiirissä?
  4. Arvostanko omia näkemyksiäni yhtä paljon kuin kumppanini? Mieti viime hetkistä tilannetta, missä olitte eri mieltä kumppanisi kanssa. Mitä tilanteessa tapahtui?
  5. Mitä pelkoja sinulla on parisuhdettasi kohtaan? Jos pelkoja on, miten toimit niiden kanssa?
  6. Millä tavoin kontrolli näkyy suhteessanne? Kuka kontrolloi ja missä tilanteessa?
  7. Mieti tilannetta, missä tunnetta molemmat olonne turvalliseksi. Mitä tilanteessa tapahtui? Mitä sinä teit, entä kumppanisi?
  8. Mikä pitää meidät yhdessä? Miksi me olemme yhdessä?

Toivotan sinulle ja kumppanillesi syvällisiä ja rikastuttavia keskusteluita. Ensi kertaan Xx Jasmin

Jasmin Jenkins

Jasmin Jenkins, 28-vuotias perheneuvolan sosiaalityöntekijä, perheasioiden sovittelija & pari- ja perhepsykoterapiaopiskelija Helsingistä.

Valmistuin Helsingin Yliopistosta Valtiotieteellisestä tiedekunnasta 2017. Pääaineenani oli sosiaalityö ja sivuaineina sosiaalipsykologia ja viestintä. Tein vaihtovuoden Sydneyn yliopistolla vuonna 2016, milloin tapasin australialaisen puolisoni. Nyt asumme Suomessa suloisen tyttäremme ja pienen koiran kanssa. 

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt työni ohessa perheneuvolassa taideterapian menetelmäopinnot Ihmissuhdetyö Ry:n kautta ja vuonna 2019 aloitin pari- ja perhepsykoterapia opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Hyppää matkaani mukaan, jossa jaan ajatuksia parisuhteesta niin sosiaalityöntekijän, tulevan psykoterapeutin, vaimon, naisen ja äidin näkökulmista käsin.

Auringonlasku

Blogi: Onnellinen loppu ristiriidalle

by Blogi

Mistä on onnelliset loput tehty? Mietitäänpä hetki romanttisen elokuvan draamankaarta. Kaksi toisilleen vierasta kohtaavat, he huomaavat vetovoiman kasvavan välillään. Vetovoima luo jännitteen ja johtaa huumaavaan molemminpuoliseen rakastumisen tunteeseen. Kaikki on alussa täydellisen ihanaa, kunnes tapahtuu jotain odottamatonta…jokin väärin tulkittu ele tai tilanne johtaakin ristiriitaan ja kaikki näyttää hajoavan palasiksi ja onnellinen loppu näyttää toivottomalta. Myös valkokankaan tällä puolella parisuhteet kulkevat omia draamankaariaan pitkin ja jokaisessa ihmissuhteessa on myös enemmän tai vähemmän jännitteitä. Vastakohdat vetävät meitä toistemme puoleen ja mitä lähemmäksi päästään, sitä suurempi jännitteen mahdollisuus on olemassa. Ja kuten jokainen parisuhteessa kokenut tietää, joskus siitä jännitteestä syntyy kunnon myrsky.

Me emme siis voi välttyä konflikteilta, mutta niitä voi oppia ohjaamaan parempiin uomiin ja jopa muuttaa kullaksi. Idän filosofia Wabi Sabi puhuu epätäydellisyyden täydellisyydestä. Kun maljakko särkyy, sitä ei Wabi Sabin mukaan kuulukaan heittää roskikseen, vaan se korjataan kultaliimalla. Maljakosta tulee siis särkyessään yhä upeampi ja arvokkaampi. Samaa filosofiaa voi siis soveltaa meidän täydellisen epätäydellisiin ihmissuhteisiimme. Kun ristiriidat ratkaistaan yhteistyössä, päädytään lopputulokseen, joka parhaimmillaan lujittaa suhdetta entisestään.

Ristiriitojen välttely ei kannata

Tunnustan olevani konfliktikammoinen enkä mielelläni riitele ihmisten kanssa, mutta liian usein sen hintana on ollut se, että jätän itselleni tärkeitä asioita sanomatta ja hylkään silloin itseni. Ristiriitojen välttely ei siis ole pidemmän päälle osoittautunut kestäväksi vaihtoehdoksi. Olen myös luonteeltani aika temperamenttinen, joten kiukustumisia arjessa tapahtuu. Olenkin joutunut aikuisikäni ihmissuhteissa opettelemaan rakentavan riitelyn jaloa taitoa sekä ristiriitaisten tilanteiden sietokykyä.

Otetaan esimerkkinä kuviteltu tilanne. Minulla on ollut raskas työpäivä ja odotan että kumppanini tulee kotiin ja saan kertoa hänelle päivän sattumuksista. Kun kumppani astuu ovesta, alan heti käymään läpi päiväni tapahtumia. Hän ei oikein tunnu kuuntelevan ja menee sohvalle istumaan ja alkaa selata puhelintaan. Loukkaannun ja lähden tiskaamaan astioita. Mielessä alkaa pyöriä tarina siitä, kuinka en ole hänelle tärkeä eikä omat asiani kiinnosta häntä. Ehkä hän haluaakin erota. Ajatukset luovat lisää ahdistusta. Kolistelen astioita ja kumppanini tulee kysymään, onko jokin hullusti. Mieli on jo niin kiukkuinen ja vastaan vihaisena, että sinä et oikeasti välitä minusta etkä koskaan kuuntele mitä minulla on sanottavaa. Se tietenkin loukkaa myös kumppania ja hän vetäytyy omiin oloihinsa ja yhteys väliltämme katkeaa täysin.

Entä jos olisinkin ensin kommunikoinut toiselle tarpeestani jakaa päivän ikävät tapahtumat vaikkapa aloittamalla keskustelun kysymällä kumppanilta miten hänen päivänsä on mennyt? Kumppani ehkä kertoisi olevansa väsynyt ja että eräs työasia pyörii mielessä. Voisin sitten kertoa hänelle että haluaisin jakaa oman päiväni tapahtumia, ja kysyä olisiko siihen hyvä hetki nyt vai myöhemmin? Kummallakin olisi tilaa tulla kuulluksi ja kohdatuksi ja kummankin tarpeet täyttyvät silloin paremmin tilanteessa, jossa kumpikin kokee sisällään hankalia tunteita. Suhteessa on hyvä käyttää luovuutta ja rakentaa uudenlaisia toimivampia tapoja kommunikoida jännitteisissä tilanteissa ja niitä on hyvä alkaa harjoitella pienemmissä ristiriitatilanteissa, jolloin on helpompi toimia rakentavasti myös silloin kun sisällä kuohuaa.

Onnelliset loput on tehty pyrkimyksestä hyvään

Onnelliset loput on mielestäni tehty yhteisestä pyrkimyksestä hyvään, myös silloin kun jännite muuttuu ristiriidaksi. On syntynyt yhteinen ymmärrys siitä, että meillä kaikilla on samat tarpeet tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenämme. Meillä on kykyä sanoittaa toisillemme sisäistä maailmaamme, sekä halu kuulla ja nähdä se toinen kokonaisena, kukoistukseen pyrkivänä ihmeellisenä olentona, joka muuttuu ja uudistuu joka hetki. Ainiin, ja lopuksi se tärkein onnellisen lopun elementti, eli anteeksianto. Kun ristiriita on kunnolla selvitetty ja konflikti takanapäin, sinne se myös jää. Todellinen anteeksianto ei näe eilisen virhettä nykyhetkessä, vaan on pyyhkinyt pois mennessään kaunat ja katkeruudet.  Ja voin sanoa kokemuksesta, että ristiriitojen luovan ratkaisun taidon opettelu todellakin kannattaa, sillä silloin voi toiseen rakastua yhä uudelleen ja uudelleen.

Hannele Kirjavainen

Olen Hannele Kirjavainen ja opiskelen kosketus- ja läheisyysterapeutiksi. Asun 13–vuotiaan poikani kanssa ja olen uudessa parisuhteessa. Koen olevani tällä hetkellä suhteessa, joka arjen ja ihmisyyden haasteista huolimatta tuntuu oikealta ja iso osa siitä on Katajan oppien ansiota.  

Olen käynyt Parisuhdekeskus Katajan PariAsiaa ja Parisuhteen Palikat koulutukset sekä toiminut vapaaehtoisena luennoitsijana. Olen ollut mukana myös ryhmächatissa ja nyt olen myös vapaaehtoisten blogikirjoitusryhmässä. Iloitsen siitä, että voin Katajassa toteuttaa monenlaisia taitoja eri muodoissa.  

Henkilö istuu kalliolla

Blogi: Luja ja hellä

by Blogi

Viha suojelee reviiriä -lause löytyy mm. Katajan PariAsiaa-luentosarjasta. Viha mielletään usein negatiiviseksi ja jopa vahingolliseksi tunteeksi. Lause on kuitenkin hyvä kuvaus siitä, että viha on tunne, jota ilman voisimme jäädä toisten jalkoihin. Viha on siis tärkeä tunne. Täysin eri asia on, miten tunteen vallassa toimimme. On ihmisiä, jotka tarvitsevat rohkeutta tuntea ja ilmaista vihaa. On myös heitä, jotka kamppailevat vihanhallintansa kanssa.

Viha suojelee reviiriä. Parisuhteessa voi esiin nousta kysymys, miten suojella omaa reviiriään? Miten toimia, jos kokee, että itsemääräämisoikeus on uhattuna tai että kumppani on liian hallitseva?  Miten puolestaan suojella parisuhdetta ulkoisia uhkia vastaan? Miten pitää kiinni mielipiteistään ja päätöksistään, jos ne ovat ristiriidassa omien tai kumppanin vanhempien mielipiteiden kanssa? Miten puolustaa leijonaäidin tai -isän tavoin lasta, jota kohdellaan epäreilusti? Miten tällaisissa tilanteissa toimitaan ja asetetaan parisuhde ja perhe ykkösiksi?

Viha suojelee. Silti vihan tunteen vallassa on vaikea purkaa tilannetta rakentavasti. Miten pitää kiinni omista rajoistaan rakentavasti? Miten ilmaista suuttumus ja viha rakastavasti? Miten olla luja ja samalla ymmärtäväinen ja hellä? Miten kohdella toista kunnioittavasti samalla, kun hän suututtaa minua? Joskus voi kokea olevansa lujuuden ja hellyyden vaatimusten aallokossa.

Työelämässä vaaditaan lujuutta ja tavoitteisiin pääsemistä. Työn vaativuus voi kovettaa ihmistä. Työpäivän jälkeen palataan kotiin, jossa huomaavaisuus ja hellyys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kumppani ja perhe tarvitsevat osakseen lempeyttä, kuulemista ja ”meidän” puolustamista. Tasapainoilemme lujuuden ja hellyyden vaa’alla.

Jos olen parisuhteessa luontaisesti luja ja vahvasti mielipiteeni esiintuova, on syytä miettiä keinoja, miten voisin saada toimintaani lisää lempeyttä ja hellyyttä. Jos taas omien mielipiteideni ilmaisu, rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen on vaikeaa, on syytä pohtia, millä keinoin saisin toimintaani enemmän lujuutta ja päättäväisyyttä.

Palaamme jälleen kerran tarpeiden ja toiveiden äärelle. Kokiessani vihaa, suuttumusta tai ärtymystä toisen toiminnasta, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä nämä tunteet kertovat ja viestittävät minusta ja minulle. Ymmärrys mahdollistaa lempeämmän keskustelun kumppanin kanssa siitä, mitä tunteita koen.

Kaikesta huolimatta kumppanin voi olla vaikea vastaanottaa tai käsitellä kuulemaansa. Erityisesti, jos hän kokee, että tunteesi ovat hänen ”syytänsä”. Ymmärtävään keskusteluun kuuluu taito käsitellä näitä tunteita asioina ne hyväksyen, mutta samalla niitä tarkastellen ja ratkaisua etsien. Ymmärrys itseä ja toista kohtaan on ponnahduslauta muutokselle. Muutoksia tapahtuu, kun molemmat lähtevät tälle tielle. Ei toista, vaan itseään muuttaen.

Jokaisessa meissä on ominaisuuksia, jotka ovat muita vahvempia. Saamme ja joudumme opettelemaan niiden tasapainottamista suhteessa muihin ominaisuuksiimme. Lujuus ja hellyys eivät ole toistensa vastakohtia, vaan niiden tasapaino lisää hyvinvointia.

Minna <3 Risto

Minna ja Risto Jyrkkä

Minna ja Risto Jyrkkä ovat rakastuneet parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 50+ ikäisenä osaamme jo olla armollisempia itsellemme, nähdä ja pohtia tapahtuneita asioita. Meillä on neljä lasta, joista nuorimmainen on lukioikäinen ja loput kolme ovat jo aikuisia.

Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.

Minna on puheterapeutti, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa. Hän toimii myös Solmu-neuvojana. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Risto on myös Parisuhdekeskus Kataja Ry:n hallituksen jäsen.

