”Kun olet auki ja rakkaudellisessa tilassa, olet auki monelle asialle. Se on pohja, josta kaikkea voi lähteä tekemään. Välillä yhteys pätkii, tulee sellaisia aikakausia, jolloin ei synny mitään. tuntuu huonolta ja kaikki tuntuu suorittamiselta. Elämää ja rakkautta ei voi koskaan miettiä suorittamisena, silloin siitä tulee raskasta. Pitää nähdä suurempi valo kaiken ympärillä, Se hyvä, rakkaudellinen fiilis”. – Inspiroituneena Tuure Kilpeläisen sanoista.
Rakkaus on parisuhteen lähtökohta. Me olemme auki ja avoinna toiselle ihmisille, kenen kanssa haluamme elämää lähteä rakentamaan. Me ihastumme, rakastumme ja sitoudumme toiseen. Parisuhde sisältää erilaisia jaksoja ja vaiheita. Opettelemme tietoista sitoutumista jakamaan ja kantamaan yhteisiä asioita, kannamme vastuuta itsestämme ja osoitamme huolenpitoa toisesta, teemme yhdessä arkisia asioita ja jaamme kotitöitä, haaveilemme ja unelmoimme sekä kasvamme yhdessä eteenpäin. Kasvamme aikuisiksi ja vanhemmiksi. Haaveilemme siitä, että meistä kahdesta tulee kolme. Haluamme yhdessä synnyttää jotain uuttaa ja yhteistä. Jotain mitä merkitsee, syventää ja kasvattaa. Haluamme olla vanhempia.
Pariskunnan kasvaminen vanhemmuuteen on tunteikas ja suuri elämänmuutos. Vanhemmaksi kasvaminen merkitsee uudenlaista kehitystehtävää ja roolia, johon siirtyminen on muutosprosessi. Lapsen syntymä nähdään monesti odotettuna, haluttuna ja positiivisena muutoksena pariskunnan elämässä. Uuden vaiheen on todettu lisäävän pariskuntien yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lapsi on todettu olevan koossa pitävä voima ja yhdistävä tekijä. Osa vanhemmista tuntee parisuhteen muuttuvan läheisemmäksi lapsen syntymän myötä, mutta osa taas kokee uuden elämänmuutoksen haasteelliseksi ja näkee vauvan etäännyttävän heitä. Romanttisuus ja alkuvaiheen voimakkaat tunteet pariskunnan välillä saattaa muuttaa muotoaan ja vähentyä hetkellisesti perheen lisäyksen vuoksi. Vauva on elämän keskipiste ja arki muokkautuu vauvan tarpeiden mukaan. Uuden arjen ja elämänmuutoksen keskellä pariskunta saattaa kokea uupumusta ja stressiä. Erilaiset tunteet ovat normaaleja ja ne ovat tärkeä hyväksyä ja tunnistaa. Uusi elämänvaihe pitää ja saa tuntua, eri osissa kehoa ja mieltä.
Ajattelen, että elämänmuutoksesta, mitä uudet vanhemmat kokevat, pitäisi etenevissä määrin puhua. Olisi tärkeää, että pariskunnat ja tulevat vanhemmat voisivat jakaa kokemuksia liittyen uuteen elämänvaiheeseen, keskustella, ihmetellä ja valmistautua yhdessä. Yksi unelmani perheneuvolan sosiaalityöntekijänä ja tulevana pari- ja perhepsykoterapeuttina on se, että jonakin päivänä Suomessa voisimme tarjota laajasti terapeuttisia keskustelupalveluita pariskunnille, jotka haaveilevat uudesta vaiheesta vanhempina ja haluavat tunnustella, oppia ja syventyä omaan uuteen rooliin vanhemmuuden kynnyksellä. On tutkittu, että mitä enemmän pohdimme omaa lapsuuttamme, toimintamallejamme ja ymmärrämme omia tunteitamme, sitä valmiimpia ja kypsempiä olemme vanhemmuuteen ja turvallisen sekä toimivan kasvuympäristö rakentamiseen tulevalle lapselle.
Haluan kannustaa kaikkia tulevia vanhempia miettimään seuraavia kysymyksiä ja ajatuksia, kun olette astumassa uuteen elämänvaiheeseen. Keskustelkaa ja ihmetelkää yhdessä:
1) Tutkaile omaa lapsuuttasi. Kerro miten voit samaistua omiin vanhempiisi ja miten sinä olet tullut hoivatuksi?
2) Mitä voit kertoa sisarrussuhteistasi ja miten koet niiden vaikuttavan sinuun kumppanina ja vanhempana?
3) Millainen vanhempi sinä haluaisit olla ja miten haluaisit tulla nähdyksi?
4) Mistä asioista pidät itsessäsi? Missä koet kasvun tarvetta?
5) Miten sinä osoitat rakkautta, läheisyyttä ja huolenpitoa?
6) Mitä odotuksia ja toiveita sinulla on yhteisvanhemmuuteen? Mitä odotat ja mitä pelkäät?
Ensi kertaan xx Jasmin
Jasmin Jenkins, 28-vuotias perheneuvolan sosiaalityöntekijä, perheasioiden sovittelija & pari- ja perhepsykoterapiaopiskelija Helsingistä.
Valmistuin Helsingin Yliopistosta Valtiotieteellisestä tiedekunnasta 2017. Pääaineenani oli sosiaalityö ja sivuaineina sosiaalipsykologia ja viestintä. Tein vaihtovuoden Sydneyn yliopistolla vuonna 2016, milloin tapasin australialaisen puolisoni. Nyt asumme Suomessa suloisen tyttäremme ja pienen koiran kanssa.
Viimeisten vuosien aikana olen käynyt työni ohessa perheneuvolassa taideterapian menetelmäopinnot Ihmissuhdetyö Ry:n kautta ja vuonna 2019 aloitin pari- ja perhepsykoterapia opinnot Jyväskylän yliopistossa.
Hyppää matkaani mukaan, jossa jaan ajatuksia parisuhteesta niin sosiaalityöntekijän, tulevan psykoterapeutin, vaimon, naisen ja äidin näkökulmista käsin.