Pari kävelemässä puistokadulla

Blogi: Avaa syli!

by Blogi

Kaikilla meillä on toisinaan heikkoja hetkiä. Heikkona hetkenä en ole mukavuusalueellani ja hetki uhkaa sisäistä turvallisuuttani. Voin muuttua välinpitämättömäksi väistellen asian kohtaamista tai asettua puolustuskannalle kohtaamatta omaa vastuutani asiaan. Voin hyökätä eli syyttää toista omasta heikosta hetkestäni. Näissä tilanteissa saatan kasvaa niin isoksi, että en tarvitse apua tai en kykene vastaanottamaan sitä. Olen liian täynnä voimaani tai omaa välinpitämättömyyttäni.

Heikko hetki voi myös lannistaa. En puolusta itseäni, ehkä menetän itseluottamukseni, muutun pieneksi ja heikoksi. Katoan – kenties pakenen asiaa.

En ole ihmisenä olemassa yksin. Tiedostaen tai tiedostamatta peilaan itseäni aina suhteessa muihin ihmisiin. Läheisimpien ihmisten sekä kumppaneiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa tämä entisestään korostuu. Uskallammeko olla toisillemme aitoja myös heikkoina hetkinä?

Tunnustan herkkyyteni, sekä sen, että tarvitsen syliä, kun olen rikki. Tarvitsen syliä myös silloin, kun olen vahvoilla. Entä osaanko minä puolestani nähdä toisen ja olla hänelle juuri sen kokoinen, kun hän kulloinkin tarvitsee?

Näistä ajatuksista syntyi laulu hääjuhlaan pojallemme ja hänen tulevalle vaimolleen.

 

AVAA SYLI

Pidä minut lähellä, pidä vierellä.

Katso kanssani tulevaisuuteen,

haaveisiin rajattomiin, käsi kädellä.

Katso kanssani ihanuuteen

Kun oon vahva tässä, anna minun kantaa.

Jos liian vahva, saanhan vähän tilaa?

Kun mä heikko olen voitko tuen antaa?

Avosylin rakkautta kantaa.

 Avaa syli, niin että sinne mahtuu näin kokonaisena!

Avaa syli, niin että sinne mahtuu pikkupalasina – ihan murusina!

Kun kaipaan sanojasi, kerro jotain hyvää.

Näin välillemme luodaan pysyvää.

Kun kaipaan kosketusta silloin tuu ja halaa.

Sydänten ääret tällöin yhteen valaa

Kirjoittaja Risto Jyrkkä on Parisuhdekeskus Katajan vapaaehtoinen ja hallituksen jäsen. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Ristolta on juuri ilmestynyt levy Merkityksellistä artistinimellä Jyrkkä. Levyltä löytyy myös yllä mainittu kappale.

Risto on vaimonsa Minnan kanssa rakastunut parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 

”Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.”

 

Risto Jyrkkä
Pari istumassa puunrungolla nojaamassa toisiinsa

Blogi: Minä, sinä ja seksuaalisuus

by Blogi

Vastaanotolleni tulee pariskunta. Nainen ja mies, jonka huolena on heidän välisensä kommunikaatio ja läheisyyden puute. Pariskunta kertoo, että he ovat menettäneet kyvyn kuulla ja ymmärtää mitä toisella on kerrottavaa tai mitä toinen haluaa parisuhteelta. Mies sanoo: ”Minusta tuntuu, että en tunne enää vaimoani, koska meidän välisemme yhteys on henkisesti ja fyysisesti katkennut”. Nainen vastaa: ”Mieheni ei huomioi enää minua samalla tavalla kuin ennen ja en tunne oloani enää tärkeäksi tai halutuksi”. Me emme tunne toisiamme enää kehollisesti tai mielellisesti. En muista miltä toinen tuntuu tai kuulostaa.

Yllä oleva kuvailtu tilanne on esimerkki siitä, minkälaisten teemojen kanssa pariskunnat saattavat hakeutua paripsykoterapiaan. Me kaikki kamppailemme ajoittain sen kanssa, että olemme menettäneet hetkellisesti yhteytemme kumppaniimme. Linja on katki kahden ihmisen välillä. Tulevana pari- ja perhepsykoterapeuttina olen huomannut, että jokaisessa parsisuhteessa on erilaisia vaiheita, niin fyysisellä kuin henkisellä puolelle. Me muutumme, haluamme eri asioita eri ikävaiheissa ja fantasioimmme elämäntilanteemme mukaan. Meidän seksuaalisuutemme kehittyy ja muokkautuu jatkuvasti. Miten sitten pitäisimme kumppanimme näissä muutoksissa mukana? Milloin olemme samalla tasolle seksuaalistemme halujemme ja toiveittemme kanssa? Mitä seksuaalisuus edes tarkoittaa ja pitää sisällään?

Näen, että seksuaalisuus on jokaisen ihmisen perusominaisuus ja olennainen osa ihmisyyttä koko elämän ajan. Seksuaalisuutta voidaan tarkastella eri ulottuvuuksien läpi. Se sisältää psykologisen ulottuvuuden, eli millainen kuva meillä on omasta kehostamme, minuudestamme, kokemuksistamme, asenteistamme ja käyttäytymisestämme. Seksuaalisuudessa on myös biologinen ulottuvuus eli miten me fysiologisesti muutumme, ja mitä me koemme sekä miten me lisäännymme. Sosiokulttuurinen ulottuvuus sisältää sen, miten me näemme, uskomme ja puhumme seksuaalisuudesta yhteiskunnassamme tai keskustelemme läheistemme kanssa. Seksuaalisuus koskettaa meidän elämämme monia osa-alueita. Seksuaalisuudella on myös hyvin merkittävä rooli parisuhteessa. Jaamme omat halut, asenteet, arvot, ajatukset ja fantasiat läheisimmän ihmisen, kumppanin kanssa. Parisuhteessa meillä on henkilökohtaiset ja yhteiset fysiologiset tarpeet, mahdollisuus keskustella miten ja milloin minua kosketetaan, avartaa näkemystä siitä, miten toteutamme itseämme sekä kuinka tunnemme ja osoitamme rakkautta.

Paripsykoterapiassa voidaan pyrkiä vahvistamaan pariskunnan välistä fyysisen ja henkisen yhteyden löytämistä ja vahvistamista. Seksuaalisuutta voidaan lähestyä keskustelemalla tai erilaisia harjoituksia tekemällä. Ajattelen, että kaikessa lähtökohtana on rehellisyys ja avoimuus. Voimme kysyä, mitä minä haluan ja tarvitsen, mikä minusta tuntuu hyvältä ja miten voin tuntea itseni viehättäväksi ja rakastetuksi? Aihetta voidaan lähestyä muun muassa keskustelemalla toiveista ja peloista, käymällä läpi varhaisia kiintymyssuhdekokemuksia ja lisäämällä ymmärrystä siitä, miten meitä on kohdeltu muissa ihmissuhteissa. Myös sen pohtiminen, kuka ja mitkä asiat elämässäni ovat vaikuttaneet oman seksuaalisuuteni kehittymiseen sekä näkemykseeni itsestäni ja kehostani, on tärkeää.

Seksuaalisuutta ja sen merkitystä voi pohtia myös kotona. Voit kysyä kumppaniltasi, missä hän menee omien ajatusten ja toiveiden kanssa liittyen läheisyyteen. Mikä sinusta tai hänestä nykyään tuntuu hyvältä? Miten minä haluan, että minua kosketaan ja miten haluaisin koskettaa sinua? Seksuaalisuus on asia, jonka jaat kumppanisi kanssa ja joka on osa arkea. Miksi aiheesta ei siis kannattaisi puhua? Onko seksuaalisuudessa jotain mikä hävettää ja aristaa? Onko sinun helppoa vai vaikeaa puhua seksuaalisuudesta? Tässä kysymyksiä sinulle ja kumppanillesi, jotka voivat tuoda seksuaalisuuden teeman helpommin lähestyttävämmäksi ja puhutuksi. Seksuaalisuus on voimavara ja elämän rikkaus, ei häpeällinen tai salattu asia.

 

  • Miten me olemme samanlaisia ja miten erilaisia seksuaalisten tarpeittemme mukaan?
  • Onko fyysisen ja psyykkisen läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu parisuhteessanne riittävän sopiva?
  • Koetko tulevasi nähdyksi ja kuulluksi parisuhteessanne? Vai koetko olevasi näkymätön omien seksuaalisten halujen ja tarpeiden kanssa?
  • Millä tavalla kumppanisi on auttanut sinua avaamaan ja kohtamaan omaa seksuaalisuuttasi? Mitä kumppanisi on opettanut sinua seksuaalisuudestasi?
  • Minkälaisen seksuaalisen elämän sinä toivoit avautuvan sinulle kumppanisi kanssa? Onko toiveesi toteutuneet vai onko joku jäänyt puuttumaan? Keskustelkaa aiheesta yhdessä.
  • Mikä on minulle tänään tärkeää läheisyyden osoittamisessa ja antamisessa? Mistä minä nautin?

 

 

Ensi kertaan Xx Jasmin

Jasmin Jenkins

Jasmin Jenkins, 28-vuotias perheneuvolan sosiaalityöntekijä, perheasioiden sovittelija & pari- ja perhepsykoterapiaopiskelija Helsingistä.

Valmistuin Helsingin Yliopistosta Valtiotieteellisestä tiedekunnasta 2017. Pääaineenani oli sosiaalityö ja sivuaineina sosiaalipsykologia ja viestintä. Tein vaihtovuoden Sydneyn yliopistolla vuonna 2016, milloin tapasin australialaisen puolisoni. Nyt asumme Suomessa suloisen tyttäremme ja pienen koiran kanssa. 

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt työni ohessa perheneuvolassa taideterapian menetelmäopinnot Ihmissuhdetyö Ry:n kautta ja vuonna 2019 aloitin pari- ja perhepsykoterapia opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Hyppää matkaani mukaan, jossa jaan ajatuksia parisuhteesta niin sosiaalityöntekijän, tulevan psykoterapeutin, vaimon, naisen ja äidin näkökulmista käsin.

Kaksi kättä

Blogi: Nautinnollinen keho

by Blogi

Omassa ja muiden naisten puheissa kuulen edelleen paljon arvostelua omaa kehoaan kohtaan. Kuuluakseen siihen aikaansaavaan ja tehokkaaseen voimanaisten joukkoon, tulee myös näyttää tehokkaalta ja aikaansaavalta. Jos olen ihan rehellinen, niin olen itse ajatellut oman kehoni kelpaavuutta luultavasti elämäni joka ikinen päivä. Nuorempana mietin, että kuinka voisin kelvata näin pienirintaisena kenellekään. Kun tulin raskaaksi, pelkäsin kehon muutoksia. Pelkäsin arpia mahassa, arpia vaginassa, kiloja ja rintojen löystymistä. Raskauden jälkeen huolestuin, että palaanko enää koskaan takaisin siihen, mitä olin? Pienet rinnatkin olisivat taas kelvanneet.

Mikä on sitten ratkaisu tähän, miten voimme vihdoin antaa kehojemme olla sellaisia kuin ovat? Kääntämällä katseemme ihailuun, siihen miten valtavan upea kokonaisuus kehomme on. Vastaus on nautinnossa. Juuri nyt enemmän kuin koskaan, tarvitsemme nautintoa suorittamisen ja vaatimisen sijaan. Jokainen keho ja mieli ansaitsee tuntea nautintoa. Olemme tottuneet ajattelemaan, että nautinto on jotain, joka tulee suorittamisen jälkeen, että liika nautinto on pahasta ja tekee ihmisestä laiskan. Pikkuhiljaa alan itsekin uskomaan, että nautinto on ensisijaista. Nautinnon kautta löydämme rauhaa ja läsnäoloa. Oman nautinnon kautta voimme löytää myös toisen lähelle. Kun osaamme tuottaa itsellemme nautintoa, niin osaamme paremmin vastaanottaa sitä myös toiselta ja tuottaa sitä toiselle. Kun olemme jokainen oman nautintomme asiantuntijoita, niin pääsemme myös parisuhteessa uudelle läheisyyden tasolle.

Miten sitten löytää oman nautinnon lähde? Tutustumalla syvemmin itseesi ja omaan seksuaalienergiaasi. Kartoittamalla oman halujesi kartan pääset käsiksi omaan nautintoosi. Karttaa voi lähteä hahmottamaan esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

  • Minkälainen suhde sinulla on kehosi eri osiin? Onko jotain, jota et vielä täysin hyväksy? Liittykö tähän jotain, mitä joku on joskus sanonut tai esimerkiksi media opettanut ajattelemaan?
  • Mitä hyvää voisit siitä kohdasta ajatella? Kirjoita paperille, miltä tuntuisi hyväksyä se osa itsessäsi. Minkälaista kosketusta ja huomiota se silloin saisi? Mitä silloin kertoisit itsellesi tästä kehon osasta?
  • Mistä kaikesta olet kiitollinen kehollesi? Kirjoita kymmenen eri asiaa, joista olet kiitollinen kehollisesi. Mitä ajatuksia se herättää?

Ennen kaikkea, anna itsellesi aikaa. Vaali hyvää suhdetta itsesi kanssa. Sinä olet oman elämäsi rakkaus.

Satu Kattainen

Kirjoittaja

Olen Satu Kattainen, utelias, herkkä ja intuitiivinen seksuaalisen hyvinvoinnin valmentaja (@valoiseksi) ja äiti. Tavoitteenani on auttaa naisia kukoistamaan seksuaalisesti itsevarmana. Sydäntäni lähellä on erityisesti raskauden ja äitiyden tuomat muutokset seksuaalisuuteen.

Tällä hetkellä teen seksuaalineuvontaa ja viimeistelen terveydenhoitajan opintojani. Muu koulutustaustani on kasvatustieteen maisteri ja auktorisoitu seksuaalineuvoja (SSS).

nettisivujen banneripohja OIKEA KOKO (4)

Blogi: Joulusiivousta ja muita parisuhdetekoja

by Blogi

Taas on koittanut aika, johon on ladattu toiveita koko pitkän syksyn ajan. Odotettu joulu katkaisee hetkeksi arkiset toimittelut ja monen mielessä ovat leppoisat hetket rakkaiden ihmisten kera. On ehkä ajateltu ja haaveiltu, että joulu toisi tullessaan pysähtymistä, kohtaamista ja kaivattua lepoa. Koko päivä yöpaidassa tai kirjan kanssa sohvan nurkassa kuulostaa kieltämättä hyvältä!

Myös parisuhteeseen saatetaan ladata joulun aikaan paljon odotuksia tai olettamuksia. Unelmakuvassa siivottu ja tuoksuva koti kätkee sisäänsä onnellisen perheen ja toistensa läheisyydestä nauttivat kumppanit, jotka hyväntuulisina kokkaavat pehmeän musiikin soidessa taustalla. Kuitenkin syksyn jatkunut epävarma poikkeusaika on saattanut tuoda arkeen ja erityisesti parisuhteeseen jännitteitä, huoli, kiirettä ja pelkoa. Miten toiveet läheisyydestä ja yhdessä vietetystä ajasta voisivat kuitenkin toteutua joulun aikana, edes hetkittäin? Miten saada palautettua yhteyttä kumppaniin, joka tuntuu kadonneen jonnekin arjen kuorman alle?

Joulu on oivallista aikaa erilaisille parisuhteen hyvinvointia kannatteleville arkisille teoille. Yhdessä tekeminen, vaikka mattojen tuuletus tai joululaulukaraoke, vahvistaa suhteen me-henkeä. Monet ristiriitatilanteet aiheutuvat siitä, ettei oikein osata ja uskalleta sanoittaa omia tarpeita suhteessa ja toisaalta kumppanilta ei välttämättä tule kysyttyä hänen tarpeistaan.  Kun omat tai kumppanin tarpeet jäävät sanoittamatta tai kuulematta, syntyy herkästi kokemusta etääntymisestä parisuhteessa.

On tärkeää jutella kumppanin kanssa siitä, mitä itse tarvitsisi joulun ajalta ja mitä kumppani puolestaan tarvitsisi.  Millaista lepoa itse arvostaisi, millaista lepoa kumppani toivoisi? Myös läheisyydestä on hyvä jutella, eli millaista läheisyyttä toivotaan, jotta parisuhde voisi paremmin? Millaisia voivat olla läheisyyden hetket ja mikä virittäisi myös seksuaalista läheisyyttä suhteessa?  Läheisyyden vaaliminen ja kumppanin kutsuminen iholle ja viereen on tärkeä parisuhdeteko. Joskus se tarkoittaa konkreettisesti ajan raivaamista muilta ärsykkeiltä, kuten kaikenlaisilta ruuduilta. Voisiko tämän joulun parisuhdeteko olla se, että kännykät ja muut älylaitteet heitettäisiin edes hetkeksi kirjaimellisesti kuuseen?

Lepoa, rakkautta ja rauhallista joulunaikaa kaikkiin koteihin!

Riina Nissinen
Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija
Perhe- ja paripsykoterapeutti

nettisivujen banneripohja OIKEA KOKO (3)

Toiminnanjohtajan joulutervehdys

by Blogi

Vuosi lähenee loppuaan. Joulu lähenee, mutta arjen kiireet kenties vielä ovat mielissämme. Kulunut pandemia-aika tuntuu monilla meistä kehossamme ja on kenties paineena mielessä. Arki on vienyt voimia erityisellä tavalla viimeiset kohta kaksi vuotta. Perheet ja parisuhteet ovat olleet kovilla monilla tapaa. Muutokset ohjeissa ja tavoissa toimia vielä kuormittavat ja haastavat meitä sopeutumaan aina uudelleen ja uudelleen elämän uusiin, mutta jo tutuksi tulleisiin toimintatapoihin, vaikka mielemme ja kehomme kaipaakin kenties jo aivan tavallista vuorovaikutusta läheistemme ja verkostojemme kanssa. Joillekin arki on tuntunut erityisen uuvuttavalta ja jopa ahdistavalta. Parisuhteissa arjen pienetkin tilanteet ja vuorovaikutusten tilanteet saattavat pitkittyneissä kriisitilanteissa äityä kohtuuttomiksi ristiriidoiksi.

