seksilelut (2)

Blogi: Saisiko olla annos nautintoa?

Seksivälineiden ostaminen on nykyään helppoa. Enää liukuvoidetta ei tarvitse pyytää kassamyyjän takana olevasta hyllyköstä eikä erotiikkaliikkeeseen tarvitse livahtaa huomaamatta. Asioinnin voi hoitaa kätevästi netissä, eikä kotiovelle tai postiin saapuva pakettikaan kilju seksileluja. Paketit ovat neutraaleja pahvisia pakkauksia, ja seksivälinekaupan nimi on korjattu lähettäjän kohdalla joksikin muuksi. Totta kai olen sitä mieltä, että seksilelujen ostamista ei tarvitse hävetä eikä ketään tulisi kiinnostaa, vaikka toisen paketti olisikin teipattu täyteen Kaalimato.com-tarroja. Mutta siltä varalta, että tämä muutos yhteiskunnassa on hidasta ja kestää vielä kauan, on hyvä, että seksivälinekaupat tekevät ostamisesta mahdollisimman anonyymiä ja mukavaa.

Seksileluihin ja seksivälineiden käyttöön liittyy nimittäin edelleen ennakkoluuloja ja myyttejä, joista on syytä keskustella. Yleisiä kommentteja seksileluista puhuttaessa on se, että ”on tarpeeksi hyvä seksielämä ilmankin” tai ”ei tarvitse seksileluja, kun kumppani on tarpeeksi hyvä sängyssä”. On toki suorastaan loistavaa, jos on tyytyväinen seksielämäänsä ilman seksivälineitä, eikä niitä ole tietenkään pakko käyttää. Korjataan kuitenkin muutamia harhaluuloja seksileluihin ja muihin seksivälineisiin liittyen.

Seksilelumyytit: murrettu

Seksivälineiden omistaminen ei tarkoita, ettei seksi voisi olla hyvää ilman niitä. Nykyaika tarjoaa meille kuitenkin laajan ja monipuolisen valikoiman välineitä nautintoon – ja niistä on lupa ottaa ilo irti! Tutkimusten mukaan ne ihmiset, jotka ovat leikkisiä seksin suhteen, ovat myös tyytyväisempiä omaan seksielämäänsä.

Kaikki meistä muistavat varmasti, että lapsena oli kiva leikkiä kavereiden kanssa, mutta vaikka mukaan kuvioon astuivat legopalikat tai Barbiet, ei se tehnyt kaverista huonompaa tyyppiä – se teki yhteisestä hetkestä vain hauskemman. Mielestäni seksileluja voi ihan kirjaimellisesti ajatella aikuisten leluina. Ne ovat välineitä, joilla voimme saavuttaa nautinnon ja voimme nauttia leluista myös yhdessä. Kumppanisi on varmasti täysin riittävä juuri sellaisenaan. Harva meistä kykenee tärisyttämään sormia samaan tahtiin tehokkaimman vibraattorin kanssa tai pelkällä syljellään lisäämään liukkautta meininkiin, ainakaan kovin pitkäaikaisesti. Seksilelut ja -välineet tarjoavat erilaisen kosketuksen, joka voi toisinaan olla ihan virkistävää ja siitä voi nauttia myös yhdessä.

Mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet ylipäätään muuttuvat läpi elämän. Samoin on myös seksuaalisuuden kohdalla. Harva meistä nauttii tismalleen samanlaisesta kosketuksesta tai samantyyppisestä seksistä niin nuoruusvuosina kuin ikääntymisen kynnyksellä. Seksivälineet ovat apuna laajentamassa nautinnon repertuaaria ja tuomaan siihen lisää sävyjä, eivät ottamassa kenenkään kumppanin paikkaa.

Mistä aloittaa?

Tuntuuko, että seksivälineiden käyttö on vierasta, etkä oikein tiedä, mistä aloittaa? Ei hätää – tässä muutamia vinkkejä!

Paineaalloin toimivat klitoriskiihottimet ovat olleet monien vulvallisten suosikkituote. Ja mikä parasta, suositusta Satisfyeristä löytyy versio myös peniksille! Myös niin sanotut soft bondage -välineet, kuten pehmeät käsiraudat, kevyet ruoskat, silmälaput tai sidontaliinat voivat tuoda kaivattua kipinää seksiin. Noin 75% vulvallisista ei pysty saamaan orgasmia ilman klitoriksen stimulointia, jolloin pienet luotivibraattorit ovat oiva valinta. Jos anaaliseksi kiinnostaa, anustapit ja -sauvat ovat tutustumisen arvoisia.

Mikäli kärsii seksuaalisuuteen vaikuttavasta sairaudesta tai muusta tilasta, on seksivälineillä todettu olevan myös hyödyllinen funktio. On näyttöä esimerkiksi siitä, että ohuet, vaginaan asetettavat vibraattorit yhdessä hyvälaatuisen liukuvoiteen kanssa lisäävät verenkiertoa vaginan ja vulvan alueella ja täten helpottavat alakerran kipuoireita. Penisrenkaista sen sijaan on todettu olevan hyötyä esimerkiksi erektion ylläpitämisessä.

Sanotaan se siis yhdessä: seksilelujen käytössä ei ole mitään pervoa eikä se tarkoita, että kumppani huono tai ei riittäisi. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että jokaisen rajoja kunnioitetaan kaikissa tilanteissa, eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään sellaista, mitä ei itse halua.

Ja näillä saatesanoilla klikkaa itsesi shoppailemaan seksivälineitä Kaalimato.comista. Alennuskoodilla KATAJA saat 10 % alennuksen ja tuet samalla Parisuhdekeskus Kataja ry:n toimintaa. Kaalimato.com tekee lahjoituksen järjestöllemme jokaisesta koodilla tehdystä tilauksesta. Nyt on hyvä aika hankkia myös nautinnollisia joululahjoja itselle, kumppanille tai miksei ystävällekin!

Kirjoittaja Charlotta Ekman on Parisuhdekeskus Katajan vs. viestintäkoordinaattori ja tuleva seksologi.

Pari halaa

Blogi: Hyväksyn sinut juuri tuollaisena

Olen aina ihmetellyt pitkiä liittoja ja miettinyt niiden salaisuutta, oma parisuhdehistoriani kun on ollut pirstaleinen. En ole aiemmin oikein onnistunut saamaan suhteita kestämään suuresta halukkuudestani huolimatta. Ymmärsin onneksi jossain vaiheessa, että parisuhde on taitolaji, jossa voi kehittyä. Ja kun omat taidot ovat tuloksista päätellen heikot, oli alettava opiskelemaan kestävän suhteen salaisuuksia ihan tosissaan. Siitä oivalluksesta alkoi antoisa tutkimusmatka, joka on pitänyt sisällään paljon kirjallisuutta, podcasteja, kursseja ja ihan kenttätukimusta tarkkailijan roolissa, kun olen havainnoinut sitä, kuinka pitkissä liitoissa elävät parit ovat suhteessa toisiinsa. Jaan tässä blogissa joitain oivalluksiani.

Parit ovat toki kaikki erilaisia, mutta muutama asia yhdistää meitä kaikkia. Yksi tärkeimmistä asioista on toisen kunnioittaminen. Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä ennen kaikkea arvostetuksi omana itsenään. Toisen kuunteleminen ja hänelle läsnä oleminen on arvokas taito. On tärkeää olla kiinnostunut toisesta ja hänen tekemisistään sekä ajatuksistaan, vaikka ne poikkeaisivatkin omista. Toisen persoonalliselle tavalle olla tässä maailmassa on annettava tilaa. Ja kyllähän se kipinäkin säilyy, kun toista kohtaan pitää avoimen ja uteliaan asenteen. Sellaistahan se on silloin alun tutustumisvaiheessakin, kun toinen on valtavan kiinnostava ja vetovoimainen.

On myös tärkeää, että parisuhteen molemmilla osapuolilla on kyky tehdä itsensä onnelliseksi. Emme voi ripustautua toiseen ja odottaa toisen rakastavan meidät eheiksi, vaan meistä jokaisen on löydettävä rakkaus myös itseämme kohtaan. On siis tärkeää olla kiinnostunut itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan ihan joka päivä. On hyvä antaa itselleen aikaa kuulla sisäisiä viestejään ja löytää omia innostumisen lähteitä sekä intohimon kohteita, jotta elämä tuntuu inspiroivalta ja mielekkäältä. Hyvinvoivan ja elämästä nauttivan ihmisen seura on myös puoleensavetävää ja siitä hyötyy kumppanikin. On tärkeää täydentää itse itsensä. Siitä voimme ammentaa hyvää myös muille.

Omassa suhteessani tärkein oivallus on ollut toisen hyväksyminen juuri sellaisena ja siinä kohtaa, kun hän omalla polullaan kulkee. Vaikka luulisin tietäväni paremmin mikä toiselle on hyväksi, en välttämättä tiedä. Muutin yhteen nykyisen avopuolisoni kanssa viisi kuukautta sitten. Mukana muutti myös teini-ikäinen poikani ja on itsestään selvää, että uusperheen arjen yhteensovittaminen ottaa aikansa. Aluksi syntyikin ajoittain kitkaa ja eripuraa esimerkiksi siisteydestä. Toinen solmukohta meillä oli raha ja kolmas ajankäyttö. Välillä asioista pystyi puhumaan rakentavammin, mutta ajoittain jännite purkautui kiukun kautta. Vaati rutkasti kärsivällisyyttä, että sopeutumisvaiheesta päästiin ylitse. Oli myös tärkeää, että molemmat olivat sitoutuneita yhteiseen päämäärään ja sen vaatimaan prosessiin.

Halusimme kodin, jossa kaikilla on hyvä olla ja yhteistyö toimii sujuvasti. Lopulta se onnistui ja nyt eripuraa syntyy yhä harvemmin. Itselleni tärkeä apuväline on ollut eräällä henkisellä kurssilla kuultu lause, joka on nykyään oma rauhan mantrani: “Hyväksyn sinut juuri nyt, juuri sellaisena kuin olet. Mitään muuttamatta, mitään lisäämättä tai mitään poisottamatta.” Kun nousee ajatus, että toisen tulisi olla jotenkin toisenlainen kuin hän on, tai tehdä jotain muuta, kun mitä hän näyttää tekevän, sanon tuota lausetta mielessäni ja on helpompaa nähdä toinen puhtaammin omana itsenään ilman arvostelua. Silloin tuomitseminen vaihtuu jälleen rakastamiseksi. Sanotaan, että rakkaus elää vain vapaudessa ja sen vapauden säilyttäminen mielessäni on ensiarvoisen tärkeää, jotta suhde on mahdollista saada kestämään, vaikka sitten koko loppuelämän.

