Mistä on onnelliset loput tehty? Mietitäänpä hetki romanttisen elokuvan draamankaarta. Kaksi toisilleen vierasta kohtaavat, he huomaavat vetovoiman kasvavan välillään. Vetovoima luo jännitteen ja johtaa huumaavaan molemminpuoliseen rakastumisen tunteeseen. Kaikki on alussa täydellisen ihanaa, kunnes tapahtuu jotain odottamatonta…jokin väärin tulkittu ele tai tilanne johtaakin ristiriitaan ja kaikki näyttää hajoavan palasiksi ja onnellinen loppu näyttää toivottomalta. Myös valkokankaan tällä puolella parisuhteet kulkevat omia draamankaariaan pitkin ja jokaisessa ihmissuhteessa on myös enemmän tai vähemmän jännitteitä. Vastakohdat vetävät meitä toistemme puoleen ja mitä lähemmäksi päästään, sitä suurempi jännitteen mahdollisuus on olemassa. Ja kuten jokainen parisuhteessa kokenut tietää, joskus siitä jännitteestä syntyy kunnon myrsky.
Me emme siis voi välttyä konflikteilta, mutta niitä voi oppia ohjaamaan parempiin uomiin ja jopa muuttaa kullaksi. Idän filosofia Wabi Sabi puhuu epätäydellisyyden täydellisyydestä. Kun maljakko särkyy, sitä ei Wabi Sabin mukaan kuulukaan heittää roskikseen, vaan se korjataan kultaliimalla. Maljakosta tulee siis särkyessään yhä upeampi ja arvokkaampi. Samaa filosofiaa voi siis soveltaa meidän täydellisen epätäydellisiin ihmissuhteisiimme. Kun ristiriidat ratkaistaan yhteistyössä, päädytään lopputulokseen, joka parhaimmillaan lujittaa suhdetta entisestään.
Ristiriitojen välttely ei kannata
Tunnustan olevani konfliktikammoinen enkä mielelläni riitele ihmisten kanssa, mutta liian usein sen hintana on ollut se, että jätän itselleni tärkeitä asioita sanomatta ja hylkään silloin itseni. Ristiriitojen välttely ei siis ole pidemmän päälle osoittautunut kestäväksi vaihtoehdoksi. Olen myös luonteeltani aika temperamenttinen, joten kiukustumisia arjessa tapahtuu. Olenkin joutunut aikuisikäni ihmissuhteissa opettelemaan rakentavan riitelyn jaloa taitoa sekä ristiriitaisten tilanteiden sietokykyä.
Otetaan esimerkkinä kuviteltu tilanne. Minulla on ollut raskas työpäivä ja odotan että kumppanini tulee kotiin ja saan kertoa hänelle päivän sattumuksista. Kun kumppani astuu ovesta, alan heti käymään läpi päiväni tapahtumia. Hän ei oikein tunnu kuuntelevan ja menee sohvalle istumaan ja alkaa selata puhelintaan. Loukkaannun ja lähden tiskaamaan astioita. Mielessä alkaa pyöriä tarina siitä, kuinka en ole hänelle tärkeä eikä omat asiani kiinnosta häntä. Ehkä hän haluaakin erota. Ajatukset luovat lisää ahdistusta. Kolistelen astioita ja kumppanini tulee kysymään, onko jokin hullusti. Mieli on jo niin kiukkuinen ja vastaan vihaisena, että sinä et oikeasti välitä minusta etkä koskaan kuuntele mitä minulla on sanottavaa. Se tietenkin loukkaa myös kumppania ja hän vetäytyy omiin oloihinsa ja yhteys väliltämme katkeaa täysin.
Entä jos olisinkin ensin kommunikoinut toiselle tarpeestani jakaa päivän ikävät tapahtumat vaikkapa aloittamalla keskustelun kysymällä kumppanilta miten hänen päivänsä on mennyt? Kumppani ehkä kertoisi olevansa väsynyt ja että eräs työasia pyörii mielessä. Voisin sitten kertoa hänelle että haluaisin jakaa oman päiväni tapahtumia, ja kysyä olisiko siihen hyvä hetki nyt vai myöhemmin? Kummallakin olisi tilaa tulla kuulluksi ja kohdatuksi ja kummankin tarpeet täyttyvät silloin paremmin tilanteessa, jossa kumpikin kokee sisällään hankalia tunteita. Suhteessa on hyvä käyttää luovuutta ja rakentaa uudenlaisia toimivampia tapoja kommunikoida jännitteisissä tilanteissa ja niitä on hyvä alkaa harjoitella pienemmissä ristiriitatilanteissa, jolloin on helpompi toimia rakentavasti myös silloin kun sisällä kuohuaa.
Onnelliset loput on tehty pyrkimyksestä hyvään
Onnelliset loput on mielestäni tehty yhteisestä pyrkimyksestä hyvään, myös silloin kun jännite muuttuu ristiriidaksi. On syntynyt yhteinen ymmärrys siitä, että meillä kaikilla on samat tarpeet tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenämme. Meillä on kykyä sanoittaa toisillemme sisäistä maailmaamme, sekä halu kuulla ja nähdä se toinen kokonaisena, kukoistukseen pyrkivänä ihmeellisenä olentona, joka muuttuu ja uudistuu joka hetki. Ainiin, ja lopuksi se tärkein onnellisen lopun elementti, eli anteeksianto. Kun ristiriita on kunnolla selvitetty ja konflikti takanapäin, sinne se myös jää. Todellinen anteeksianto ei näe eilisen virhettä nykyhetkessä, vaan on pyyhkinyt pois mennessään kaunat ja katkeruudet. Ja voin sanoa kokemuksesta, että ristiriitojen luovan ratkaisun taidon opettelu todellakin kannattaa, sillä silloin voi toiseen rakastua yhä uudelleen ja uudelleen.
Olen Hannele Kirjavainen ja opiskelen kosketus- ja läheisyysterapeutiksi. Asun 13–vuotiaan poikani kanssa ja olen uudessa parisuhteessa. Koen olevani tällä hetkellä suhteessa, joka arjen ja ihmisyyden haasteista huolimatta tuntuu oikealta ja iso osa siitä on Katajan oppien ansiota.
Olen käynyt Parisuhdekeskus Katajan PariAsiaa ja Parisuhteen Palikat koulutukset sekä toiminut vapaaehtoisena luennoitsijana. Olen ollut mukana myös ryhmächatissa ja nyt olen myös vapaaehtoisten blogikirjoitusryhmässä. Iloitsen siitä, että voin Katajassa toteuttaa monenlaisia taitoja eri muodoissa.