”Sä aina aloitat ton saman jauhamisen, nyt alkaa riittää!” ”Sä itse et tee mitään että muuttuisit!” Ja niin edelleen jatkuu sama tuttu, uomiinsa asettunut kaava, joskus vuodesta toiseen. Kierrokset kiihtyy ja sydän tuntuu pusertuvan rinnasta läpi. ”Sä sanot aina niin törkeästi, oot ihan kuin äitisi, vielä pahempi!” Taas mentiin, ehkä sillä seurauksella, että suhteeseen tulee monen päivän piinaava radiohiljaisuus tai jos päästään viimeiseen kierrokseen saakka, niin ei muuta kuin erokortit pöytään! ”Sähän sitä halusit!”
Uskon, että jokainen parisuhteessa oleva tunnistaa tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät riitatilanteiksi. Vuorovaikutus ajautuu joistain syystä solmuun, tai tuntuu monella tapaa hankalalta. Ilma on sakeanaan syyttelyä, loukkaavia sanoja, aggressiota ja suojakilpiä. Mikä avuksi, jos suhteessa ajaudutaan yhä uudelleen haavoittaviin ja luottamusta nakertaviin riitoihin? Riidan aiheet, kuten vanhemmuus, seksi, sukulaiset, raha tai arvot vaihtuvat kuin asemat, mutta juna jatkaa haitallisen vuorovaikutuksen raiteilla vuodesta toiseen. Miten saisi suhteen ristiriitatilanteisiin apua ja junan käännettyä turvallisemman vuorovaikutuksen raiteille?
Uskon, että vahvistamalla dialogista vuorovaikutusta parisuhteessa, muuttuvat myös suhdetta haavoittavat ristiriitatilanteet. Dialoginen vuorovaikutus tukee tasa-arvoista osallisuutta ristiriitatilanteissa. Tärkeintä dialogisuudessa on se, että molemmat kumppanit tulevat kuulluiksi. Dialogista vuorovaikutustilannetta ei voi muodostua, jos itsellä tai kumppanilla ei ole kokemusta siitä, että heidän ajatteluaan oikeasti kuullaan. Tilaa kumppanin puheelle voidaan luoda vaikka seuraavasti: ”Huomaan, että sinulla on asiaa. Olen nyt tässä ja kuuntelen, puhu rauhassa.” tai ”Tulee tunne, että olisi tärkeää kuulla mitä sanot, mutta nyt olen töissä, sopisiko että jutellaan tunnin päästä?” Kumppanin ilmaisema kuuntelemisen halu luo tilaa puhumiselle.
Dialogiseen vuorovaikutukseen kuuluu myös olennaisesti se, että vältetään tekemästä tulkintoja kumppanin sanomasta. Usein oma mieli saattaa askarrella jo pitkällä, ennen kuin kumppani on ehtinyt sanoa haluamansa. ”Eihän se kuitenkaan onnistu”, tai ”Taas se jotakin vaatii”, saattaa oma mieli kiirehtiä tulkitsemaan kumppanin sanomaa. Olen kuullut loistavan sanonnan, että jos haluaa pyrkiä dialogiin, on parempi olla puoli askelta puhujaa jäljessä kuin kaksi edellä. Tulkinta estää kuulemasta ja sammuttaa dialogin. Pysähtyminen kuuntelemaan, mitä kumppani sanoo ja tarvittaessa tarkentaminen, mitä hän tarkoittaa, on dialogin tärkein askel. Kumppanin käyttämistä sanoista voi kysyä tai pyytää tarkennusta. ”Sanoit että aloitan taas jauhamisen, mitähän sillä tarkoitat?”
Dialogia vahvistaa myös avaavat kysymykset, joita voidaan sanoa vaikka m- kysymyksiksi. ”Miten meidän olisi hyvä tässä puhua, että ei tulisi riitaa?” tai ”Millaista palautetta sinun olisi helpompaa kuulla?” Avoimet kysymykset luovat tilaa asioiden tarkastelulle ilman voittajia tai häviäjiä.
Suhteessa voi olla todella pysäyttävää kokea kumppanin aito kuuntelu ja läsnäolo ristiriitatilanteissa. Kuuntelu luo ymmärrystä ja ymmärrys usein empatiaa. Millaiset asiat helpottaisivat kuuntelua parisuhteenne ristiriitatilanteissa? Mikä olisi luonteva tapa ilmaista, että kuuntelet kumppaniasi, myös silloin kun olette eri mieltä?
Kirjoittaja Riina Nissinen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija.