Pariskunta

Parisuhde syövän jälkeen pelotti

by Blogi

Kun syöpään sairastuneiden kohdalla puhutaan parisuhteesta, puhe keskittyy tyypillisesti jo parisuhteessa oleviin. Vähemmälle huomiolle jäävät ne, joilla ei ole parisuhdetta ja jotka ehkä toivoisivat parisuhdetta syöpään sairastuttuaan. Erityisesti kun syöpää seuraa lapsettomuus, joutuu kohtaamaan sekä omat että toisen tunteet hyvinkin avoimesti.

Sairastuin kohdunkaulan syöpään ollessani 25-vuotias. Selvisin hoidoista kunnialla, mutta paikallisesti levinneen, aggressiivisen syövän hoitoon valittu hoitomuoto tarkoitti kohdallani sitä, en voisi koskaan saada biologisia lapsia. Onneksi syöpä itsessään saatiin hoidettua ja olen saanut elää syöpävapaata elämää kevättalvesta 2018 saakka.

Olin eronnut vakavasta parisuhteesta edellisenä vuonna, enkä ollut kunnolla ehtinyt käydä itseni kanssa keskustelua siitä haluaisinko lapsia tulevaisuudessa vai en. Syöpään sairastuminen vei kuitenkin mahdollisuuden valita. Syöpähoitojen seurauksena hormonitoiminta heikentyi muutoinkin ja toisin kuin syöpään sairastuneeseen tyypillisesti liitetyissä mielikuvissa paino ei suinkaan laskenut, vaan päinvastoin nousi. Ajatus parisuhteesta tuntui kaukaiselta, kun itsensäkään kanssa ei ollut hyvä olla.

Kun syöpähoitojen jälkeen tutustuin uusiin ihmisiin ja kävin treffeillä, koin vaikeaksi mitä kertoa ja missä vaiheessa. Ensitreffeillä esittäytyminen tyylillä ”Moikka, mä oon Taru ja mulla on ollut syöpä ja hei, en muuten voi saada lapsia” tuntui hieman liian suoraviivaiselta, mutta myös asian kertomatta jättäminen vaivasi. Vaikka tiedän, että maailmassa on monia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ylipäätään halua lapsia, ajattelin joka kerta uuden ihmisen tavatessani, että en kelpaisi hänelle siksi, että voi saada lapsia.

 

”Ainahan voi adoptoida”

Lapsettomuuden käsittely on monivaiheinen ja luultavasti elinikäinen prosessi. Kun taustalla on henkeä uhkaava sairaus, on asiaa joutunut katsomaan monelta eri kantilta. Samaan aikaan saattaa kokea kiitollisuutta siitä, että on elossa ja epäoikeudenmukaisuutta siitä, että se tarkoittaa pysyvää lapsettomuutta. Omien tunteiden ja ajatusten lisäksi joutuu miettimään paljon myös muiden suhtautumista.

Valitettavan usein lapsettomuus ohitetaan esimerkiksi lausahduksella ”ainahan voi adoptoida”. Tämäkään ei syöpää sairastaneen kohdalla valitettavasti ole ihan niin yksioikoista. Tänä päivänäkin syöpätausta jättää jäljen papereihin ja voi vaikuttaa adoptioprosessin etenemiseen. Tällä kommentilla kukaan tuskin tarkoittaa loukata, mutta koen sen itse hyvinkin vähättelevänä. Se jättää huomiotta sen, että moni toivoo rinnalleen myös kumppania. Parisuhteen muodostaminen uudelleen palasista kootun minäkuvan kanssa ei kuitenkaan ole helppoa.

 

”En ole menossa minnekään”

Kuten elämässä monesti, myös tässä asiat tapahtuivat odottamatta ja yllättäen. Eräänä elokuun iltana vuonna 2022 kohtasin nykyisen avopuolisoni ollessani ystäväni kanssa festareilla. Kuten nykyaikaan kuuluu, aloimme seuraamaan toisiamme Instagramissa. Illan aikana kuulin ohimennen hänen tulevaisuuden toiveistaan, kun hän kertoi haluavansa olla isänsä kaltainen omalle lapselleen. Mietin silloin, että tässä tämä sitten oli.

Sovimme kuitenkin tapaavamme uudelleen pitkästä välimatkasta huolimatta. Olin jakanut avoimesti tietoa niin syövästä kuin lapsettomuudesta omalle Instagram-tililleni. Halusin ottaa asian puheeksi tavatessamme, sillä en halunnut tuhlata kummankaan aikaa. Jännitin keskustelua valtavasti. Muistan edelleen sen tunteen, kun hän sitten kertoi tämän asian pistäneensä merkille ja samalla sanoi, että ei ole lähdössä minnekään – eikä lähtenytkään.

600 kilometrin välimatkasta ja itsensä kanssa painiskelusta huolimatta tässä sitä nyt ollaan. Yhteisessä kodissa, kahden elämää ilostuttavan kissan kanssa. Meillä kaikilla on omat epävarmuutemme, mutta suurimmat esteet löytyvät usein oman päämme sisältä. Siksi, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, elämässä kannattaa uskaltaa. Vaikka kaikkeen elämässä ei voi vaikuttaa, uskaltamalla saavuttaa paljon hyvää elämäänsä.

 

Taru Salovaara

Kohdunkaulansyöpäselviytyjä

Sairaanhoitaja

Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n puheenjohtaja

Jalat vastakkain

Nuoren aikuisen turvallinen kohtaaminen 

by Blogi

Blogi 8.11.2023

Nuori aikuisuus elämänvaiheena on tänä päivänä erityinen. Se eroaa väistämättä aiemmasta, koska ympäröivä yhteiskuntakin on muuttunut. Nuori aikuisuus tuo mukanaan paljon muutoksia ja kriisejä, joista ei kaikkiin välttämättä pysty valmistautumaan. Toisaalta sitä luonnehditaan vapaaksi ja inspiroivaksi, mutta samaan aikaan psyykkisesti kuormittavaksi. Nuoren aikuisuuden kehitystehtävät ja valintojen tekeminen tuovat paineita ja stressiä, koska mitään valmiita ohjeita niihin ei ole. Nuoret aikuiset kaipaavat tukea ja aitoa kohtaamista. Mitkä asiat sitten ovat tärkeitä nuoren aikuisen kohtaamisessa ja miten kohtaamistilanteessa voisi tukea turvallisuuden tunnetta? Miksi turvallisuuden tukeminen on tärkeää jokaiselle nuorelle aikuiselle?   

Nuoren aikuisen kohtaamisessa tärkeintä on muistaa se, että kaikki ovat yksilöitä, eivätkä kaikki koe aina samoja asioita läheskään samalla tavalla. Mitään valmista pohjaa tai taikasanoja ei ole, mutta aidolla läsnäololla ja kiinnostusta osoittamalla voi tukea nuorta aikuista jo paljon. Usein nuori aikuinen kaipaa vain validaatiota hänen tunteilleen ja ajatuksilleen, jolloin liika ratkaisukeskeisyys voi aiheuttaa stressiä ja tunnetta siitä, että hänen tunteillaan ei juuri ole merkitystä, vaan tilanne tulee vain ratkaista jollakin valmiilla menetelmällä. Nuoret aikuiset voivat kokea olevansa yksin tunteidensa kanssa, etenkin nykymaailman sosiaalisen median vaikutuksen takia, jossa kaikki hipoo täydellisyyttä eikä merkkiäkään elämänkriiseistä tai kehitysvaiheiden tuomista haasteista ole. Sen lisäksi sosiaalinen media tuo muun muassa maailmantapahtumat nuoren aikuisen välittömään tietoisuuteen ja haastaa olemaan alati läsnä useammassa paikassa samanaikaisesti. Tarve rajata on siis päivästä toiseen pinnassa.  

Meillä kaikilla on sietoikkunat eri tilanteisiin. Kun esimerkiksi stressi on sietoikkunan sisällä, pystymme toimia ja elää stressin kanssa, eikä se vaikuta meihin negatiivisesti. Silloin voidaan siis puhua, että vireystilamme on sopiva. Sietoikkunan ulkopuolella on kuitenkin ylivireystila ja alivireystila. Ylivireä ihminen on taistele tai pakene- tilassa ja alivireä ihminen kokee tietynlaista lamaantumista, jolloin ei saa itseään hoitamaan asioita. Vagushermoa eli kiertäjähermoa aktivoimalla voi vaikuttaa omaan stressinsietokykyyn. Vagushermo on osa parasympaattista hermostoamme, ja se vastaa rentoutumisesta ja palautumisesta. Sen voi aktivoida esimerkiksi hengittämällä syvään ja rentouttamalla kasvojen lihakset. Tällöin hermostomme rauhoittuu ja pystymme olemaan paremmin läsnä eri tilanteissa. Toisaalta joillekin rauhoittuminen ja hengitysharjoitukset voivat tuntua haastavilta ja lisätä vain negatiivista tietoisuutta. Silloin kannattaa kokeilla niin sanotusti aktiivisia läsnäoloharjoituksia, esimerkiksi kävelyä, palauttavaa liikuntaa tai jopa ihan vain oman kropan tunnustelemista ja raajojen pientä aktivointia. Omat sietoikkunat on tärkeää tunnistaa ja niihin oikea reagointi helpottaa mieltä ja kehoa rentoutumaan ja palaamaan sietoikkunan rajojen sisäpuolelle. Tässä nuoria aikuisia voitaisiin tukea konkreettisella tavalla kohtaamistilanteissa. Lisäämällä tietoisuutta kehon rauhoittamisesta on yhdessä kokeiltava työkalu ja mahdollistaa tilan avoimemmalle keskustelulle ja kohtaamiselle.   

Turvallisuuden tunne on kaikkien kohtaamistilanteiden yksi tärkeimpiä asioita. Jos ihminen ei koe turvaa toisen ihmisen vieressä, on aito ja inhimillinen kohtaaminen silloin lähes mahdotonta. Ilman sisäistä turvan tunnetta meidän on vaikeaa luottaa toiseen ihmiseen ja kertoa vaikeista asioista toiselle. Turvattomuus vie muilta asioilta tilaa, kuten ajattelemiselta ja uuden oppimiselta. Aivomme toimivat niin, että skannaamme turvallisuutta jatkuvasti, koska se on osa meidän suojausvalmiuttamme. Kun aivomme havaitsevat uhan, pyrkivät ne mahdollisimman nopeasti reagoimaan siihen. Turvallisuuden tunnetta voi tukea esimerkiksi elein ja ilmein, mutta myös sanoittamalla toiselle, että hän on turvassa ja hän voi luottamuksellisesti puhua ammattilaiselle. Ammattilaisen saavutettavuus, avoimuus ja aito läsnäolo näkyvät aina asiakkaalle. Nämä ovat myös todella tärkeitä turvallisuuden tunteen kannalta. Ammattilaisen tulee muistaa jokaisen ihmisen yksilöllisyys ja hänen tulee osoittaa uteliaisuutta, kiinnostusta ja turvallisuutta. Näin asiakas, tässä tilanteessa nuori aikuinen, kokee turvalliseksi keskustella avoimesti vaikeistakin asioista ja ottaa ammattilaisen tukea vastaan.  

Kaikki nämä asiat ovat tärkeitä nuoren aikuisen kohtaamisessa – olipa kohtaaminen sitten ammattilaisen tai ystävän kanssa. Ihmiset kokevat turvattomuutta eri asioista ja todella eri tavoin, emmekä usein voi nähdä ulkoapäin toisen henkilön ajatuksia tai turvallisuuden tunnetta. Voimme kuitenkin luoda turvaa ja luottamusta välillemme teoin ja elein. Turvallisuuden tunne on avain avoimelle ja inhimilliselle kohtaamiselle, ja sen taustalla on todella monia asioita, joiden avulla turvallisuutta voimme rakentaa ja tukea. Aina ei välttämättä itse osaa löytää sopivia tapoja kohdata toista tai olla toisen henkilön kanssa, jolloin avoin keskustelu on tarpeen. Se osoittaa aitoa välittämistä ja inhimillisyyttä.  

Kirjoittaja

Alina Survo

Parisuhdekeskus Katajan Nuorten aikuisten ihmissuhde -hankkeen harjoittelija, sosionomiopiskelija

—-

Tekstissä käytettyjä läheitä:

Yle Areena 28.8.2020: Onko sinulla hyvä olla? Koetko olevasi turvassa? Vagushermolla on sormensa pelissä

Opinvoimala / HUS Psykiatria: Säätele vireystilaasi

  

Nainen ja mies kivellä selät vastakkain

Blogi: Etääntyminen parisuhteessa

by Blogi

”Olemme olleet yhdessä useamman vuoden, mutta nyt tuntuu, että suhteessa on etäännytty, voiko tästä selvitä?”

Tällaista pohdintaa kuulen usein työssäni. Suhteessa on eletty alun usein huumaava yhteenkuuluvuuden aika, jolloin puolikas sana on riittänyt yhteiseen ymmärrykseen. Kumppani on ehkä tuntunut tutulta, läheiseltä ja loputtoman kiinnostavalta. Rakkaushormonit ovat tehneet työnsä: ihastuneet kumppanit kääntyvät luontevasti toisiaan kohti, iho etsii ihoa ja sydän sydäntä. Alkuhuumassa on kuitenkin usein onnistuttu kätkemään kumppaneiden erilaisuus, erilaiset tavat ja vaikkapa haavoittavat kokemukset aiemmista suhteista.

Voimakkaankin ihastumis- ja rakastumisvaiheen jälkeen suhteessa seuraa väistämättä vaihe, jossa huomataan oma erillisyys suhteessa kumppaniin. Se vaihe on hyvä, tärkeä ja välttämätön jokaisessa parisuhteessa siitä huolimatta, että se saattaa tuntua ahdistavalta, pelottavalta tai hämmentävältä. Silloin kumppanit alkavat kokea tarvetta löytää oma yksilöllisyytensä symbioottisen huuman ja hormonimyrskyn jälkeen. Tämä voi tuntua valtavalta pettymykseltä. Eikö kumppani tyydytäkään kaikkia tarpeita? Emmekö sovikaan toisillemme? Eriytymisvaiheessa pari usein ajautuukin ristiriitoihin ja suhteessa aletaan kokea etääntymistä. Etääntyminen suhteessa on tavallista ja normaalia. Lähes kaikissa suhteissa koetaan jossakin vaiheessa etääntymistä. Usein etääntymisen tunne osuu elämän muutostilanteisiin, kuten lasten syntymään tai vaikkapa alanvaihtoon.

Miten voimme vahvistaa yhteyttä?

Etääntymistä suhteessa tuottaa usein se, että kommunikaatio vähenee. Joskus kuvitelma, että kumppani on jo perin pohjin tuttu, voi aiheuttaa etääntymistä. Aletaan olettaa kumppanista asioita ja pidetään tiukasti kiinni omista näkemyksistä. Sen myötä kiinnostus kumppanin ajatuksia, tunteita, haaveita, toiveita ja pelkoja kohtaan vähenee. Sen vuoksi on tärkeää säilyttää kiinnostunut ja tutkiva yhteys kumppaniin. Kumppanin ajatukset eivät olekaan aina sellaisia kuin kuvittelemme, vaan joskus paljon yllättävämpiä! On myös tärkeää kysyä kumppanilta, mikä hänelle on tärkeää juuri nyt. Joskus avain etäisyyden vähentämiseksi voi olla arkinen ” Mitä kuuluu? ” kysymys.

Etääntymisessä on myös tärkeää ymmärtää, että suhteen ylläpitäminen on kumppaneiden vastuulla tasapuolisesti. Jos huomaa, että ei ole tehty suhdetta ylläpitäviä asioita pitkään aikaan, se on tärkeää ottaa puheeksi. Yhdessä vietetty aika, keskustelu, ihokkain oleminen ja pienet arkiset huomioinnit ovat usein ensisijaisia lääkkeitä etääntymisen ehkäisyyn.

Jos etääntyminen on jatkunut pidempään ja puhuminen on vaikeaa, on tosi tärkeää etsiä apua tilanteeseen ammattilaisilta, esim. järjestöistä, pariterapiasta, kaupungin perheneuvolasta tai seurakuntien kaikille avoimesta ja maksuttomasta perheneuvonnasta.  Etääntymisen kierre suhteessa on mahdollista katkaista.

Kirjoittaja

Riina Nissinen

Asiantuntija, pari- ja perhepsykoterapeutti
Parisuhdekeskus Kataja

Pariskunta

Blogi: Parisuhde ja puhumattomuus

by Blogi

Katso minuun, olen tässä.

Kaikki on hyvin, olen tukenasi, voit luottaa minuun.

Kuuletko sinä näitä sanoja usein? Entä sanotko niitä kumppanillesi? Yksi parisuhteen tärkeimmistä tehtävistä on tarjota turvaa. Lämmin syli ja turvallinen olo toisen kanssa tässä välillä niin kylmässä ja pimeässä maailmassa. Turva syntyy luottamuksesta ja luottamus rakennetaan puhumalla, jakamalla, rakastamalla, hyvillä teoilla.

Puhumattomuus vie kauemmas toisesta, piilottaa omat ajatukset ja itsen toiselta. Rakentaa muureja sillan sijaan ja työntää toisen pois. Puhumattomuus satuttaa. Samalla kun se suojaa itseä näkyväksi tulemiselta omien haavojen kanssa, se satuttaa molempia. Se voi olla jopa haavoittavampaa parisuhteelle kuin pahojen sanojen sanominen.

On helppoa turvautua hiljaisuuteen silloin kun olisi kaikkein tärkeintä avautua ja puhua toiselle. Hiljaisuutta voi käyttää aseena tietoisesti tai tiedostamattaan. Kostaa toiselle hänen tekonsa tai sanansa niin, että hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua tai selittää. Kyllä hänen täytyy ymmärtää ilman sanomistakin, että hän on satuttanut. Tai ehkä se tapahtuu tiedostamatta, puhumattomuus on opittu tapa kohdata vaikeita tunteita.

Pahimmassa etäisyydessä voi olla helpompikin keino kohdata toinen kuin puhuminen. Tämä keino on puhdas läsnäolo. Se voi tarkoittaa pitkää halausta, jossa saa olla toisen lähellä omana itsenään. Se voi tarkoittaa silmiin katsomista, oikeasti läsnä ja syvälle sydämeen katsomista. Joskus pienikin katse tai kosketus avaa lukot ja päästää taas toisen lähelle. Lukot aukenevat kun silmät kostuvat ja sydän lämpenee. Rakkaus pääsee taas paikalle. Sanoja ei ehkä enää edes kaivata. Riittää se, että on toiselle läsnä. Tämä haavoittuvuuden näyttäminen on haastavinta ja palkitsevinta parisuhteessa. Ja siksi juuri niin tärkeää.

Jos teillä on tällä hetkellä puhumattomuutta, niin voisiko löytää keinoja päästä lähelle ilman sanoja?

Satu Kattainen

Kirjoittaja

Olen Satu Kattainen Parisuhdekeskus Katajan vapaaehtoinen. Olen utelias, herkkä ja intuitiivinen seksuaalisen hyvinvoinnin valmentaja (@valoiseksi) ja äiti. Tavoitteenani on auttaa naisia kukoistamaan seksuaalisesti itsevarmana. Sydäntäni lähellä on erityisesti raskauden ja äitiyden tuomat muutokset seksuaalisuuteen.

Tällä hetkellä teen seksuaalineuvontaa ja viimeistelen terveydenhoitajan opintojani. Muu koulutustaustani on kasvatustieteen maisteri ja auktorisoitu seksuaalineuvoja (SSS).

Pariskunta

Blogi: Parisuhteen vuorovaikutus ja mielenterveyden haasteet

by Blogi

Mielenterveyden haasteet aiheuttavat suhteeseen monenlaisia muutoksia, jotka voivat koskea niin tunneilmaisua, vuorovaikutusta kuin kumppaneiden rooleja. Mielenterveyden ja psyykkisen jaksamisen haasteet voivat aiheuttaa sen, että parisuhteessa niin fyysinen kuin tunnetason läheisyys vähenee ja kaikenlainen ilo, innostus ja asioiden sekä ihmisten merkityksellisyys voivat olla kateissa. Tilalle voi astua ärtymystä, kriittisyyttä ja riitoja molempien kumppaneiden puolelta. Usein mielenterveyden haasteet hankaloittavat käytännön arjen pyörittämistä, vanhemmuuden vastuiden kantamista sekä aiheuttavat taloudellista huolta. Kaikki tämä yhdessä tekee tulevaisuudesta epävarman ja tulevaisuuden näkymät voivat olla hyvin erilaiset kuin mistä aiemmin haaveiltiin.

Parisuhteen ilmapiirin ollessa luottavainen ja turvallinen kumppanin kanssa on myös mahdollista jakaa sairauden herättämiä tunteita, esimerkiksi pelkoa, pettymyksiä tai surua sekä iloita yhdessä hyvistä uutisista. Riitaisa ja epätasa-arvoinen parisuhde vie jo itsessään paljon voimavaroja. Sairauden tuoma lisäkuorma ja epätyydyttävä parisuhde voivat olla yhdessä liian suuri taakka. Siksi on tärkeää hakea suhteen vaikeuksiin apua kyllin varhain. Parisuhde, jossa kumppaneiden on hankala keskustella vaikeuksista, ei kannattele kriisissä niin hyvin kuin sellainen parisuhde, jossa molemmat kumppanit tulevat kuulluksi ja kohdatuksi.

Psyykkisen sairauden aiheuttama kriisi voi aiheuttaa molemmissa kumppaneissa turvattomuutta ja yksin jäämisen tunnetta, jos epävarmuuttaan ei pääse jakamaan kumppanille. Tunneyhteyden katketessa saatetaan jäädä jumiin tiettyihin keskustelukaavoihin, eristäytyä toisesta tai muuten juuttua negatiivisen vuorovaikutuksen kehään, jossa todellisia tunteita ja toiveita ei päästä jakamaan.

Psyykkinen sairaus voi tarkoittaa tietyistä mielikuvista ja haaveista luopumista, ja sitä on lupa surra. Kuitenkin vain avoimella puheella voidaan päivittää parisuhteen tilanne niin, että se vastaa molempien sen hetkisiä tarpeita. Molempien kumppanien on tärkeä tunnistaa, mitkä asiat vaikuttavat vuorovaikutukseen, esimerkiksi oma kuormittuneisuus tai ahdistuneisuus. Tärkeää on myös tunnistaa ja sanoa ääneen, milloin vuorovaikutuksessa on läsnä sairaus.

Parisuhteen vuorovaikutusta voi pyrkiä vahvistamaan huolehtimalla yhteydestä ja kokemuksesta, että olemme samalla puolella: tämänkin me koemme yhdessä, tästäkin voimme yhdessä selvitä. Yhteisten keskustelujen tavoitteena olisi tärkeä olla paitsi yhteisymmärryksen lisääminen ja saavuttaminen, myös tilanteen ja toinen toisensa hyväksyminen. Huumori ja lempeys voivat auttaa yhdessä vaikeidenkin asioiden yli. Kun yhteishenki parisuhteessa vahvistuu, vahvistuu myös toivo paremmista hetkistä, päivistä ja kausista.

Avoin puhe vaatii kumppaneilta rohkeutta, mutta psyykkisen sairauden myötä voi olla, että vaikeistakin asioista opitaan puhumaan ja parisuhteen mahdolliset aiemmat kipupisteet voivat tulla käsittelyyn. On vahva yhdistävä tunnekokemus, kun toinen pysyy rinnalla, vaikka oman avuttomuutensa ja huonoutensa näyttää tai kun toista pystyy auttamaan, vaikka vain olemalla läsnä, olemassa toiselle.

 

Blogin kirjoittaja Laura Huuskonen toimii Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä asiantuntijana.