Hannele Kirjavainen

Olen Hannele Kirjavainen, teinin äiti ja upean miehen avopuoliso. Ammatiltani olen kulttuurituottaja ja tuleva tradenomi. Opiskelen mielenvalmentajaksi (mm. hypnoosi ja NLP). 

Olen käynyt Parisuhdekeskus Katajan PariAsiaa ja Parisuhteen Palikat koulutukset sekä toiminut vapaaehtoisena luennoitsijana. Olen ollut mukana myös ryhmächatissa ja nyt olen myös vapaaehtoisten blogikirjoitusryhmässä. Iloitsen siitä, että voin Katajassa toteuttaa monenlaisia taitoja eri muodoissa.  Hyvinvoiva suhde on yksilötasolla niin henkisen kuin fyysisesenkin hyvinvoinnin lähde.

Aikuisen ja vauvan kädet mustavalkokuvassa

Blogi: Kahdesta tulee kolme

”Kun olet auki ja rakkaudellisessa tilassa, olet auki monelle asialle. Se on pohja, josta kaikkea voi lähteä tekemään. Välillä yhteys pätkii, tulee sellaisia aikakausia, jolloin ei synny mitään. tuntuu huonolta ja kaikki tuntuu suorittamiselta. Elämää ja rakkautta ei voi koskaan miettiä suorittamisena, silloin siitä tulee raskasta. Pitää nähdä suurempi valo kaiken ympärillä, Se hyvä, rakkaudellinen fiilis”. – Inspiroituneena Tuure Kilpeläisen sanoista.

Rakkaus on parisuhteen lähtökohta. Me olemme auki ja avoinna toiselle ihmisille, kenen kanssa haluamme elämää lähteä rakentamaan. Me ihastumme, rakastumme ja sitoudumme toiseen. Parisuhde sisältää erilaisia jaksoja ja vaiheita. Opettelemme tietoista sitoutumista jakamaan ja kantamaan yhteisiä asioita, kannamme vastuuta itsestämme ja osoitamme huolenpitoa toisesta, teemme yhdessä arkisia asioita ja jaamme kotitöitä, haaveilemme ja unelmoimme sekä kasvamme yhdessä eteenpäin. Kasvamme aikuisiksi ja vanhemmiksi. Haaveilemme siitä, että meistä kahdesta tulee kolme. Haluamme yhdessä synnyttää jotain uuttaa ja yhteistä. Jotain mitä merkitsee, syventää ja kasvattaa. Haluamme olla vanhempia.

Pariskunnan kasvaminen vanhemmuuteen on tunteikas ja suuri elämänmuutos. Vanhemmaksi kasvaminen merkitsee uudenlaista kehitystehtävää ja roolia, johon siirtyminen on muutosprosessi. Lapsen syntymä nähdään monesti odotettuna, haluttuna ja positiivisena muutoksena pariskunnan elämässä. Uuden vaiheen on todettu lisäävän pariskuntien yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lapsi on todettu olevan koossa pitävä voima ja yhdistävä tekijä. Osa vanhemmista tuntee parisuhteen muuttuvan läheisemmäksi lapsen syntymän myötä, mutta osa taas kokee uuden elämänmuutoksen haasteelliseksi ja näkee vauvan etäännyttävän heitä. Romanttisuus ja alkuvaiheen voimakkaat tunteet pariskunnan välillä saattaa muuttaa muotoaan ja vähentyä hetkellisesti perheen lisäyksen vuoksi. Vauva on elämän keskipiste ja arki muokkautuu vauvan tarpeiden mukaan. Uuden arjen ja elämänmuutoksen keskellä pariskunta saattaa kokea uupumusta ja stressiä. Erilaiset tunteet ovat normaaleja ja ne ovat tärkeä hyväksyä ja tunnistaa. Uusi elämänvaihe pitää ja saa tuntua, eri osissa kehoa ja mieltä.

Ajattelen, että elämänmuutoksesta, mitä uudet vanhemmat kokevat, pitäisi etenevissä määrin puhua. Olisi tärkeää, että pariskunnat ja tulevat vanhemmat voisivat jakaa kokemuksia liittyen uuteen elämänvaiheeseen, keskustella, ihmetellä ja valmistautua yhdessä. Yksi unelmani perheneuvolan sosiaalityöntekijänä ja tulevana pari- ja perhepsykoterapeuttina on se, että jonakin päivänä Suomessa voisimme tarjota laajasti terapeuttisia keskustelupalveluita pariskunnille, jotka haaveilevat uudesta vaiheesta vanhempina ja haluavat tunnustella, oppia ja syventyä omaan uuteen rooliin vanhemmuuden kynnyksellä. On tutkittu, että mitä enemmän pohdimme omaa lapsuuttamme, toimintamallejamme ja ymmärrämme omia tunteitamme, sitä valmiimpia ja kypsempiä olemme vanhemmuuteen ja turvallisen sekä toimivan kasvuympäristö rakentamiseen tulevalle lapselle.

Haluan kannustaa kaikkia tulevia vanhempia miettimään seuraavia kysymyksiä ja ajatuksia, kun olette astumassa uuteen elämänvaiheeseen. Keskustelkaa ja ihmetelkää yhdessä:

 

1) Tutkaile omaa lapsuuttasi. Kerro miten voit samaistua omiin vanhempiisi ja miten sinä olet tullut hoivatuksi?

2) Mitä voit kertoa sisarrussuhteistasi ja miten koet niiden vaikuttavan sinuun kumppanina ja vanhempana?

3) Millainen vanhempi sinä haluaisit olla ja miten haluaisit tulla nähdyksi?

4) Mistä asioista pidät itsessäsi? Missä koet kasvun tarvetta?

5) Miten sinä osoitat rakkautta, läheisyyttä ja huolenpitoa?

6) Mitä odotuksia ja toiveita sinulla on yhteisvanhemmuuteen? Mitä odotat ja mitä pelkäät?

 

Ensi kertaan xx Jasmin

Jasmin Jenkins

Jasmin Jenkins, 28-vuotias perheneuvolan sosiaalityöntekijä, perheasioiden sovittelija & pari- ja perhepsykoterapiaopiskelija Helsingistä.

Valmistuin Helsingin Yliopistosta Valtiotieteellisestä tiedekunnasta 2017. Pääaineenani oli sosiaalityö ja sivuaineina sosiaalipsykologia ja viestintä. Tein vaihtovuoden Sydneyn yliopistolla vuonna 2016, milloin tapasin australialaisen puolisoni. Nyt asumme Suomessa suloisen tyttäremme ja pienen koiran kanssa. 

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt työni ohessa perheneuvolassa taideterapian menetelmäopinnot Ihmissuhdetyö Ry:n kautta ja vuonna 2019 aloitin pari- ja perhepsykoterapia opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Hyppää matkaani mukaan, jossa jaan ajatuksia parisuhteesta niin sosiaalityöntekijän, tulevan psykoterapeutin, vaimon, naisen ja äidin näkökulmista käsin.

Puolukoita

Blogi: Tartu hetkeen!

Tartu hetkeen!

Oletko törmännyt sitku-ihmisiin? Heihin, jotka elävät sitten kun, joiden on vaikea elää tätä hetkeä. Toimintaa ohjaa ajatus tulevasta viikonlopusta tai seuraavasta lomasta. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, vaan se on yksi tapa toimia. Henkilön saattaa olla vaikea ottaa vastuuta sen hetkisestä tilanteestaan, jolloin on helpompi odottaa, että joku toinen korjaa asiat, että ne vain lakkaavat olemasta tai yhtäkkiä kaikki toimiikin hienosti. Tulevaisuutta voi myös pelätä, luoda itselleen uhkakuvia, jolloin tämä hetki jää elämättä ja kokematta.

On myös heitä, jotka ovat kiinni eilisessä. He eivät kykene elämään tässä hetkessä, kieltäytyen ehkä päästämästä irti jostakin, tarrautuen menneeseen. Käsittelemättömät asiat voivat katkeroittaa meitä. Katkeruus ja kateus lamaannuttavat ennen pitkään kenet tahansa. Voidaan ajatella perimän ja kasvatuksen ohjaavan toimintatapoja todellisuutta enemmän. ” Tällainen minä vain olen”, ajatellaan. Voidaan myös haikailla vanhoja hyvin aikoja, jolloin ”kaikki oli hyvin”, eikä mikään voita mennyttä aikaa. 

Nämä ajatusmallit voivat näkyä myös parisuhteessa. Ehkä puolisoista toinen elää menneessä ja toinen tulevassa, eikä kumpikaan elä tätä päivää. Toiminta perustuu vanhoihin tapoihin ja kaavoihin. Niihin, joiden oletetaan olevan ainoa vaihtoehto tai niiden, joiden ainoastaan oletetaan toimivan. Toimintaa voi kuitenkin tapahtua vain tässä hetkessä. Muuten se on joko mennyttä tai tulevaa.

Emme ehkä halua tai uskalla ottaa vastuuta omasta tai parisuhteemme hyvinvoinnista tänään. On hyvin pitkälle meidän itsemme valittavissa, miten suhtaudumme itseemme, menneisyyteemme, tulevaisuuteemme sekä myös, miten lähdemme haastamaan opittuja toimintatapoja. Pohtimalla rehellisesti itseämme ja toimintaamme, ja ottamalla niistä vastuuta, luomme itsellemme ja parisuhteellemme uutta ja hyvää.

Jokainen meistä lähtee liikkeelle yksilöllisistä lähtökohdista. Etenemme ikiomaa ainutlaatuista polkuamme. Vertailu toiseen ihmiseen tai parisuhteeseen ei kerro siitä matkasta, minkä olemme jo tehneet. On tärkeää tehdä matkaa ymmärtäen, että voimme kuitenkin vaikuttaa moniin tämän päivän asioihin. Vaikka asiat olisivat hyvin nyt, töitä pitää tehdä myös hyvän varjelemiseksi. Meillä on sekä yksilöinä että pareina omat kipupisteemme ja kasvukohtamme. Mitkä asiat motivoivat toimintaamme ja valintojamme? Selkeällä ja merkityksellisemmällä arjella voimme helpommin pysähtyä hetkeen, jolloin emme haikaile mennyttä tai kurkota tulevaisuuteen. Tämä hetki on ainoa, joka meillä elämässämme on elettävänä.

Tartutaan siis hetkeen!

Kirjoittajat:

Minna ja Risto Jyrkkä ovat rakastuneet parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 50+ ikäisenä osaamme jo olla armollisempia itsellemme, nähdä ja pohtia tapahtuneita asioita. Meillä on neljä lasta, joista nuorimmainen on lukioikäinen ja loput kolme ovat jo aikuisia.

Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.

Minna on puheterapeutti, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa. Hän toimii myös Solmu-neuvojana. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Risto on myös Parisuhdekeskus Kataja Ry:n hallituksen jäsen.

Minna ja Risto Jyrkkä
Kaksi henkilö istuu penkin eri päissä

Blogi: Parisuhteen pelisäännöt

Saako parisuhteessa puhua niin kuin haluaa? Miten toimia, jos kumppanin käsitykset suhteen rajoista ovat kovin erilaiset? Entä jos en haluakaan olla tekemisissä kumppanin suvun kanssa?

Kuulen usein pohdittavan, millaisista asioista pitää olla kumppanin kanssa samaa mieltä, jotta suhde toimisi. Parisuhde on intiimisuhde ja se liittyy usein lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen tavalla tai toisella.  Eipä siis ihme, että suhteessa saattaa olla monia asioita, joista ollaan eri mieltä. On tavallista, että kumppaneilla saattaa olla hyvin erilaisia ajatuksia esimerkiksi suhteen läheisyydestä, seksuaalisuudesta, tulevaisuudesta, tai ajankäytöstä. Myös ajatukset arvoista, rahankäytöstä tai sosiaalisista suhteista saattavat vaihdella.

Sekä omat, että kumppanin käsitykset itselle tärkeistä pelisäännöistä saattavat muuttua alun ihastumiskuplan jälkeen. Siksi on tärkeää tietää, mitä kumppani ajattelee itselle tärkeistä elämän osa-alueista. Esimerkiksi käsitykset suhteen läheisyydestä, seksistä tai ajankäytöstä saattavat vaatia molemminpuolista päivitystä.

Joskus parisuhteessa tulee eteen pohdinta siitä, millaiseksi suhteen rajat määritellään. Parisuhteessa saatetaan joutua keskustelemaan, millainen vuorovaikutus tai kosketus on sopivaa suhteen ulkopuolisten kanssa. Onko esimerkiksi exän halaaminen tai somekommentointi ok? Toiselle vapaus suhteessa voi tarkoittaa suhteen avaamista ulkopuolisille, toiselle vapaus voi tarkoittaa vapautta valita olla kumppaninsa kanssa yhä uudelleen. Suhteen rajoihin ja pelisääntöihin liittyvä keskustelu vahvistaa usein suhdetta. Parhaimmillaan se lisää suhteeseen erityisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Millaista puhetta pelisäännöistä parisuhde tarvitsisi? Tulisiko yhteinen näkemys arjen ajankäytöstä päivittää, tai olisiko tarve keskustella riitatilanteista? Millaista puhetta parisuhde toivoisi seksistä ja läheisyydestä, jotta molemmat kumppanit voisivat hyväksyä suhteen pelisäännöt?

Parisuhteen pelisääntöjen päivitys jonakin sopivana hetkenä yhdessä kumppanin kanssa on viisas parisuhdeteko. Pelisääntöjen laadinnan voisi aloittaa vaikka siitä, että pohtii ensin itselleen tärkeitä asioita ja sen jälkeen yhdessä kumppanin kanssa. Millaiset pelisäännöt sinä toivot jakavasi kumppanisi kanssa?

Kirjoittaja
Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija
Riina Nissinen

Syksyisiä lehtiä

Blogi: Parisuhdejumppaa syksylle

Olen syysihminen. Kesäloman jälkeinen arki ilman suurempia paineita tuntuu kovin lohdulliselta. Huomaan herkästi kesäloman olevan vuodesta toiseen vähän paineistettua aikaa levon ja kesästä aktiivisesti nauttimisen välillä. Syksyssä ei ole muuta suorittamista kuin arki ja arki antaa parhaimmillaan aika selkeän sykkeen elämälle. 

Samalla kun huolehtii arjen tasapainosta, on hyvä hetki pysähtyä parisuhteen äärellä tai ainakin pitää se mielessään. Harrastusten, mahdollisten lasten tai omien, väliin on hyvä muistaa jättää aikaa myös pelkälle olemiselle, toiselle, meille. On hyvä pysähtyä miettimään, mitä me tarvitsemme. 

Yksinkertaistaen voisi ajatella omien harrastusten, ovat ne sitten jumppia, yhdistystoimintaa tai vapaaehtoistyötä, edustavan parisuhteessa erillisyyttä, mikä on tärkeää sekin. Pidän itsestäni huolta, arkeni on mielekästä ja lataan akkujani. 

Tärkeää on kuitenkin miettiä myös, mikä on sitä meidän yhteyttämme, kohtaamista. Onko tilaa sille, miten pidämme suhdettamme elävänä. Onko näissä tasapainoa, mitä minä ajattelen ja mitä me toivomme? 

Vien tämän myös sille tasolle, että mitä ovat ne asiat, joita minun on nyt syytä ihan itsessäni, olemisessani, oman pääni sisällä syytä jumpata. Tehdä sitä muutosta, joka lähtisi nyt vain ihan itsestäni, molempien parhaaksi.

Minun vahvuuteni, melkein heikkoudeksi asti, on aina ollut erillisyys. Siksi oma, parisuhteeni ja siten myös itseni eteen tekemäni satsaus on satsaus yhteyteen. Miten se tehdään? Itse tarkastelen tarvetta olla niin pirun itsenäinen, mahdollisimman vähän tarvitsematon. Siinä meneekin ehkä koko syksy, mutta onpa perustuksia sitten vahvistettu ihan urakalla. Jos tämä jumppaaminen ei onnistu ilman keskusteluapua niin mikäs siinä! Ei ne vatsalihaksetkaan kehity, ellei joku tsemppaa, tulee se tsemppaus sitten kotoa tai ulkopuolelta. Eivätkä vatsalihaksetkaan ole sen erikoisemmat, olet ne sitten ihan yksinäsi pusertanut olkkarin lattialla, personal trainerin kanssa tai ryhmässä jumpaten…

Mikä on oma parisuhdejumppasi tälle syksylle?

Satu Kelkka

Kirjoittaja

Olen Satu Kelkka, perhe- ja pariterapeutti ja Parisuhdekeskus Kataja ry:n vapaaehtoinen.

Parisuhdekeskus Katjan koulutuksissa löysin aikoinaan kipinän parisuhteiden tarkastelun maailmaan. Päivätyöni teen Sotesin perhe- ja sosiaalipalveluissa.  Olen valmistunut myös uusperheneuvojaksi vuonna 2016, tästä uusperheellisyyden maailmasta kiinnostuin oman uusperheeni myötä. Elämä, suhteet ja ihmisyys ovat loputon kiinnostukseni kohde.

Blogitekstieni toivon herättävän ajatuksia, näkökulmia ja keskustelua. Totuutta en aina väitä tietäväni ja väärässäkin välillä voin olla, mutta dialogi toivottavasti alkaa, kun nostan jonkun ajatuksen esille.

kahdet jalat

Blogi: Mitä siirrämme lomaelämästä arjen voimaksi

Kesäillat tuovat usein tullessaan ajatuksia ja toiveita parisuhteen läheisyydestä. Iho huutaa kosketusta ja kumppanin kainaloon tekisi mieli. Vieläkö sitä uskaltaisi kutsua kumppania hellittelynimellä? Loma herättää usein ajatuksia, millaista läheisyyttä parisuhde toivoisi. Kumppanin kutsuminen lähelle käy mielessä, mutta miten se voisi onnistua? Polku intiimin läheisyyden hetkiin saattaa olla hyvin vaihteleva, joskus sytykkeeksi riittää hipaisu ohi kulkiessa, joskus läheisyyteen virittäytyminen vaatii aikaa ja tietoisia valintoja.  Lomalla saattaa myös tulla mieleen, millaista muuta läheisyyttä oma parisuhde kaipaisi.  

Elokuun aikana moni palailee lomilta takaisin arkeen. Rentouttava loma-aikataulu vaihtuu hiljalleen arkiseen rytmiin. Kiireettömät kesäaamut vaihtuvat omassa uomassaan kulkevaan arjen rytmiin. Paluu arjen aikatauluihin voi stressata niin, että mielen valtaavat vain töihin, aikatauluihin ja arjen sujumiseen liittyvät ajatukset.  

Läheisyys, seksi ja yhteys parisuhteessa vaativat usein aikaa ja stressitöntä mieltä. On tärkeää, että parisuhteessa on jotakin yhteistä stressivapaata tekemistä myös arjessa. Lomalta paluuta ja hyppyä aikatauluarkeen voi helpottaa, jos yhdessä kumppanin kanssa pohtii niitä asioita, joita haluaisi siirtää lomaelämästä arjen voimaksi. Voisiko yhteinen aamukahvi jatkua aikatauluista huolimatta? Voisiko vielä lämpimiin kesäiltoihin kehittää jotakin yhteistä rentouttavaa tekemistä? Tai millaista olisi yhteinen iltauinti jo vähän viilenneessä järvessä työpäivän päätteeksi? Läheisyyden kanavaa parisuhteessa on hyvä pitää auki myös niinä arkisina marraskuun tiistaina, jolloin kiire, aikataulut ja pohjolan pimeys meinaavat vallata mielen.  

Tutkitusti läheisyys parisuhteessa lisää läheisyyttä. Voisiko nyt jo ennaltaehkäistä marraskuuta ja pohtia kumppanin kanssa niitä keinoja, joilla läheisyys ja seksi pysyvät osana parisuhdetta myös arkena? Voisiko parisuhteessa tehdä sopimuksen, että pian alkavan syksyn aikana läheisyys ja seksi ovat tärkeämpiä kuin pyykkivuoret, älypuhelin ja autopesu? Se olisi huikea parisuhdeteko!  

Kirjoittaja
Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija
Riina Nissinen 

Kaksi kättä ja kahvikupit

Blogi: Lomakeskusteluita loppukesän illassa

Kesällä on jälleen eletty vuoden odotetuimpia viikkoja. Kesäinen luonto on antanut lomalaisille parastaan. Ehkäpä aurinkoisia lomapäiviä on vielä jäljellä. Lomalle saattaa kohdistua paljon odotuksia päästä tekemään niitä asioita, joita arjen kiireessä ei ehditä. Lista lomatoiveista saattaa olla pidempi kuin veroselvitys. Sukulaiset odottavat vierailua ehkä pitkänkin tauon jälkeen, keho kaipaa huoltoa ja lapsille on luvattu huvipuistoreissu. Kumppani on jo viikkoja odottanut kahdenkeskistä saunailtaa ja juttuhetkeä saunan rappusilla.