Joskus lyhytkin kohtaaminen auttaa, kun itse kokee oman tilanteensa olevan umpikujassa. Näissä tilanteissa järjestömme tarjoaa toivoa ja apua myös joulun ja uuden vuoden aikaan. Matalan kynnyksen maksuttomat toimintamme, eli parisuhdepuhelin sekä ilman ajanvarausta toimiva päivystyschat sekä ajanvarauksella toimiva ajanvarauschat, palvelevat myös arkisin joulun ja uuden vuoden aikaan. Suosittelemme lämpimästi kaikille, että uskaltaudut hakemaan apua jo siinä ensimmäisessä kohdassa, kun huoli painaa mieltä! Solmut voivat aueta nopeastikin, kun jakaa ajatuksiaan ammattilaisen kanssa.

Järjestössämme Parisuhdekeskus Katajassa vuosi 2021 on ollut toiminnantäyteinen ja tärkeä vuosi! Tarve parisuhteiden teemoille on näkynyt vahvana kaikessa toiminnassamme. Verkkoluennoillamme ja koulutuksissamme kävijämäärät ovat moninkertaistuneet. Yhteistyökumppaneidemme ja laajentuneiden järjestö- ja valtakunnallisen vaikuttamistoimintojemme ja kaikkien uusien kumppanuuksiemme kautta olemme saaneet vahvistettua parisuhteiden teemojen näkyvyyttä ja ennaltaehkäisevien toimintojen tunnettuutta. Kiitos äärettömästi teille kaikille yhteistyökumppaneillemme niin järjestö-, kunta- ja aluesektorilla, kuin myös valtakunnallisille toimijoille ja verkostoillemme!

Kiitos kaikesta yhteisestä työstä hallituksemme, ja erityisesti tänä vuonna aloittanut puheenjohtajamme Marianne Heikkilä! Kiitos kaikille teille jäsenillemme, jotka olette mukana eri tavoin yhteisessä ennaltaehkäisevässä parisuhdetyössä. Kiitos vielä erityisesti upeat vapaaehtoisemme, jotka teette työtä koko sydämellänne parisuhteiden teemojen edistämiseksi. Ja erityiskiitos upea työtiimini kaikesta siitä työstä mitä teette näiden parisuhteiden teemojen äärellä päivittäin!

Kiitos kuluneesta vuodesta toimintojemme päärahoittaja STEA! Kiitos, kun saamme entiseen malliin ensi vuonna toimia ennaltaehkäisevän toiminnan ja parisuhteen teemojen äärellä. Tänä vuonna tämä työ mahdollistaa ihmisten ja parisuhteiden hädän kohtaamista myös näin joulun ja uuden vuoden aikaan. Ja kiitos, kun olemme saaneet puoltavan avustusehdotuksen ensi vuodelle muun muassa alkavaan uuteen hankkeeseen, jossa edistämme nuorten aikuisten ihmissuhdetaitoja mielenterveyden tukena yhteistyökumppaneidemme kanssa!

Toivon kuitenkin tässä kohtaa kaikille mahdollisuutta alkaa asettua pikkuhiljaa joulun tunnelmaan.

Toivon ja ilon hetkiä kaikille jouluun ja uuteen vuoteen! ❤️

Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja Suvi Laru

Jalat vastakkain

Blogi: Parisuhteen vaiheet – totta vai tarua?

by Blogi

”Me oltiin oltu kolme vuotta kimpassa ja sit se sota alkoi.”

Tuttu tarina, jota kuulen työssäni usein. Parisuhde on alkanut valtavassa huumassa ja sitä on kestänyt muutaman vuoden. Sitten tulee tilanne, jossa yhtäkkiä silmät avautuvat: ”Tuollainenko olitkin?”

Parisuhteen elämänkaaressa voidaan tutkimustenkin valossa erottaa erilaisia vaiheita ihastumisen huumasta seesteisempään kumppanuuden vaiheeseen. Uskon, että olet kuullut kertomuksia siitä, miten rakastuminen muuttuu rakastamiseksi tai miten arki velvoitteineen astuu suhteeseen. Näissä siirtymävaiheissa voi myös syntyä monenlaisia kriisejä, jotka toisaalta saattavat olla erottavia, toisaalta niiden erityisen tärkeänä tehtävänä on viedä suhdetta eteenpäin. Parisuhteen kriisikohdat tekevät usein kipeää, muutos tuntuu ja sattuu. Kuitenkin kriisi voi olla parhaimmillaan muutos kohti parempaa vuorovaikutusta ja yhteyden kokemusta.

Palautapa mieleesi jokin suhteen alku. Muistatko, millainen jatkuva halu oli olla toisen lähellä? Suhteen aloitusvaihe onkin usein tiivistä huumaa, havahtumista siihen, että toinen onkin tosi kiinnostava ja tekee mieli olla koko ajan toisen lähellä, kiinni ja iholla. Ihastumis- ja rakastumisvaiheeseen liittyy usein fyysinen läheisyys. Kun suhde alkaa, voi pelkästä hormonien vaikutuksesta kadota unen tarve ja ruokahalu, keho saattaa käydä ylivirittyneessä tilassa, sisäinen ja ulkoinen roihu voi olla tosi suuri. Ihastuminen ja rakastuminen on aikamoinen hormonimyrsky. Suhteen alkuvaiheessa on usein tyypillistä vahva yhteyden kokemus, kokemus siitä, että keskustelu sujuu ja toinen tuntuu loputtoman kiinnostavalta, on halu kuulla toisesta.

Voimakkaankin ihastumis- ja rakastumisvaiheen jälkeen suhteessa seuraa väistämättä vaihe, jossa huomataan oma erillisyys suhteessa kumppaniin. Se vaihe on hyvä, tärkeä ja välttämätön jokaisessa parisuhteessa. Silloin kumppanit alkavat kokea tarvetta löytää oma yksilöllisyytensä symbioottisen huuman ja hormonimyrskyn jälkeen. Parisuhteen kehitys edellyttää sen ymmärtämistä, että kumppani ei ole oman itsen jatkumo vaan ihan täysin erillinen ihminen. Tämä voi tuntua valtavana pettymykseltä. Eikö kumppani tyydytäkään kaikkia tarpeita? Eriytymisvaiheessa pari usein ajautuukin ristiriitoihin. Erillisyysvaiheessa on erityisen tärkeää kyetä puhumaan omista tunteista, tarpeista ja toiveista ja toisaalta myös kuulemaan kumppanin ajatuksia. Myös haitallisten ristiriitamallien tunnistaminen on tärkeää.

Kun parisuhteessa on kyetty ratkomaan erillisyysvaiheen kysymyksiä ja haasteita, suhde alkaa tulla kumppanuusvaiheeseen. Tälle parisuhteen vaiheelle on tyypillistä erillisyyden hyväksyntä, ja sovinto liittyen suhteen rooleihin, sekä tyydyttävä vuorovaikutus. Pystytään kestämään sitä, että molemmat toimivat joskus ristiriitaisesti, ja myös hyväksytään se. Kumppanuusvaiheessa koetaan usein vahvaa fyysistä ja emotionaalista läheisyyden tunnetta. ”Aivan kuin silloin joskus ennen, mutta paljon parempaa”, saatetaan kuvailla esimerkiksi parisuhteen seksiä kumppanuusvaiheessa.

On siis hyvä tietää, että erilaiset kasvukivut ja vaiheet kuuluvat kaikkiin parisuhteisiin ja ne parhaimmillaan vahvistavat suhteen pärjäävyyttä. Missä tahansa parisuhteen vaiheessa on myös mahdollista hakea apua ja tukea parisuhteen monenlaisiin solmukohtiin. Tietoisuus parisuhteeseen kuuluvista vaiheista voi auttaa ymmärtämään suhteen haastavia taitekohtia ja niiden merkitystä parisuhteen normaalissa ja usein välttämättömässä kehityksessä.

Kirjoittaja Riina Nissinen on Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija.

Pariskunta

Blogi: Miten me osattais puhua? – Dialogia parisuhteen solmukohtiin

by Blogi

”Sä aina aloitat ton saman jauhamisen, nyt alkaa riittää!” ”Sä itse et tee mitään että muuttuisit!” Ja niin edelleen jatkuu sama tuttu, uomiinsa asettunut kaava, joskus vuodesta toiseen. Kierrokset kiihtyy ja sydän tuntuu pusertuvan rinnasta läpi. ”Sä sanot aina niin törkeästi, oot ihan kuin äitisi, vielä pahempi!” Taas mentiin, ehkä sillä seurauksella, että suhteeseen tulee monen päivän piinaava radiohiljaisuus tai jos päästään viimeiseen kierrokseen saakka, niin ei muuta kuin erokortit pöytään!  ”Sähän sitä halusit!”

Uskon, että jokainen parisuhteessa oleva tunnistaa tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät riitatilanteiksi. Vuorovaikutus ajautuu joistain syystä solmuun, tai tuntuu monella tapaa hankalalta.  Ilma on sakeanaan syyttelyä, loukkaavia sanoja, aggressiota ja suojakilpiä. Mikä avuksi, jos suhteessa ajaudutaan yhä uudelleen haavoittaviin ja luottamusta nakertaviin riitoihin? Riidan aiheet, kuten vanhemmuus, seksi, sukulaiset, raha tai arvot vaihtuvat kuin asemat, mutta juna jatkaa haitallisen vuorovaikutuksen raiteilla vuodesta toiseen. Miten saisi suhteen ristiriitatilanteisiin apua ja junan käännettyä turvallisemman vuorovaikutuksen raiteille?

Uskon, että vahvistamalla dialogista vuorovaikutusta parisuhteessa, muuttuvat myös suhdetta haavoittavat ristiriitatilanteet. Dialoginen vuorovaikutus tukee tasa-arvoista osallisuutta ristiriitatilanteissa. Tärkeintä dialogisuudessa on se, että molemmat kumppanit tulevat kuulluiksi. Dialogista vuorovaikutustilannetta ei voi muodostua, jos itsellä tai kumppanilla ei ole kokemusta siitä, että heidän ajatteluaan oikeasti kuullaan. Tilaa kumppanin puheelle voidaan luoda vaikka seuraavasti: ”Huomaan, että sinulla on asiaa. Olen nyt tässä ja kuuntelen, puhu rauhassa.” tai ”Tulee tunne, että olisi tärkeää kuulla mitä sanot, mutta nyt olen töissä, sopisiko että jutellaan tunnin päästä?” Kumppanin ilmaisema kuuntelemisen halu luo tilaa puhumiselle.

Dialogiseen vuorovaikutukseen kuuluu myös olennaisesti se, että vältetään tekemästä tulkintoja kumppanin sanomasta. Usein oma mieli saattaa askarrella jo pitkällä, ennen kuin kumppani on ehtinyt sanoa haluamansa. ”Eihän se kuitenkaan onnistu”, tai ”Taas se jotakin vaatii”, saattaa oma mieli kiirehtiä tulkitsemaan kumppanin sanomaa.  Olen kuullut loistavan sanonnan, että jos haluaa pyrkiä dialogiin, on parempi olla puoli askelta puhujaa jäljessä kuin kaksi edellä. Tulkinta estää kuulemasta ja sammuttaa dialogin. Pysähtyminen kuuntelemaan, mitä kumppani sanoo ja tarvittaessa tarkentaminen, mitä hän tarkoittaa, on dialogin tärkein askel.  Kumppanin käyttämistä sanoista voi kysyä tai pyytää tarkennusta. ”Sanoit että aloitan taas jauhamisen, mitähän sillä tarkoitat?”

