”Me oltiin oltu kolme vuotta kimpassa ja sit se sota alkoi.”
Tuttu tarina, jota kuulen työssäni usein. Parisuhde on alkanut valtavassa huumassa ja sitä on kestänyt muutaman vuoden. Sitten tulee tilanne, jossa yhtäkkiä silmät avautuvat: ”Tuollainenko olitkin?”
Parisuhteen elämänkaaressa voidaan tutkimustenkin valossa erottaa erilaisia vaiheita ihastumisen huumasta seesteisempään kumppanuuden vaiheeseen. Uskon, että olet kuullut kertomuksia siitä, miten rakastuminen muuttuu rakastamiseksi tai miten arki velvoitteineen astuu suhteeseen. Näissä siirtymävaiheissa voi myös syntyä monenlaisia kriisejä, jotka toisaalta saattavat olla erottavia, toisaalta niiden erityisen tärkeänä tehtävänä on viedä suhdetta eteenpäin. Parisuhteen kriisikohdat tekevät usein kipeää, muutos tuntuu ja sattuu. Kuitenkin kriisi voi olla parhaimmillaan muutos kohti parempaa vuorovaikutusta ja yhteyden kokemusta.
Palautapa mieleesi jokin suhteen alku. Muistatko, millainen jatkuva halu oli olla toisen lähellä? Suhteen aloitusvaihe onkin usein tiivistä huumaa, havahtumista siihen, että toinen onkin tosi kiinnostava ja tekee mieli olla koko ajan toisen lähellä, kiinni ja iholla. Ihastumis- ja rakastumisvaiheeseen liittyy usein fyysinen läheisyys. Kun suhde alkaa, voi pelkästä hormonien vaikutuksesta kadota unen tarve ja ruokahalu, keho saattaa käydä ylivirittyneessä tilassa, sisäinen ja ulkoinen roihu voi olla tosi suuri. Ihastuminen ja rakastuminen on aikamoinen hormonimyrsky. Suhteen alkuvaiheessa on usein tyypillistä vahva yhteyden kokemus, kokemus siitä, että keskustelu sujuu ja toinen tuntuu loputtoman kiinnostavalta, on halu kuulla toisesta.
Voimakkaankin ihastumis- ja rakastumisvaiheen jälkeen suhteessa seuraa väistämättä vaihe, jossa huomataan oma erillisyys suhteessa kumppaniin. Se vaihe on hyvä, tärkeä ja välttämätön jokaisessa parisuhteessa. Silloin kumppanit alkavat kokea tarvetta löytää oma yksilöllisyytensä symbioottisen huuman ja hormonimyrskyn jälkeen. Parisuhteen kehitys edellyttää sen ymmärtämistä, että kumppani ei ole oman itsen jatkumo vaan ihan täysin erillinen ihminen. Tämä voi tuntua valtavana pettymykseltä. Eikö kumppani tyydytäkään kaikkia tarpeita? Eriytymisvaiheessa pari usein ajautuukin ristiriitoihin. Erillisyysvaiheessa on erityisen tärkeää kyetä puhumaan omista tunteista, tarpeista ja toiveista ja toisaalta myös kuulemaan kumppanin ajatuksia. Myös haitallisten ristiriitamallien tunnistaminen on tärkeää.
Kun parisuhteessa on kyetty ratkomaan erillisyysvaiheen kysymyksiä ja haasteita, suhde alkaa tulla kumppanuusvaiheeseen. Tälle parisuhteen vaiheelle on tyypillistä erillisyyden hyväksyntä, ja sovinto liittyen suhteen rooleihin, sekä tyydyttävä vuorovaikutus. Pystytään kestämään sitä, että molemmat toimivat joskus ristiriitaisesti, ja myös hyväksytään se. Kumppanuusvaiheessa koetaan usein vahvaa fyysistä ja emotionaalista läheisyyden tunnetta. ”Aivan kuin silloin joskus ennen, mutta paljon parempaa”, saatetaan kuvailla esimerkiksi parisuhteen seksiä kumppanuusvaiheessa.
On siis hyvä tietää, että erilaiset kasvukivut ja vaiheet kuuluvat kaikkiin parisuhteisiin ja ne parhaimmillaan vahvistavat suhteen pärjäävyyttä. Missä tahansa parisuhteen vaiheessa on myös mahdollista hakea apua ja tukea parisuhteen monenlaisiin solmukohtiin. Tietoisuus parisuhteeseen kuuluvista vaiheista voi auttaa ymmärtämään suhteen haastavia taitekohtia ja niiden merkitystä parisuhteen normaalissa ja usein välttämättömässä kehityksessä.
Kirjoittaja Riina Nissinen on Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija.