Pariskunta

Blogi: Miten ja miksi olen lukossa?

Meillä kaikilla on tunteita. Avoimia tai suljettuja. Tunteita, jotka eivät näy ulospäin ja tunteita, jotka ovat muiden nähtävissä ja tunnistettavissa. Me tunnemme ja näytämme tunteita joka päivä. Tunteet yhdistävät meitä myös parisuhteessa. Parisuhde on tunteiden näyttämö ja taistelutanner. Me emme tunne tunteita samalla tavalla kuin kumppanimme. Me yritämme lukea toinen toistemme tunteita ja joskus me onnistummekin siinä mutta toisinaan olemme täysin hukassa. Toinen ihminen omine tunteineen tuntuu mysteeriltä. Johtuuko se siitä, että toinen ei osaa selkeästi ilmaista tai kertoa tunteistaan? Vai johtuuko se siitä, ettei itsekkään osaa tunnistaa tai ymmärtää omia tunteita? Olemme lukossa. Meillä on tunnelukkoja.

Tunnelukoista on erilaisissa medioissa keskusteltu vilkkaasti. Puhutaan siitä, että jokaisella meillä on tunteita, joiden kanssa olemme lukossa. Lukkoihin saattaa vaikuttaa historiamme, tapahtumat menneisyydestä, tapamme olla muiden ja itsemme kanssa sekä taitomme olla läsnä. On kehitelty erilaisia tunnelukkotestejä ja -harjoituksia, joiden avulla voimme tunnistaa miksi ja miten me olemme lukossa erilaisten tunteittemme kanssa. Jokainen voi halutessaan tutustua näihin itsenäisesti, mutta tämän lisäksi koen merkitykselliseksi, että tunnelukoista tai tunnesolmuista puhutaan myös parisuhdeterapiassa. Lukkiutuminen ja epätietoisuus omien tunteiden kanssa on normaalia ja koskettaa meitä kaikkia henkilökohtaisella ja ihmissuhdetasolla. Tärkeäksi koen avoimen keskustelun, oman historian tutkimisen ja kiinnostuksen omiin sekä toisten tunteisiin.

Miten sitten voin puhua omista lukoista kumppanini kanssa joko kotona tai pariterapiaistunnolla? Mikä meitä auttaa ymmärtämään itseämme ja toista paremmin? Tässä muutama vinkki kyseiseen aiheeseen.

Mieti tilannetta kumppanisi kanssa, joka tuntuu sinusta vaikealta. Herättääkö joku tietty paikka tai keskusteluaihe sinussa sellaisen olon, että haluat poistua? Juosta pois? Kun olet löytänyt tällaisen tilanteen. mieti miltä kehossasi tuntuu. Mitä keho yrittää sinulle kertoa? Kun olet saanut kiinni kehosi tunteen, ala pohtimaan miksi tämä paikka tai keskusteluaihe herättää sinussa tietynlaista tunnetta, ehkäpä jännitystä tai ahdistusta? Muistuttaako tilanne sinua jostain epämiellyttävästä tilanteesta menneisyydestäsi? Jostain muusta? Kerro tuntemuksistasi avoimesti kumppanillesi. Yritä kuvailla, mikä tunne sinulla on kehossa ja mielessä. Pohtikaa yhdessä mitä sinä itse tai kumppanisi voi tehdä, jotta olosi helpottuu. Mikä auttaisi sinua menemään tähän tiettyyn paikkaan tai keskustella tästä kyisestä aiheesta rohkeammin jatkossa?

 

Tehkää dialogiharjoitus kumppanisi kanssa valitsemasta tunteesta tai tilanteesta, jonka kanssa koet olevasi jumissa. Valitkaa kumpi on aluksi viestin LÄHETTÄJÄ ja kumpi viestiin VASTAANOTTAJA. Vaihtakaa tämän jälkeen vuoroja.

    • Lähettäjä: Kerro tunteesta aloittaen MINÄ tunnen / koin…. Käytä tähän 1-5 minuuttia aikaa.
    • Vastaanottaja: Monologin jälkeen. Kumppanisi toimii peilinä ja reflektoi kuulemansa. Lopuksi kumppani kysyy ymmärsinkö minä SINUA oikein? Käytä tähän 1-5 minuuttia.
    • Lähettäjä: Monologin aloittanut vastaa kumppanin reflektointiin, esimerkiksi niin, että ”Kuulit minua oikein, kiitos”, ”Ymmärsit osan kertomistani asioista oikein mutta osa jäi vielä epäselväksi…”
    • Vastaanottaja: Ymmärrän mitä sinä sanot ja mitä mahdollisesti saatat kokea. Jos haluat jatkaa tästä keskustelua, muista, että minä olen tässä ja kuuntelen sinua. Haluan yrittää ymmärtää.

Pohdi miten tunne- tai ajatuslukkosi näkyy arjessa. Miten se vaikuttaa sinuun ja käytökseesi? Anna tunne- tai ajatuslukollesi nimi. Ongelman nimeämisellä voit saada etäisyyttä omaan haasteesi. Kun ongelma on nimetty ja sitä voidaan avoimesti tunnustella sekä puhua, se voi johtaa johonkin uuteen tärkeään.

 

Ensi kertaan xx Jasmin

Jasmin Jenkins

Jasmin Jenkins, 28-vuotias perheneuvolan sosiaalityöntekijä, perheasioiden sovittelija & pari- ja perhepsykoterapiaopiskelija Helsingistä.

Valmistuin Helsingin Yliopistosta Valtiotieteellisestä tiedekunnasta 2017. Pääaineenani oli sosiaalityö ja sivuaineina sosiaalipsykologia ja viestintä. Tein vaihtovuoden Sydneyn yliopistolla vuonna 2016, milloin tapasin australialaisen puolisoni. Nyt asumme Suomessa suloisen tyttäremme ja pienen koiran kanssa. 

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt työni ohessa perheneuvolassa taideterapian menetelmäopinnot Ihmissuhdetyö Ry:n kautta ja vuonna 2019 aloitin pari- ja perhepsykoterapia opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Hyppää matkaani mukaan, jossa jaan ajatuksia parisuhteesta niin sosiaalityöntekijän, tulevan psykoterapeutin, vaimon, naisen ja äidin näkökulmista käsin.

Comments are closed.