Dialogia vahvistaa myös avaavat kysymykset, joita voidaan sanoa vaikka m- kysymyksiksi. ”Miten meidän olisi hyvä tässä puhua, että ei tulisi riitaa?” tai ”Millaista palautetta sinun olisi helpompaa kuulla?” Avoimet kysymykset luovat tilaa asioiden tarkastelulle ilman voittajia tai häviäjiä.

Suhteessa voi olla todella pysäyttävää kokea kumppanin aito kuuntelu ja läsnäolo ristiriitatilanteissa. Kuuntelu luo ymmärrystä ja ymmärrys usein empatiaa. Millaiset asiat helpottaisivat kuuntelua parisuhteenne ristiriitatilanteissa? Mikä olisi luonteva tapa ilmaista, että kuuntelet kumppaniasi, myös silloin kun olette eri mieltä? 

Kirjoittaja Riina Nissinen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija.

Pari halaamassa seinän edessä

Blogi: Parisuhde on kuin koti, jossa asumme

by Blogi

Parisuhde eri elämänvaiheissa on ollut Parisuhdekeskus Kataja ry:n blogien aiheena Parisuhdeviikolla j sitä ennen. Päädyin pohtimaan millä kaikilla tavoin parisuhde näyttäytyy ja millä kaikilla tasoilla. Koska olen suunnattoman viehtynyt vertauskuviin, sain sen aikaiseksi tästäkin ja lähestyn asiaa sitä kautta, toki pistäen vähän mutkia suoriksi.

Parisuhde on kuin koti, joka muuttaa muotoaan elämäntilanteiden sekä omien ja parisuhteen tarpeiden mukaan. Yleispätevää täysin oikeaa kotia kaikille onkin vaikea sanoa, koska sodan jälkeisen ajan rintamamiestalobuumin jälkeen on vaikea määritellä millaisessa kodissa sitä kukin haluaa asua. Toisen onni tulee suuressa, komeassa ja väljässä talossa, jossa on tilaa olla paljon myös erillään. Toinen tykkää olla tiiviimmin, eikä tarvetta erillisyydelle ole niin paljoa, muuta kuin ollessaan poissa kotoaan.

Koti- tai asumusvertaus on mielestäni sikälikin osuva, että asumisen katsotaan olevan niitä ratkaisuja, joita teemme aika lailla itseämme kuunnellen, niin kuin toimimme parisuhteissakin. Haaveet ja toiveet ohjaavat molempia ratkaisuja, kuten elämäntilanteet, mahdolliset lapset ja elämän muut realiteetit. Muuttuneet elämäntilanteet tuovat tarvetta muutoksille. Niiden myötä koti muodostuu sen näköiseksi kuin on tarve, lapsiperheen asunnoksi, senioritaloksi tai vaikka miksi. Kaikissa elämäntilanteissa meistä ei ole niinkään satsaamaan kotiin, vaan toiveemme kodille on vain luoda puitteet elämälle, joka jo ottaa paljon. Tästä voi syntyä niin sanottua korjausvelkaa, korjaamista, jota ei loputtomiin voi lykätä.

Aina kodin kanssa ei pääse helpolla, kohdalle voi osua vääriä valintoja tai pyytämättömiä vahinkoja ja vastoinkäymisiä, jotka saavat uskon horjumaan ja vaativat ylimääristä työtä, oli sille resursseja tai aikaa varattuna tai ei. Työ voi olla myös mielekästä, osa meistä harrastaa kodinlaittoa ja huoltavat kotiaan säännöllisesti, ettei suuria vahinkoja tulisi ja että viihtyvyys olisi taattua. Osa meistä päätyvät tekee kodin näyttääkseen hyvältä ulospäin tarkastellen ennemmin sitä, miltä koti näyttäytyy muille, kuin miettien miten sen itse koen tai mitä itse haluaisin.

Kodista, niin kuin parisuhteesta, on kaikilla osapuolilla mielipiteitä ja erilaisia toiveita, jolloin toisen jyräämät ratkaisut voivat pahimmillaan aiheuttaa vahvaa viihtymättömyyttä. Paras lopputulema syntyy keskusteluin ja joustamalla myös omista näkemyksistä. Ja kyllä, naapurin koti, niin kuin naapurin suhdekin näyttää usein erilaiselta, koska heillä on ihan omat tarpeet ja mieltymykset.

Ristiriitaa tulee, jos olisit toivonut päätyväsi lämminhenkiseen puutaloon täynnä elämää ja huomaatkin asuvasi tyhjyyttä kolisevassa kaksiossa keskellä lähiötä. Siinä sitten punnitaan toiveita ja mahdollisuuksia muutokseen. Niin kuin sitä usein pohditaan monessa suhteessakin.

Muutos on onneksi mahdollista. Sitä ei edes tarvitse osata tehdä yksin, niin kuin ei tarvitse osata remontoida kaikkea itse kotonaankaan. Toiset osaavat vaikka ja mitä, toiset opettelevat osatakseen ja toiset hankkivat apua ulkopuolelta. Lopputuleman kannalta sillä ei ole onneksi väliä. Tärkeää on aina muistaa, ettei päälle puoleinen fiksaus riitä pitkälle, jos perustus ei ole kunnossa. Vaikka täytyisi tehdä isokin remontti, purkaa perustuksiin saakka, voi lopputulema olla aivan nappi ja asujiensa näköinen, tuottaen isosti onnea sitkeän uurastamisen jälkeen. Joskus voi joutua toteamaan urakan olevan ylivoimainen ja tehdä ratkaisut sen mukaan. Onni voi tulla niinkin, pettymyksistä ja surusta huolimatta.