Pohdin usein pidemmän loman alkaessa, millaisia odotuksia minulla itselläni on loman suhteen. Huomaan, että kumppanin toiveet rentouttavasta lomasta tulee kuulluksi usein vasta sen jälkeen, kun olen itse ehtinyt muodostaa selkeät sävelet niille muutamalle odotetulle aurinkoviikolle: kirjoja, sukulaisia, kävelyä, reissua ja musiikkia. Keskustelemme lomasta usein liian myöhään, joku on ehtinyt jo harmistua. Miten varmistaisimme, että kaikkien kesälomaan mahtuisi sekä itselle että yhteisesti tärkeitä asioita? Millaista lomaa parisuhteemme toivoisi, jotta voisimme suhteessa hyvin?  On tärkeää, että lomalla olisi riittävästi yhteisiä hyvinvoinnin hetkiä, yhdessä liikkumista, läheisyyttä ja spontaania hulluttelua.

Yhdessä vietetyt kesälomapäivät luovat usein otollisia hetkiä keskustelulle. Joskus keskustelun aloittaminen voi tuntua hankalalta tai sopivaa hetkeä ei tunnu löytyvän. Joskus väsymys vie voiton, joskus kiire. Keskustelun aloittaminen pidemmän tauon jälkeen voi myös tuntua työläältä, pitkään jatkunutta etäisyyttä saa joskus kuroa umpeen kaikin tavoin.  Millaista keskustelua parisuhde toivoo lisää voidakseen hyvin? Millaista keskustelua voisi toisaalta jättää vähemmälle suhteessa? Keskustelun helpottamiseksi voisi kokeilla vaikka minä- puheen lisäämistä ja sinä- puheen vähentämistä. Rauhallinen, läsnä oleva ja dialoginen keskustelu syntyy harvoin nälkäisenä tai väsyneenä, kokemuksen ääni puhuu! Tärkeää on myös miettiä, miten itse voisin auttaa kumppania keskustelemaan toiveistaan. Voisi vaikka aloittaa kysymällä siitä, millaista lomaa kumppani kaipaisi, jotta olisi hyvä, leppoisa ja rento olla. Pitääpä illalla saunan rappusilla muistaa kysyä! 

Kirjoittaja
Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija
Riina Nissinen

Kukkia

Blogi: Ihana kesäloma

Loma on ihmisen parasta aikaa. On aikaa levolle, joutilaisuudelle, aikaa huomata luonnon kauneus, vehreys ja tuntea kesän tuoksut. Lomalla on aikaa viettää aikaa läheisten kanssa, jakaa kuulumisia ja tavata ystäviä ehkä pitkänkin tauon jälkeen.

Arjen kiire on tehokas tapa ohittaa tunteita, todellisia tarpeita ja toiveita. Loma tarjoaa mahdollisuuden niiden kohtaamiseen. Joutilaisuuden ja kiireettömyyden tarjoama pysähtyneisyys voi nostaa esiin kipeitäkin, pinnan alla olleita asioita ja tunteita.

Suomalaiset ovat tunnettuja korkeasta työmoraalistaan mutta myös tavastaan rentoutua alkoholin avulla. Alkoholi turruttaa siinä missä kiirekin, armoton treenaaminen tai tunnesyöminen. On monia keinoja työntää hankalat tunteet taaemmaksi, odottamaan parempaa aikaa. Mutta kuten pöly sängyn alta, sivuun työnnetty tulee lopulta esiin. Yllättäen mökkimatkasta tulee taistelutanner, jonka aikana viskotaan tekemättä jääneet askareet, unohtuneet tekemiset ja viiltäneet ohittamiset etupenkin näyttämölle. Takapenkillä matkaavien kuulokkeiden läpi työntyy kohonneet ja kiivaat äänet. Tunnelma kiristyy ja on raskas. Loman alku päättyy pahaan mieleen, kireisiin ilmeisiin ja teräviin liikkeisiin. Paha mieli velloo ilmassa pitkään.

Aikuisten tapa käsitellä tunteita ja ottaa niistä vastuu – tunnistaa omia tarpeita, sanoittaa niitä itselle ja toisille ajoissa, antaa lapsille esimerkin siitä, miten elämässä ja ihmissuhteissa toimitaan. Elämässä selviää monenlaisesta niin yllätyksistä kuin pettymyksistä, kun tunteiden kanssa oppii olemaan ja vaikeitakin tunteita sietämään. Tunteita ei pidä pullottaa kiireeseen vedoten tai turruttaa pullon tai suklaalevyn avulla. Tunteissa ei ole hyvä vellota loputtomiin, eikä ole kenenkään kannalta hyvä odottaa lupaa räjähdykseen, kun ”kukaan ei taaskaan tee mitään” marttyyrin viitta päällä.

Tunteiden säätelyä on tärkeä taito niin koulussa, kaverisuhteissa kuin myöhemmin työelämässä. Eväät tähän lapsi saa kotoa. Tunteet kuuluvat ihmisyyteen ja kertovat meille tärkeitä viestejä. Ne ovat aina totta mutta harvoin koko totuus. Tunteet ovat pääosin subjektiivisia, joten maailmassa jossa kymmenet totuudet kohtaavat päivittäin eri tilanteissa, on hyvä pitää mielessä, että oma tunne on vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta.