Lisää ajatuksiamme ja parisuhteellista tietoa löytyy kotisivuiltamme www.taitepiste.fi

ProPo -artikkeli kuva

Blogi: Parisuhteessa omana, epätäydellisenä itsenään

by Blogi

Nuorempana minulla oli teoria, jonka mukaan jokaisessa parisuhteessa on erilaisia ongelmia ja parisuhteen kestämisen pointti onkin se, ovatko ne ongelmat sellaisia, joita kestää tai ”viittii kattella”.  Ongelmaan taisin niputtaa seurustelukumppanin ominaisuuksia, en niinkään omiani.  Nyt vanhemmiten olen tavallaan samaa mieltä, vaikka osaankin käsitellä asiaa laajemminkin. Meillä kaikilla on oma historiamme, omat heikkoudet ja kipupisteemme, joihin resonoimme vahvasti. Samoin kuin meillä on omat toiveemme siitä, mitä kaikkea me seurustelukumppaniltamme tai suhteessa olemiselta haluamme.

Rakkaus on kuitenkin erikoinen liima siinä mielessä, että usein huomaamme näiden ideaalien toteutuvan hyvinkin epätäydellisesti ja silti me vain olemme seurustelukumppanin kanssa yhdessä. Vaihtoehtona on joko erota tai tehdä asialle jotain, mutta mitä? Meillä on paljon tietoa, miten asiat teoriassa menevät oikein ja millainen on niin kutsuttu ideaali tilanne parisuhteessa. Mutta miten me osaamme toimia silloin, kun huomaamme toisen vaillinaisuuden, epätäydellisyyden tai tulemme loukatuksi parisuhteessa. Mitkä ovat saamamme mallit tai osaamamme keinot päästä tilanteessa eteenpäin ilman, että asioita vain kerrytettäisiin, kunnes niiden kanssa eläminen tulee liian vaikeaksi. Näistä asioista puhuttaessa on hyvä kääntää katse myös itseen, siihen, miten itse siedän omaa heikkouttani tai vaillinaisuuttani ja miten osaan olla armollinen itselleni. Ankaruus ulospäin on itse asiassa usein ankaruutta itseä kohtaan.

On helpompi miettiä sitä, mitenkä se toinen on vähän vääränlainen. Toivoisimme niin helposti hänen muuttuvan vastaamaan ideaaliamme, olevan vähän toisenlainen. Käännettäessä kysymyksen toisin päin, joutuu kysymään: mitä jos minä en edustaisikaan puolisolle sitä mitä hän toivoo, miten minä silloin toivoisin asian menevän? Emme ehkä ensimmäisenä lähde ajattelemaan, että minä sitten tästä muutunkin vastaamaan hänen toiveitaan. Oletettavasti toivomme hänen hyväksyvän itsemme sellaisena kuin olemme tai ainakin ymmärtävän mistä kaikesta ominaisuuksissamme ja tavassamme toimia on kysymys.

Nuoruuden ehdottomuuden jälkeen on hyvä huomata, millaisia kasvunpaikkoja parisuhde meille tarjoaa. Ajattelen kumppanin hyväksynnässä ja oikeudessa olla parisuhteessaan juuri sellainen kuin olen olevan maaperän kurottautua toista ja toisen toivetta kohden. Venyttää omaa tapaansa toimia, tehdä kompromisseja ja löytää uusia tapoja olla suhteessa. Parhaimmillaan määritellä itseämme uudelleen ja monipuolisemmin. Löytää uusia olemisen muotoja, harrastuksia, tunteita ja ajatuksia. Parin valinnassa, kun kyse ei ole siitä, että toisen pitäisi olla juuri niin sopiva alun alkaenkin, vaan kyse on rakkaudesta, jonka vuoksi ollaan valmiita kohtaamaan itsensä ja toinen heikkouksineen. Kuulemaan toista ja hänen toiveitaan.  

Satu Kelkka

Olen Satu Kelkka, Parisuhdekeskus Kataja ry vapaaehtoinen.

Parisuhdekeskus Katjan koulutuksissa löysin aikoinaan kipinän parisuhteiden tarkastelun maailmaan. Tämä kipinä on kantanut, ja nyt opiskelenkin työn ohessa voimavarakeskeiseksi perhe- ja paripsykoterapeutiksi Oulun yliopistossa viimeistä lukukauttani. Päivätyöni ja terapiaharjoitteluni teen Sotesin perhe- ja sosiaalipalveluissa.  Olen valmistunut myös uusperheneuvojaksi vuonna 2016, tästä uusperheellisyyden maailmasta kiinnostuin oman uusperheeni myötä. Elämä, suhteet ja ihmisyys ovat loputon kiinnostukseni kohde.

Blogitekstieni toivon herättävän ajatuksia, näkökulmia ja keskustelua. Totuutta en aina väitä tietäväni ja väärässäkin välillä voin olla, mutta dialogi toivottavasti alkaa, kun nostan jonkun ajatuksen esille.

kahvikuppi

Blogi: Harjoittelu parisuhdeteemojen maailmassa

by BlogiUncategorized

Aloitin sosionomiopintoihini liittyvän harjoitteluni Parisuhdekeskus Katajassa marraskuun Parisuhdeviikolla. Pääsin heti hyppäämään täysillä mukaan parisuhdeteemojen maailmaan, kun sain nauttia opettavaisista ja ammatillisesti kehittävistä luennoista valtakunnallisilla Parisuhdepäivillä heti harjoitteluni kärkeen. Vaikka koko harjoittelu alkoi Teamsin välityksellä (ja myös jatkui etänä koko 12 viikkoa), tuli heti ensimmäisenä päivänä sellainen olo, kuin olisi tullut kotiin. Tämä on juuri sen tyyppistä työtä, jota haluaisin joskus tulevaisuudessa valmistuttuani tehdä.

Vaikka minulla on kokemusta järjestötyöstä, hyppäsin harjoitteluun pitkälti ilman mitään odotuksia. En myöskään aloittaessani tiennyt Parisuhdekeskus Katajan toiminnasta kovinkaan paljoa. Järjestön toiminta tuli kuitenkin nopeasti tutuksi. Pääsin työskentelemään pääsääntöisesti harjoitteluohjaajani Lauran kanssa ja olin mukana melko lailla kaikessa, missä hänkin. Näin korona-aikana päivät koostuivat paljon Teams-palavereista ja erilaisista webinaareista. Sain aikaa myös eri materiaaleihin perehtymiseen, joka oli mukavaa ja innostavaa. Joka viikko meillä oli Lauran kanssa myös yhteistä aikaa, jolloin pääsin reflektoimaan harjoittelun kulkua ja juttelemaan kaikesta, mitä mielen päällä on ja mitä ajatuksia erilaiset harkkatehtävät herättivät.

Pääsin tutustumaan todella monipuolisesti myös erilaisiin yhteistyökumppaneihin ja järjestöihin, kun kuljin Lauran kanssa lankoja pitkin Teamsista toiseen. Vastaanotto oli aina positiivinen ja oli valtavan ihanaa, että myös minun mielipiteitäni kysyttiin ja kuunneltiin. Valitettavan usein harjoittelijoita käytetään niin sanottujen hanttihommien tekemiseen, kuten paperinsilppuamiseen tai siivoiluun. Minun kohdallani tämä ei onneksi pitänyt lainkaan paikkansa, vaan minua kohdeltiin kuin olisin aina ollut osa tätä tiimiä. Pääsin myös tuottamaan materiaalia ja tekemään paljon ihan käytännön tasolla, joten koin tekeväni harjoittelullani myös jotain oikeasti merkityksellistä.

Parisuhdekeskus Kataja on työympäristönä mielettömän ihana, joustava, avoin ja lämmin. Jokainen tiimipalaveri alkoi kuulumiskierroksella. Kaikki huolehtivat toinen toistensa jaksamisesta. En ole törmännyt sellaiseen aiemmissa työpaikoissani, ja siksi se ehkä tuntui poikkeuksellisen ihanalta. Pystyin todella matalalla kynnyksellä, tai oikeastaan ihan kokonaan ilman kynnystä, sanomaan jos tänään on vaikea päivä ja kaipasin taukoa tai aikataulujen muuttamista. Lisäksi koko työtiimi koostuu toinen toistaan täydentävistä lempeän rautaisista ammattilaisista, joiden kanssa oli hurjan inspiroivaa jakaa työpäivät.

Lähden haikein mutta todella kiitollisin mielin jatkamaan opintojani reppu täynnä uutta tietoa ja uusia taitoja. Onneksi olemme suunnitelleet jo pientä yhteistyötä tulevaisuuteen, joten minun ei helpotuksekseni tarvitse aivan kokonaan luopua tästä ihanasta järjestöstä ja niistä ihmisistä, jotka tekevät siitä niin upean.

Henkilö - Charlotta

Kirjoittaja 

Charlotta Piri