Siinä suhteessa vertaus kodista ja parisuhteesta hiukan ontuu, että koti on teknisesti mahdollista viilata pilkulleen, jokaista listaa myöden mieleisekseen. Parisuhde taas on usein aivan säännöllisen suloisesti pikkasen rempallaan, mutta senkin voisi yrittää nähdä vähän rustiikkisena, epätäydellisen täydellisenä, elettyä elämää täynnä.

Hyvää parisuhdeviikkoa meidän kaikkien koteihin.

Satu Kelkka

Kirjoittaja

Olen Satu Kelkka, perhe- ja pariterapeutti ja Parisuhdekeskus Kataja ry:n vapaaehtoinen.

Parisuhdekeskus Katjan koulutuksissa löysin aikoinaan kipinän parisuhteiden tarkastelun maailmaan. Päivätyöni teen Sotesin perhe- ja sosiaalipalveluissa.  Olen valmistunut myös uusperheneuvojaksi vuonna 2016, tästä uusperheellisyyden maailmasta kiinnostuin oman uusperheeni myötä. Elämä, suhteet ja ihmisyys ovat loputon kiinnostukseni kohde.

Blogitekstieni toivon herättävän ajatuksia, näkökulmia ja keskustelua. Totuutta en aina väitä tietäväni ja väärässäkin välillä voin olla, mutta dialogi toivottavasti alkaa, kun nostan jonkun ajatuksen esille.

Pariskunta nurmikolla

Blogi: Parisuhteen puheeksi ottoa kaivataan pikkulapsiperheissä

by Blogi

Parisuhteista pitäisi puhua enemmän. Erityisesti perhepalveluissa parisuhde on tärkeää ottaa puheeksi. Parisuhteen vaikeuksiin kun ei ole erityisen helppoa hakea apua.

Muun muassa tällaisia tuloksia nousi esiin Ensi- ja turvakotien liiton, Parisuhdekeskus Kataja ry:n ja Väestöliiton kesän 2021 aikana toteuttamasta kyselystä alle kouluikäisten lasten vanhemmille. Tiedämme, että pikkulapsiaika on haastavaa aikaa sekä vanhempien jaksamiselle että parisuhteelle. Tämä blogikirjoitus on osa kolmen kirjoituksen sarjaa, joissa käsitellään kyselyssä esiin nousseita teemoja: missä mennään tällä hetkellä pienten lasten vanhempien parisuhteissa, mitkä seikat haastavat parisuhdetta ja millaista tukea kaivataan.

Hieman alle kaksi kolmesta kyselyyn vastanneista alle kouluikäisten lasten vanhemmista kertoi olevansa erittäin tai jonkin verran tyytyväinen parisuhteeseensa. Tämä tarkoittaa, että parisuhteeseensa tyytymättömiä vanhempia oli noin 40% vastaajista, joista 5% ei ollut lainkaan tyytyväinen parisuhteeseensa.

Parisuhdekeskus Kataja ry toteutti vuonna 2020 kaikille avoimen parisuhdekyselyn. Tuolloin verkkokyselyyn vastanneista noin 75 % oli parisuhteeseensa erittäin tai jonkin verran tyytyväisiä. Ne vastaajista, jotka olivat kaivanneet ja saaneet tukea parisuhteeseensa olivat paljon tyytyväisempiä parisuhteeseensa. Näiden kahden kyselyn tuloksia verrattaessa siis näyttäisi siltä, että pikkulapsiaika aiheuttaa jonkun verran enemmän tyytymättömyyttä parisuhteeseen.

Tyytyväisyyttä parisuhteessa lisäsivät sitoutuneisuus, arjen sujuvuus ja tasa-arvo, puhuminen ja avoimuus, romantiikka ja yhteiset arvot. Sitoutuminen, lapset ja yhteiset tulevaisuuden haaveet olivat suurimpia syitä pysyä yhdessä parisuhteessa. Myös keskusteluyhteys, rakkaus sekä yhteinen koti ja talous mainittiin yhdessä jatkamisen syiksi. Tärkeäksi koettiin sekä omaa vointia tukeva ammattilaisapu että parisuhteelle saatu tuki. Joissain vastauksissa nousi eroamisen vaikeus syynä pysyä yhdessä.

”Me vastaan muu maailma auttaa jaksamaan muun elämän vastoinkäymisissä”.

”Joukkuehenki, yhteiset haaveet ja tavoitteet”

”Arki toimii ja molemmat vanhemmat kantavat yhtäläisen vastuun arjesta”.

”Mieheni jäi vauvan kanssa koti-isäksi ja minä sain palata töihin. Tasa-arvoisuus!”

”Vahva keskusteluyhteys” 

 ”Keskustelu on avointa ja rehellistä”

”Syvä rakastumisen tunne edelleen”

”Seksielämä on hyvää”

”Samat arvot ja elämänkatsomus”

Parisuhteen ja sen haasteiden puheeksi ottoa kaivataan. 90% vastaajista koki tärkeänä, että parisuhteen voinnista puhutaan perhepalveluissa. Parisuhteesta olikin keskusteltu neuvolapalveluissa yli 85% vastaajista kanssa. Muissa palveluissa (terveydenhuolto, perhekeskukset, päiväkoti) parisuhteen huomioiminen oli kuitenkin vähäistä.

Vain 7% vastaajista koki, että parisuhteen ongelmiin on helppo hakea apua, mikä korostaa ammattilaisten tuen ja parisuhteen puheeksi ottamisen merkitystä. Vastaajista reilu kolmannes oli saanut tukea parisuhteelleen, reilu kolmannes ei ollut kaivannut tukea ja 14% ei ollut saanut tukea, vaikka olisi sitä kaivannut. Noin 20 % olisi halunnut itse hakea tukea, mutta kumppani ei ollut siihen valmis.

Kolmannes pienten lasten vanhemmista jää siis edelleen vaille kaipaamaansa tukea parisuhteeseen. Vanhemmilla on selkeitä toiveita kaipaamalleen tuelle: pariterapiaa, lastenhoitoapua, omaa terapiatukea, vertaistukea ja parisuhdeluentoja toivottiin eniten. Olisikin meidän perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten tehtävä varmistaa yhteistyöllä, että vanhemmat pääsevät kaipaamansa tuen äärelle.