Hyvä loma rakentuu palasista, jotka pääosin osuvat toinen toisiinsa harmonisesti. Kun toista harmittaa, toisella on voimia tukea ja jakaa harmia. Kun on hyvä olla, tunne tuplaantuu, kun sen jakaa läheisten kanssa. Jaetaan siis tunteita mutta tehdään se kypsästi.

Ihanaa, lempeän tunteikasta kesää kaikille Parisuhdekeskus Kataja ry:n upeille tekijöille ja blogin lukijoille!

Johanna Linner Matikka
Projektipäällikkö, YTM, tietokirjailija
Helsingin kaupunki

Pilviä kesätaivaalla

Blogi: Toiveiden (parisuhde)kesäloma

Kesälomareissu edessä. Kassit ja tavarat on pakattu valmiiksi autoon. Toinen istuu ja odottaa autossa.  Odottaa ja ihmettelee, kun toisia ei näy, vaikka sovittu lähtöaika on jo mennyt. Pinna alkaa kiristyä ja viimein on pakko mennä tiuskaisemaan, että ”mikä nyt on, ettei homma etene”? Ja siitähän se soppa syntyy. Viimein, kun auto matkustajineen pääsee starttaamaan, tunnelma auton sisällä on aivan jotain muuta, kuin odotettua leppeää lomatunnelmaa. Pitkään kaivattu kesälomareissu tuntuu kaatuvan mahdottomuuteensa jo heti alkumetreillä.

Toinen on usean viikon ajan tehnyt listaa mukaan otettavista asioista. Lapsille pelejä, lääkkeet, pyyhkeet ja lakanat. Unilelut. Uimakamppeet ja aurinkorasvat. Pessyt vaatteita valmiiksi sääennusteita seuraten. Tarvitaankohan kumppareita? Pakannut koko perheet laukut, ja lähdön hetkellä vielä muistanut kastella sisällä kukat ja sopia naapurin kanssa ulkokukkien kastelusta. Vähän myöhässä – mutta huh- onneksi nyt on muistettu kaikki!

Näissä tunnelmissa lähdettiin useasti reissuun. Jälkeenpäin ajatellen oli ihan koomista, ettei moneen vuoteen osattu ja ymmärretty jutella tarpeeksi lähtöön liittyvistä asioista. Mitä kummankin matkavalmistelut ovat pitäneet sisällään ja minkälaisia odotuksia kullakin on loman suhteen. Vasta kun molemmille syntyi ymmärrys toisen kokemuksista, tekemisistä ja toiveista, päästiin liikkeelle hyvillä mielin.

Toiveista puheen ollen, millaisesta lomasta sinä nautit? Onko mieleisesi loma löhöloma vai rentoudutko ennemmin tekemisen äärellä? Joku haluaa lähteä kotoa liikkeelle heti loman alkaessa, toinen tarvitsee alkuun hetken hengästystauon. Joku ei välttämättä kaipaa matkustamista, vaan nimenomaan kotona oloa. Kumppanini loma-ajatukset ja -odotukset voivat poiketa suuresti omistani. Taustalla voi olla ajatus, että ”näin loma kuuluu viettää” tai ”näinhän se meillä aina on vietetty”. Näiden tapojen ja uskomusten äärelle on hyvä joskus pysähtyä ja jutella ääneen, mitä lomaltaan toivoo. Olennaista on, että jokainen saisi vapaa-ajallaan ja lomallaan tehdä mieleisiä asioita ja sitä, missä normiarki unohtuu ja pää nollaantuu.

Jos perheeseen kuuluu lapsia, kesälomat voivat olla hektisiä. Lasten kasvaessa yhteisiä menoja ei enää ole yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kahdenkeskisiin hetkiin ja lomiin löytyykin yllättäen enemmän aikaa. Viimeistään silloin on hyvä yhdessä miettiä, mitä vapautuneella ajalla halutaan tehdä. Toisella voi siintää mielessä pitkään siirretty remontti, toisella ihan vain rentoutuminen vaikka hyvän kirjan äärelle.

Aikamoista ristiriitaa aiheuttaa tilanne, jos näillä puhumattomilla odotuksilla aloitetaan yhteinen loman vietto. Lomasuunnitelmat vaativat kaikilta osapuolilta kompromisseja ja avointa mieltä. On tärkeää saada viettää omannäköistä lomaa, ei sellaista, mitä pitäisi tai kuuluisi viettää. Lomatoiveita ja -suunnitelmia löytyy varmasti yhtä monta kuin lomailijaakin.

Mieti, mistä juuri sinä nautit ja jaa se puolisosi kanssa. Rentouttavaa kesäaikaa jokaiselle!

Minna ja Risto Jyrkkä ovat rakastuneet parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 50+ ikäisenä osaamme jo olla armollisempia itsellemme, nähdä ja pohtia tapahtuneita asioita. Meillä on neljä lasta, joista nuorimmainen on lukioikäinen ja loput kolme ovat jo aikuisia.

Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.

Minna on puheterapeutti, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa. Hän toimii myös Solmu-neuvojana. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Risto on myös Parisuhdekeskus Kataja Ry:n hallituksen jäsen.

Lisää ajatuksiamme ja parisuhteellista tietoa löytyy kotisivuiltamme www.taitepiste.fi

Minna ja Risto Jyrkkä