Minkälaista tarinaa uusperheelliset kertovat parisuhteestaan, oli kysymys, jota jäin pohtimaan. Siis kertovat itse, omistaen oman ainutkertaisen tarinansa. Uusperhe toki on aina enemmän, kuin alkanut parisuhde, koska parisuhteen mukana tulee aina valmista perhettä, jonka kylkeen parisuhde muodostetaan. Tulee vanhemmuutta, lapsi tai lapsia ja toisia vanhempia. Tulee toimivaa eron jälkeistä elämää, tai toimimatonta. Lapsen toista vanhempaa ei voi täysin hylätä menneiden parisuhteiden hautuumaalle, vaikka mennyt parisuhde siellä toivottavasti makaakin. Entinen kumppani ei ole elämästä pois jäänyt ihminen, vaikka niin haluaisikin, vaan tekemisissä tulee olla. Parhaimmillaan yhtälö eksien kanssa näyttäytyy yhtenä sopuisana laajentuneena perheenä, pahimmillaan jonain aivan muuna. Parisuhde voi näyttäytyä ympäröivien ihmisten hyväksymänä tai se voidaan haluta nähdä vain isona virheenä. Nämä ovat usein niitä tarinoita, joita kerrotaan.
Ajattelen, että olosuhteet parisuhteen ympärillä voivat olla aika lailla mitä vain, mutta parisuhde on se puhdas ydin, jonka omistajuus on uusperheen vanhemmilla. Se osuus, joka on omissa käsissä. Tämä on asia jota on syytä korostaa, varsinkin jos ympärillä kuohuu. Kuohu on juurikin siellä ympärillä, ei välissä, jos osataan toisiaan kohdata.
Uusperheen parisuhde on aikuisten suhde, jossa täytyy olla myös itsekkyyttä ja oikeutta, sitä samaa mitä ydinperheiltä ei kyseenalaisteta. Uusperheen parisuhde on suhde, jossa on myös pakko antaa tilaa vanhemmuudelle. Uusperheen parisuhde luo omat sääntönsä ja sopeutuu samalla jo valmiiseen elämän malliin lapsen kanssa.
Mutta ne parisuhteen tarinat ovat tarinoita uudesta mahdollisuudesta, yhteyden löytymisestä, ymmärryksestä vaalia suhdetta pitämättä mitään itsestään selvyytenä, intohimosta, rakkaudesta, oppimisesta huoltamaan suhdetta, oikeudesta aikuiseen elämään ja parisuhteen yksityisyyteen, onnellisista päivistä, arjesta, riitojen selvittelystä sekä ihmettelystä: tätäkin elämä vielä minulle tarjosi. Aivan yhtä arvokkaana tai arvokkaampana kuin menneet suhteet.
Kirjoittaja
Olen Satu Kelkka, perhe- ja pariterapeutti ja Parisuhdekeskus Kataja ry:n vapaaehtoinen.
Parisuhdekeskus Katjan koulutuksissa löysin aikoinaan kipinän parisuhteiden tarkastelun maailmaan. Päivätyöni teen Sotesin perhe- ja sosiaalipalveluissa. Olen valmistunut myös uusperheneuvojaksi vuonna 2016, tästä uusperheellisyyden maailmasta kiinnostuin oman uusperheeni myötä. Elämä, suhteet ja ihmisyys ovat loputon kiinnostukseni kohde.
Blogitekstieni toivon herättävän ajatuksia, näkökulmia ja keskustelua. Totuutta en aina väitä tietäväni ja väärässäkin välillä voin olla, mutta dialogi toivottavasti alkaa, kun nostan jonkun ajatuksen esille.