Laura Huuskonen

Asiantuntija

Parisuhdekeskus Kataja ry

Lue myös mielipidekirjoituksemme Turun Sanomissa 10.11.2021 https://www.ts.fi/lukijoilta/5478035/Parisuhteelle+halutaan+tukea++moni+jarjesto+tarjoaa+sita?fbclid=IwAR1u4N6SZQmObdoDsniCvCOh0OQaUjQe-8jqfgA7DaH5fXqtvjPaqlRs3BI

Jyrkät parisuhdeviikko

Blogi: Kun koti tyhjenee

by Blogi

Neljästä lapsestamme nuorimmainen muutti syksyllä 2020 lähes 200 km päähän lukioon. Viimeisen vuoden aikana meiltä onkin usein kysytty, että ”onko teillä nyt tyhjän pesän syndrooma”? Syndrooma voi syntyä esimerkiksi, ”jos toinen tai molemmat vanhemmista ovat eläneet pääsääntöisesti vain lapsille. Parisuhteen tilaa olisi tällöin syytä tarkastella uudelleen”.

Ensimmäisen syksyn aikana pohdimme arkeamme, jossa 27 vuoden jälkeen meillä ei ollutkaan lasten harrastuksiin kuskaamista tai muita yhteisiä menoja. Alkuun tämä kieltämättä tuntui oudolta. Uutta, erilaista arkea varmasti helpotti monien asioiden ennalta läpikäynti. Keskustelimme paljon nuorimmaisemme kanssa ja kävimme läpi arjen tasolla eri mahdollisuuksia, mitä muualla opiskelu voisi tuoda tullessaan. Pelkästään itseämme ajatellen olisi ollut helpompaa kehottaa nuorta opiskelemaan lähialueella. Pian meille kuitenkin kävi selväksi, ettemme toimi vanhempina oikein, jos omien pelkojemme uhalla yrittäisimme estää nuoren omaa toivetta toteutumasta. Meidän tehtävänämme oli tukea ja kannustaa, sekä pohtia yhdessä eteen tulevia haasteita, joita sitten tietysti matkan varrella on ilmaantunutkin.  

Ensimmäisten kuukausien jälkeen jäin pohtimaan omaa äitiyttäni, kaikkea sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin tai paremmin. On aika tavallista, että vanhemmat käyvät läpi omaa vanhemmuuttaan jossain vaiheessa elämäänsä. Hyvin pian nousi kiitollisuus siitä, että uskalsimme irrottaa ja nuori itse uskalsi tarttua omaan unelmaansa. Nuoren on ehkä hiukan helpompi olla itse rohkea, kun hän kokee, että vanhemmatkin päästävät irti ja luottavat lapsensa mahdollisuuksiin pärjätä. Lapsiemme myötä olemme kasvaneet ihmisinä vähintäänkin yhtä paljon, kuin olemme itse vanhempina kasvattaneet lapsiamme. Lasten ollessa pieniä, pysähdyimme välillä Maarit Hurmerinnan laulamiin sanoihin, että lapset ovat ”lainaa vain…”.

Usein puhutaan siitä, että sitten kun lapset lähtevät kotoa, vanhemmatkin ehtivät harrastaa ja tehdä asioita, jotka ruuhkavuosien aikana pakostakin ovat jääneet vähemmälle. Syksyllä 2020 korona vaikutti vielä hyvin paljon siihen, että vanhoihin harrastuksiin tai uusien kokeilemiseen ei ollut mahdollisuutta. Se toi toisaalta meille luvan ja rauhan olla. Oli ihan ok työpäivän jälkeen olla säntäämättä mihinkään ja illan sai viettää vaikka vain lukien, jutellen tai elokuvaa katsellen.

Olemme aina kokeneet yhteisen ajan tärkeäksi. Raivasimme aikaa yhteisille harrastuksille tai ulos syömään menolle myös lasten ollessa pieniä. Yhteinen arki on meille tärkeää. Näin myöskään paineet viikonloppuihin eivät saaneet liian suurta odotusarvoa. Meillä on paljon omakohtaista kokemusta siitä ajasta, kun emme osanneet käydä tarpeitamme ja toiveitamme läpi rakentavasti. Opettelimme toistemme kohtaamisen arjessa pienillä sanoilla ja teoilla. Emme koe, että olisimme etääntyneet ruuhkavuosien aikana toisistamme. Emme koskaan laittaneet parisuhdetta ”hyllylle”, vaan halusimme myös silloin kuulla ja nähdä toisiamme.

Tämä on ollut meille yksi tärkeimmistä yhdessä tehdyistä päätöksistä. Tämä voi olla myös yksi syy siihen, minkä vuoksi emme lasten lähdettyä kotoa juuri ole ”kriiseilleet”. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että jotkin muut asiat ovat aiheuttaneet meille paljonkin sanailua ja asioiden pohdintaa. Päällimmäiseksi jää kuitenkin ajatus, että meillä on kahdestaankin toistemme kanssa mukava olla. Lasten kotoa lähtemisen ja ajan lisääntymisen myötä jokaisen vanhemman olisi hyvä tarkastella parisuhteen tilaa uudestaan. Mitä minä haluan, mitä sinä haluat ja erityisesti – mitä me yhdessä haluamme?

Minna ja Risto Jyrkkä

Kirjoittajat:

Minna ja Risto Jyrkkä ovat rakastuneet parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 50+ ikäisenä osaamme jo olla armollisempia itsellemme, nähdä ja pohtia tapahtuneita asioita. Meillä on neljä lasta, joista nuorimmainen on lukioikäinen ja loput kolme ovat jo aikuisia.

Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.

Minna on puheterapeutti, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa. Hän toimii myös Solmu-neuvojana. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Risto on myös Parisuhdekeskus Kataja Ry:n hallituksen jäsen