Mielenterveyden haasteet aiheuttavat suhteeseen monenlaisia muutoksia, jotka voivat koskea niin tunneilmaisua, vuorovaikutusta kuin kumppaneiden rooleja. Mielenterveyden ja psyykkisen jaksamisen haasteet voivat aiheuttaa sen, että parisuhteessa niin fyysinen kuin tunnetason läheisyys vähenee ja kaikenlainen ilo, innostus ja asioiden sekä ihmisten merkityksellisyys voivat olla kateissa. Tilalle voi astua ärtymystä, kriittisyyttä ja riitoja molempien kumppaneiden puolelta. Usein mielenterveyden haasteet hankaloittavat käytännön arjen pyörittämistä, vanhemmuuden vastuiden kantamista sekä aiheuttavat taloudellista huolta. Kaikki tämä yhdessä tekee tulevaisuudesta epävarman ja tulevaisuuden näkymät voivat olla hyvin erilaiset kuin mistä aiemmin haaveiltiin.
Parisuhteen ilmapiirin ollessa luottavainen ja turvallinen kumppanin kanssa on myös mahdollista jakaa sairauden herättämiä tunteita, esimerkiksi pelkoa, pettymyksiä tai surua sekä iloita yhdessä hyvistä uutisista. Riitaisa ja epätasa-arvoinen parisuhde vie jo itsessään paljon voimavaroja. Sairauden tuoma lisäkuorma ja epätyydyttävä parisuhde voivat olla yhdessä liian suuri taakka. Siksi on tärkeää hakea suhteen vaikeuksiin apua kyllin varhain. Parisuhde, jossa kumppaneiden on hankala keskustella vaikeuksista, ei kannattele kriisissä niin hyvin kuin sellainen parisuhde, jossa molemmat kumppanit tulevat kuulluksi ja kohdatuksi.
Psyykkisen sairauden aiheuttama kriisi voi aiheuttaa molemmissa kumppaneissa turvattomuutta ja yksin jäämisen tunnetta, jos epävarmuuttaan ei pääse jakamaan kumppanille. Tunneyhteyden katketessa saatetaan jäädä jumiin tiettyihin keskustelukaavoihin, eristäytyä toisesta tai muuten juuttua negatiivisen vuorovaikutuksen kehään, jossa todellisia tunteita ja toiveita ei päästä jakamaan.
Psyykkinen sairaus voi tarkoittaa tietyistä mielikuvista ja haaveista luopumista, ja sitä on lupa surra. Kuitenkin vain avoimella puheella voidaan päivittää parisuhteen tilanne niin, että se vastaa molempien sen hetkisiä tarpeita. Molempien kumppanien on tärkeä tunnistaa, mitkä asiat vaikuttavat vuorovaikutukseen, esimerkiksi oma kuormittuneisuus tai ahdistuneisuus. Tärkeää on myös tunnistaa ja sanoa ääneen, milloin vuorovaikutuksessa on läsnä sairaus.
Parisuhteen vuorovaikutusta voi pyrkiä vahvistamaan huolehtimalla yhteydestä ja kokemuksesta, että olemme samalla puolella: tämänkin me koemme yhdessä, tästäkin voimme yhdessä selvitä. Yhteisten keskustelujen tavoitteena olisi tärkeä olla paitsi yhteisymmärryksen lisääminen ja saavuttaminen, myös tilanteen ja toinen toisensa hyväksyminen. Huumori ja lempeys voivat auttaa yhdessä vaikeidenkin asioiden yli. Kun yhteishenki parisuhteessa vahvistuu, vahvistuu myös toivo paremmista hetkistä, päivistä ja kausista.
Avoin puhe vaatii kumppaneilta rohkeutta, mutta psyykkisen sairauden myötä voi olla, että vaikeistakin asioista opitaan puhumaan ja parisuhteen mahdolliset aiemmat kipupisteet voivat tulla käsittelyyn. On vahva yhdistävä tunnekokemus, kun toinen pysyy rinnalla, vaikka oman avuttomuutensa ja huonoutensa näyttää tai kun toista pystyy auttamaan, vaikka vain olemalla läsnä, olemassa toiselle.
Blogin kirjoittaja Laura Huuskonen toimii Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä asiantuntijana.