Kaksi pyykkipoikaa

Blogi: Yhdessä elämisen monet muodot

by Blogi

Kohtasin nykyisen puolisoni netissä, mutta emme suinkaan treffipalstalla, vaan asunnonhakuilmoituksen kautta. Etsin kommuuniimme uutta asukasta ja ilmoitukseen vastasi mies, jonka kohdalla ajattelin heti, että hänen kanssaan olisi varmasti kiva asua. Sovimme miehen ensivierailun kestoksi 15 min, mutta toisin kävi ja mies viipyikin vierailullaan 48 tuntia.

Asuimme vuoden omissa kommuuneissamme, kunnes talomme vuokrasopimus päättyi ja tuntui luonnolliselta kokeilla seuraavaksi yhdessä asumista. Olin myös väsynyt vaihtuviin asuinkumppaneihin. Kolmistaan kumppanini sekä lapseni kanssa asuminen uusperheenä symboloi pitkään haaveissani ollutta ydinperhemallia, josta minulla ei vielä aikuisena ollut kokemusta. 

Olin oppinut jo erilaisissa ihmissuhteissani, että kun yhteen tuodaan kaksi tai useampi ihminen, joilla on oma historiansa ja erilaiset tapansa, ei konflikteilta voi välttyä. Kuherruskuukauden jälkeen alkoivat ristiriidat. Meilläkin riideltiin asuinkumppanuussuhteen iänikuisista aiheista, kuten siivoamisesta ja toistemme erilaisista, niin ärsyttävistä ja vääränlaisista tavoista. Huomasin jo aiemmista konflikteista oppineena, että todellisuudessa emme kuitenkaan riidelleet tavaroiden määrästä tai paikasta, vaan jostain syvemmästä, johon ei mikään määrä siivousta auta.

Oman tilan löytäminen tuntui haastavalta. Toisen läsnäolo oli molemmille ajoittain hyvin kuormittavaa. Oman tilansa vaativa yksinhuoltajan 15- vuotias miehenalku ei varsinaisesti helpottanut asiaa, tai sekään, että yhdessä asumisen aikana paljastui, että jokaisella meistä kolmesta on neuropsykiatrisia haasteita.

Emme löytäneet toistuviin ristiriitoihin pysyviä ratkaisuja yrityksestä huolimatta. Oli etsittävä uusia keinoja löytää yhteyden ja erillisyyden tasapaino. Aloin pohtia, mikä olisi kaikille paras ratkaisu tilanteeseemme. Kuinka saisimme molemmat sekä omaa aikaa että sopivasti yhteisiä hetkiä? Ajatus kahdesta kodista alkoi kyteä, mutta se oli myös pelottavaa. Entä jos suhteemme ei kestä etäisyyttä, vaan hajoaa, entä jos toisen kotona käyminen tuntuu vain vierailulta? Halusimme molemmat rakentaa yhteistä kotia, emmekä vain kyläillä toisen kotona, kuten aiemmin. 

Keväällä puolisoni etsi uutta työpaikkaa. Sopivia paikkoja ei ollut tarjolla pääkaupunkiseudulla, joten hän haki työtä ympäri Suomen, lähempää ja kauempaa. Keväällä vihdoin tärppäsi. Uusi työpaikka löytyi 700 kilometrin päästä pohjoisesta. Samoihin aikoihin raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa. Tiesimme molemmat, että tähän tilaisuuteen oli tartuttava, vaikka emme todellakaan tienneet, miten koko kuvio tulisi toimimaan. 

Hankimme keväällä jo ennen tietoa tulevasta muutoksesta matkailuauton. Kun elokuu koitti, muutimme kodin toiseen Helsingin kaupunginosaan. Puolisoni pakkasi asuntoauton, josta tuli toistaiseksi hänen työasuntonsa, ja suuntasi kohti pohjoista. 

Nyt muutaman kuukauden jälkeen voin todeta tämän olleen paras ratkaisu tähän hetkeen kaikille. Puolisoni käy Helsingissä, kun ehtii, ja voi tehdä työt osittain etänä halutessaan. Itse nautin siitä, että saan viettää aikaa vielä kaksin teinini kanssa, sekä omasta hiljaisesta ajasta. Puolisoni vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä saadessaan keskittyä täysillä itseensä ja uuteen unelmatyöhönsä. Toivon että vielä koittaa se päivä, kun löydämme harmonian saman katon alta, mutta kaikki on hyvin nyt. Peloista huolimatta etäisyydestä tulikin meille mahdollisuus rikkaampaan elämään. Vuoden vaihteessa syntyvä vauva saa näyttää sitten mihin suuntaan perheemme kurssi kääntyy. Asuntoautoreissailu uudella perhekokoonpanolla kiehtoo ajatuksena kovasti ja haaveilemme talon rakentamisesta tulevaisuudessa. Visioidessa on selvinnyt, että siihen taloon tahdon omat huoneet kaikille.

Tulevia käänteitämme voi seurata instagramissa @iloinen.nomadi ja @mammaloki

Hannele Kirjavainen

Olen Hannele Kirjavainen, teinin äiti ja upean miehen puoliso. Ammatiltani olen kulttuurituottaja ja tuleva tradenomi. Opiskelen mielenvalmentajaksi (mm. hypnoosi ja NLP). 

Olen käynyt Parisuhdekeskus Katajan PariAsiaa ja Parisuhteen Palikat koulutukset sekä toiminut vapaaehtoisena luennoitsijana. Olen ollut mukana myös ryhmächatissa ja nyt olen myös vapaaehtoisten blogikirjoitusryhmässä. Iloitsen siitä, että voin Katajassa toteuttaa monenlaisia taitoja eri muodoissa.  Hyvinvoiva suhde on yksilötasolla niin henkisen kuin fyysisesenkin hyvinvoinnin lähde.

Pariskunta

Blogi: Ristiriidat parisuhteessa

by Blogi

Parisuhde on vaikea laji. Se koostuu kahdesta erillisestä ihmisestä, joilla molemmilla on omat toiveet, tunteet, halut, unelmat ja historia. Samalla se on läheisin suhde sitten suhteen omiin vanhempiin. Hääparille sanotaan usein vinkiksi, että katsokaa toisianne vaaleanpunaisten linssien läpi. Tämä on mielestäni erittäin kuvaavaa; katsomme toista aina jonkinlaisten linssien läpi. Tulkitsemme toisen toimintaa aina omista lähtökohdistamme ja ajatusmaailmastamme käsin. Emme siis koskaan näe toista ihan täysin sellaisena kuin hän on. Ei ihme, että tulee ristiriitoja.

Ristiriidat voivat parhaimmillaan lisätä ymmärrystä ja myötätuntoa toista kohtaan. Ristiriita nostaa esille molempien näkökulman asiaan. Se tuo esille sen, kuinka tullakseen nähdyksi ja kuulluksi täytyy tuoda omat ajatuksensa esille. Kun jaksamme kerrasta toiseen selittää oman näkökulmamme ja aidosti kuunnella toisen näkökulman, voimme tutustua paremmin toisiimme. Ja sitä kautta lisätä myötätuntoa niin itseä kuin toista kohtaan.

Joskus meiltä puuttuu oikeanlaisia vuorovaikutustaitoja ja ristiriidat voivat johtaa syvälle satuttaviin riitoihin. Niissä sivalletaan toisen identiteettiä ja annetaan toiselle leimoja tai nimityksiä. Ikään kuin hänessä olisi ihmisenä jotain perustavanlaatuista vikaa. Ei pystytä asettumaan toisen asemaan ja kokemaan myötätuntoa. Niistä jää jäljelle haava, joka ei parane helposti. Mitä useammin sama riita on käyty, sen tuoreempi arpi on ja sitä nopeammin sattuu. Ei tarvita enää montaa sanaa tai katsetta ja viilto osuu syvälle. Niiden haavojen parantumiseen tarvitaan usein jonkun ammattilaisen apua ja aivan uudenlaista ymmärrystä osapuolten välille.

Kuinka sitten ottaa puheeksi joku asia, joka aiheuttaa ristiriitoja? Ensimmäiseksi on hyvä rauhoittaa itsensä. Mahdollisimman neutraalista tunnetilasta puhuttaessa on helpompi pysyä oikeassa asiassa ja toisen syyttämisen sijaan. Väsyneenä, nälkäisenä tai stressaantuneena asiat helposti paisuvat ja puuroutuvat. Toiseksi on hyvä puhua itsestä käsin ja avoimesti: minusta tuntuu siltä, että… tulkitsin sanomisesi näin, olenko oikeassa? Avata itsensä toisen kuulemiseen koettamalla asettua hänen näkökulmaansa hetkeksi. Kolmanneksi voi olla hyvä idea ottaa fyysistä etäisyyttä arjen kuvioihin. Tämän voi tehdä esimerkiksi lähtemällä yhdessä metsään kävelylle selvittämään asioita. Kotona voi myös rauhoittaa jotkin paikat, kuten vaikka sängyn, kokonaan ristiriitojen selvittelyn ulkopuolelle.

Kun ristiriitojen käsittelystä puhutaan ja riitelyn pelisäännöistä sovitaan jo ennen kuin tunteet kuumenevat, on ristiriitatilanteissa enemmän mahdollisuuksia löytää yhteisymmärrystä. Rakentavasti ratkaistut ristiriidat voivat parhaimmillaan tuoda lisää läheisyyttä parisuhteeseen.

Satu Kattainen

Kirjoittaja

Satu Kattainen on seksuaalineuvoja ja parisuhdekeskus Katajan vapaaehtoinen.

Parisuhde on hänen mielestään niin tunne- kuin taitolaji. Siinä ei voi koskaan tulla täydelliseksi ja siksi se on juuri niin kiehtova, elämän mittainen oppimisprosessi.

Käsi kädessä

Blogi: Parisuhde on uusperheen ydin

by Blogi

Minkälaista tarinaa uusperheelliset kertovat parisuhteestaan, oli kysymys, jota jäin pohtimaan. Siis kertovat itse, omistaen oman ainutkertaisen tarinansa. Uusperhe toki on aina enemmän, kuin alkanut parisuhde, koska parisuhteen mukana tulee aina valmista perhettä, jonka kylkeen parisuhde muodostetaan. Tulee vanhemmuutta, lapsi tai lapsia ja toisia vanhempia. Tulee toimivaa eron jälkeistä elämää, tai toimimatonta. Lapsen toista vanhempaa ei voi täysin hylätä menneiden parisuhteiden hautuumaalle, vaikka mennyt parisuhde siellä toivottavasti makaakin. Entinen kumppani ei ole elämästä pois jäänyt ihminen, vaikka niin haluaisikin, vaan tekemisissä tulee olla. Parhaimmillaan yhtälö eksien kanssa näyttäytyy yhtenä sopuisana laajentuneena perheenä, pahimmillaan jonain aivan muuna. Parisuhde voi näyttäytyä ympäröivien ihmisten hyväksymänä tai se voidaan haluta nähdä vain isona virheenä. Nämä ovat usein niitä tarinoita, joita kerrotaan.

Ajattelen, että olosuhteet parisuhteen ympärillä voivat olla aika lailla mitä vain, mutta parisuhde on se puhdas ydin, jonka omistajuus on uusperheen vanhemmilla. Se osuus, joka on omissa käsissä. Tämä on asia jota on syytä korostaa, varsinkin jos ympärillä kuohuu. Kuohu on juurikin siellä ympärillä, ei välissä, jos osataan toisiaan kohdata.

Uusperheen parisuhde on aikuisten suhde, jossa täytyy olla myös itsekkyyttä ja oikeutta, sitä samaa mitä ydinperheiltä ei kyseenalaisteta. Uusperheen parisuhde on suhde, jossa on myös pakko antaa tilaa vanhemmuudelle. Uusperheen parisuhde luo omat sääntönsä ja sopeutuu samalla jo valmiiseen elämän malliin lapsen kanssa.

Mutta ne parisuhteen tarinat ovat tarinoita uudesta mahdollisuudesta, yhteyden löytymisestä, ymmärryksestä vaalia suhdetta pitämättä mitään itsestään selvyytenä, intohimosta, rakkaudesta, oppimisesta huoltamaan suhdetta, oikeudesta aikuiseen elämään ja parisuhteen yksityisyyteen, onnellisista päivistä, arjesta, riitojen selvittelystä sekä ihmettelystä: tätäkin elämä vielä minulle tarjosi. Aivan yhtä arvokkaana tai arvokkaampana kuin menneet suhteet.

Satu Kelkka

Kirjoittaja

Olen Satu Kelkka, perhe- ja pariterapeutti ja Parisuhdekeskus Kataja ry:n vapaaehtoinen.

Parisuhdekeskus Katjan koulutuksissa löysin aikoinaan kipinän parisuhteiden tarkastelun maailmaan. Päivätyöni teen Sotesin perhe- ja sosiaalipalveluissa.  Olen valmistunut myös uusperheneuvojaksi vuonna 2016, tästä uusperheellisyyden maailmasta kiinnostuin oman uusperheeni myötä. Elämä, suhteet ja ihmisyys ovat loputon kiinnostukseni kohde.

Blogitekstieni toivon herättävän ajatuksia, näkökulmia ja keskustelua. Totuutta en aina väitä tietäväni ja väärässäkin välillä voin olla, mutta dialogi toivottavasti alkaa, kun nostan jonkun ajatuksen esille.

Pariskunta

Blogi: Miten ja miksi olen lukossa?

by Blogi

Meillä kaikilla on tunteita. Avoimia tai suljettuja. Tunteita, jotka eivät näy ulospäin ja tunteita, jotka ovat muiden nähtävissä ja tunnistettavissa. Me tunnemme ja näytämme tunteita joka päivä. Tunteet yhdistävät meitä myös parisuhteessa. Parisuhde on tunteiden näyttämö ja taistelutanner. Me emme tunne tunteita samalla tavalla kuin kumppanimme. Me yritämme lukea toinen toistemme tunteita ja joskus me onnistummekin siinä mutta toisinaan olemme täysin hukassa. Toinen ihminen omine tunteineen tuntuu mysteeriltä. Johtuuko se siitä, että toinen ei osaa selkeästi ilmaista tai kertoa tunteistaan? Vai johtuuko se siitä, ettei itsekkään osaa tunnistaa tai ymmärtää omia tunteita? Olemme lukossa. Meillä on tunnelukkoja.

Tunnelukoista on erilaisissa medioissa keskusteltu vilkkaasti. Puhutaan siitä, että jokaisella meillä on tunteita, joiden kanssa olemme lukossa. Lukkoihin saattaa vaikuttaa historiamme, tapahtumat menneisyydestä, tapamme olla muiden ja itsemme kanssa sekä taitomme olla läsnä. On kehitelty erilaisia tunnelukkotestejä ja -harjoituksia, joiden avulla voimme tunnistaa miksi ja miten me olemme lukossa erilaisten tunteittemme kanssa. Jokainen voi halutessaan tutustua näihin itsenäisesti, mutta tämän lisäksi koen merkitykselliseksi, että tunnelukoista tai tunnesolmuista puhutaan myös parisuhdeterapiassa. Lukkiutuminen ja epätietoisuus omien tunteiden kanssa on normaalia ja koskettaa meitä kaikkia henkilökohtaisella ja ihmissuhdetasolla. Tärkeäksi koen avoimen keskustelun, oman historian tutkimisen ja kiinnostuksen omiin sekä toisten tunteisiin.

Miten sitten voin puhua omista lukoista kumppanini kanssa joko kotona tai pariterapiaistunnolla? Mikä meitä auttaa ymmärtämään itseämme ja toista paremmin? Tässä muutama vinkki kyseiseen aiheeseen.

Mieti tilannetta kumppanisi kanssa, joka tuntuu sinusta vaikealta. Herättääkö joku tietty paikka tai keskusteluaihe sinussa sellaisen olon, että haluat poistua? Juosta pois? Kun olet löytänyt tällaisen tilanteen. mieti miltä kehossasi tuntuu. Mitä keho yrittää sinulle kertoa? Kun olet saanut kiinni kehosi tunteen, ala pohtimaan miksi tämä paikka tai keskusteluaihe herättää sinussa tietynlaista tunnetta, ehkäpä jännitystä tai ahdistusta? Muistuttaako tilanne sinua jostain epämiellyttävästä tilanteesta menneisyydestäsi? Jostain muusta? Kerro tuntemuksistasi avoimesti kumppanillesi. Yritä kuvailla, mikä tunne sinulla on kehossa ja mielessä. Pohtikaa yhdessä mitä sinä itse tai kumppanisi voi tehdä, jotta olosi helpottuu. Mikä auttaisi sinua menemään tähän tiettyyn paikkaan tai keskustella tästä kyisestä aiheesta rohkeammin jatkossa?

 

Tehkää dialogiharjoitus kumppanisi kanssa valitsemasta tunteesta tai tilanteesta, jonka kanssa koet olevasi jumissa. Valitkaa kumpi on aluksi viestin LÄHETTÄJÄ ja kumpi viestiin VASTAANOTTAJA. Vaihtakaa tämän jälkeen vuoroja.

    • Lähettäjä: Kerro tunteesta aloittaen MINÄ tunnen / koin…. Käytä tähän 1-5 minuuttia aikaa.
    • Vastaanottaja: Monologin jälkeen. Kumppanisi toimii peilinä ja reflektoi kuulemansa. Lopuksi kumppani kysyy ymmärsinkö minä SINUA oikein? Käytä tähän 1-5 minuuttia.
    • Lähettäjä: Monologin aloittanut vastaa kumppanin reflektointiin, esimerkiksi niin, että ”Kuulit minua oikein, kiitos”, ”Ymmärsit osan kertomistani asioista oikein mutta osa jäi vielä epäselväksi…”
    • Vastaanottaja: Ymmärrän mitä sinä sanot ja mitä mahdollisesti saatat kokea. Jos haluat jatkaa tästä keskustelua, muista, että minä olen tässä ja kuuntelen sinua. Haluan yrittää ymmärtää.

Pohdi miten tunne- tai ajatuslukkosi näkyy arjessa. Miten se vaikuttaa sinuun ja käytökseesi? Anna tunne- tai ajatuslukollesi nimi. Ongelman nimeämisellä voit saada etäisyyttä omaan haasteesi. Kun ongelma on nimetty ja sitä voidaan avoimesti tunnustella sekä puhua, se voi johtaa johonkin uuteen tärkeään.

 

Ensi kertaan xx Jasmin

Jasmin Jenkins

Jasmin Jenkins, 28-vuotias perheneuvolan sosiaalityöntekijä, perheasioiden sovittelija & pari- ja perhepsykoterapiaopiskelija Helsingistä.

Valmistuin Helsingin Yliopistosta Valtiotieteellisestä tiedekunnasta 2017. Pääaineenani oli sosiaalityö ja sivuaineina sosiaalipsykologia ja viestintä. Tein vaihtovuoden Sydneyn yliopistolla vuonna 2016, milloin tapasin australialaisen puolisoni. Nyt asumme Suomessa suloisen tyttäremme ja pienen koiran kanssa. 

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt työni ohessa perheneuvolassa taideterapian menetelmäopinnot Ihmissuhdetyö Ry:n kautta ja vuonna 2019 aloitin pari- ja perhepsykoterapia opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Hyppää matkaani mukaan, jossa jaan ajatuksia parisuhteesta niin sosiaalityöntekijän, tulevan psykoterapeutin, vaimon, naisen ja äidin näkökulmista käsin.

Pariskunta

Blogi: Pysähdy kuuntelemaan

by Blogi

Uskon, että useimmat meistä voivat samaistua siihen, että jakaessamme pahaa oloa tai murheita, saamme neuvoja, miten toimia. Siitä seurauksena on usein entistä paineisempi ja ahdistuneempi olo. Kuuntelijan ajatus on auttaa, mutta lopputulos on monesti ei-toivottu kummallekin osapuolelle – riittämättömyys.

Nuoret aikuiset elävät monenlaisten paineiden alla, yhtenä isoimmista aikuistumisen kehitystehtävä, joka on monesti (hyvässä ja pahassa) epämääräinen, aaltoileva roolien ja identiteettien etsinnän sekamelska. Yhteisöllisyyden puute tai vähäisyys kasaa painetta tehdä kasvutyö yksin. Tämän lisäksi median ja somen tarjoama kuvasto on valitettavan usein kiilloteltua ja onnistumisorientoitunutta. Monesti mielenterveyshaasteista puhuttaessa narratiivi sisältää onnellisen lopun ja kasan oivalluksia, jossa ”projekti minä” löytää vaikeuksien johdosta entistä tehokkaamman tavan elää (tai suorittaa) elämää. Eheytymisestä ja selviytymisestä tulee helposti yksi asia lisää to do-listalle. Kyseiset tarinat harvemmin saavat harteita laskeutumaan tai luovat tilaa levolle ja kuuluisalle itsemyötätunnolle.

Yksi käänteentekevimmistä hetkistä aikuistumisessa ja kasvussa on monesti oman keskeneräisyyden myöntäminen. Aina ei jaksa tai pysty. Avun tarpeen myöntäminen ei ole merkki huonommuudesta, se ei määritä omaa arvoa ihmisenä, eikä evää lupaa ottaa tarvitsemaansa tilaa. Kuitenkin, kun apua rohkenee pyytää esimerkiksi jakamalla rehellisesti omaa pahaa oloa tai ahdistusta, voi helposti saada muutosehdotuksia tai keinoja ratkaista tilanne. Pahimmillaan se paineistaa omaa oloa ja synnyttää tunteen, että tähänkin pitäisi pystyä itse. Tällainen kokemus voi jatkossa nostaa kynnystä jakaa rehellisesti vaikeiksi koettuja tunteita.

Toisen ihmisen kohtaamista voi kuitenkin jokainen opetella, puolin ja toisin. Jakaessaan kuormitusta toiselle ihmiselle voi esimerkiksi sanoa, että kaipaan vain kuulevaa korvaa ja nähdyksi tulemista, läsnäoloa tai vaikka halausta. Monesti asiat, joiden kanssa ihmiset kamppailevat, eivät ole siinä hetkessä ratkaistavia asioita. Ehkä niihin ei ole ratkaisua. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat tunteet. Kehomme tapa purkaa tilanteita on tunteet. Ne eivät ole ongelmia, joihin tulisi löytää ratkaisu.

Haavoittuvuus on samaistuttavaa ja vaikka emme voi tietää miltä vaikkapa oman kumppanin kokemat vaikeudet tuntuvat, on niiden äärellä mahdollista olla läsnä. On inhimillistä kokea vastuuta itselleen läheisestä ihmisestä, mikä voi näyttäytyä pyrkimyksenä korjata kumppani ja hänen kokemansa tunne. Paha olo ei ole merkki rikkonaisuudesta, se kuuluu väistämättä elämään eikä se määrittele ihmistä. Turvallisen ihmisen läsnäolo etenkin haastavina aikoina on valtava voimavara. Voimme olla kanssakulkijoita ja olla vierellä ilman, että otamme ohjia omiin käsiin.

Kasvamisessa ei ole kyse valmiiksi tulemisesta. Keskeneräisyys seuraa meitä läpi elämän ja sen kanssa ei tulisi kenenkään joutua jäämään yksin. Parisuhde voi parhaimmillaan olla lohdun lähde, jolloin omien huolien jakaminen kumppanille luo kokemuksen turvasta. Tällöin voi kokea helpotusta ja entistä syvempää yhteyttä toiseen.

Lotta Liimatainen

Blogin kirjoittaja Lotta Liimatainen on asiantuntija  Nuorten aikuisten ihmissuhdetaidot mielenterveyttä tukemassa -hankkeessa, joka on Parisuhdekeskus Katajan uusi hanke vuosille 2022-2024. Hankkeessa kehitetään ja tuotetaan uusia toimintamalleja yhteistyökumppaneiden kanssa 18-29 vuotiaiden nuorten aikuisten ihmissuhdetaitojen vahvistamiseksi.