Jokaisessa parisuhteessa voi tulla eteen vaikeita aikoja ja kriisejä. Kriisitilanteille yhteistä on usein tilanteen yllättävyys sekä se, että tilanne asettaa uuteen valoon sekä yhteisen arjen että tulevaisuuden suunnitelmat. Kyseessä saattaa olla yhdessä koettu haastava tilanne tai jommankumman henkilökohtainen kokemus, mutta hankalan tilanteen vaikutukset heijastuvat usein parisuhteeseen. Parisuhteen kriisissä on tavallista kumppaneiden kokema voimakas stressi ja mahdollisesti eron uhka. Usein erilaiset hankaluudet parisuhteessa aiheuttavat kokemuksen yksin jäämisestä suhteessa. Kun yhteys kumppaniin tuntuu heikolta tai katkenneen, jäävät tunnetarpeet helposti täyttymättä. Jos kokemaansa tyytymättömyyttä ja pettymystä ei ole mahdollista ilmaista ratkaisevasti, päädytään usein kritisoimaan ja mitätöimään toista, tai toisaalta puolustelemaan ja vetäytymään suhteessa.
Tyypillisiä kriisejä parisuhteessa ovat muun muassa uskottomuus, mustasukkaisuus, toisen osapuolen sairastuminen, lapsettomuus, mielenterveyden häiriöt ja rakkauden tunteen loppuminen. Myös toistuvat, ratkaisemattomat riidat voivat aiheuttaa kriisin suhteeseen. Riitoja voivat aiheuttaa väsymys, rahankäyttö tai ajankäyttö, kotityöt, lasten kasvatus tai läheisyyden puute.
Parisuhdetta voi koetella myös identiteettikriisi. Tällöin kyseessä on usein omaan itsenäisyyteen ja suhteessa koettuun läheisyyteen liittyvät pohdinnat ja muutostarve. Joskus tarve määritellä uudelleen oma ja kumppanin rooli suhteessa tai halu kokea vapautta johtaa parisuhteen päättymiseen.
Kriisitilanteet koetaan yksilöllisesti
Parisuhteen kannalta kriisitilanteet ovat erityisen haastavia siksi, että sekä omat että kumppanin tunteet voivat olla uudessa tilanteessa yllättäviä ja tuoda esiin molemmista kumppaneista puolia, joita emme ole aiemmin kohdanneet. Sekä omat että kumppanin tunteet ja reaktiot voivat tuntua vierailta ja niihin voi olla vaikeaa suhtautua.
Omat tunteet ja reaktiot voivat myös olla ristiriidassa kumppanin kanssa. Kriisin pituus, syvyys ja se, missä kriisin vaiheessa olemme, voivat vaihdella kumppaneiden kesken. Voi olla, että toinen kumppaneista kaipaa kriisitilanteessa kovasti keskustelua asian ymmärtämiseksi ja hyväksymiseksi, kun taas toinen tarvitsee paljon aikaa pohtia tilannetta itsekseen. Usein etenkin kriisin alussa voimavaroja kuluu vain sen hyväksymiseen, että tilanne on todellinen ja näin todella on tapahtunut meille. On myös normaalia, että omat toiveet ja tarpeet vaihtelevat kriisitilanteessa: toisena päivänä kaipaan kovasti kumppanin läsnäoloa, toisen omaa tilaa, toisena päivänä haluan mahdollisimman paljon tietoa tilanteesta, toisena päivänä en pysty vastaanottamaan yhtään enempää. Usein mieli suojelee jaksamistamme kriisitilanteessa, ja onkin tärkeää hyväksyä, että kriisitilanteessa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan molemmat kumppanit toimivat parhaalla kokemallaan tavalla kriisistä selviytyäkseen. Kuitenkin parisuhteen yhteyden säilyminen kriisin läpi edellyttää yhteisiä keskusteluja kumppanin kanssa, kun molemmat ovat siihen valmiit.
Tyypillisiä reaktioita kriisiin ovat esimerkiksi unettomuus, mielialan vaihtelut, ruokahaluttomuus, toimintakyvyn lasku ja keskittymisvaikeudet. Kriisin keskellä tulee huolehtia jaksamisesta ja arjen rutiinien ylläpitämisestä. Arkirutiinit auttavat rauhoittamaan ylikierroksilla käyvää kehoa ja mieltä. Kriisiin liittyvien voimakkaiden tunteiden sietämisessä ja käsittelemisessä auttaa, kun ihminen saa mahdollisimman paljon lepoa ja turvaa läheisiltä. Kriisien pitkittyessä seurauksena voi olla uupuminen ja jopa kohonnut masennusriski.
Kriisien ratkaisussa tärkeää on toimiva vuorovaikutus
Siihen, miten kriisitilannetta on mahdollista ratkoa ja kuinka vaikeaksi kriisi koetaan, vaikuttavat muun muassa persoonallisuuden piirteet, itsesäätelykeinot ja kumppaneiden tapa kommunikoida. Yksilölliset elämäntilanteet, lapset, työ ja taloudellinen tilanne, sekä läheisten tarjoama tuki ja kumppaneiden omat psyykkiset ja fyysiset voimavarat vaikuttavat myös kriisin ratkaisemiseen.
Kriisin kohdatessa on hyvä pohtia, millä tavoin on itse aikaisemmin elämässä selvinnyt haastavista tilanteista, miten suhteen aiemmat haastavat tilanteet on selvitetty ja millaisin keinoin parisuhteessa on aikaisemmin päästy eteenpäin asioista, jotka ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Parisuhteen vahva joustamiskyky ja kokemukset yhdessä voitetuista haasteista lisää parhaimmillaan kriisitilanteisiin keinoja selviytyä.
On tärkeää hyväksyä, että parisuhteen luottamusta rikkoneesta kriisistä toipumiseen ja luottamuksen palauttamiseen kuluu aikaa. Kun luottamusta rakennetaan kriisin jälkeen, on tärkeää, että kumpikin ottaa vastuun omasta toiminnastaan. Anteeksipyynnön jälkeen on erityisen tärkeää, että omat teot vastaavat sanoja eikä tyhjiä lupauksia tehdä. Sekä anteeksipyyntö että anteeksiantaminen ovat vapaaehtoisia valintoja, jotka voi toteuttaa myös toisesta riippumatta. Anteeksiantaminen ei merkitse ”Ei se mitään”, vaan ”Siitä huolimatta”.
Toimiva vuorovaikutus kriisitilanteissa vaatii keskittymistä itseilmaisuun, kumppanin tunteiden hyväksyntää ja molempien tarpeet huomioivia ratkaisuja. Rikkoutunut luottamus on mahdollista rakentaa uudelleen. Usein kumppanit tarvitsevat kriisiä käsitellessään kokemuksen ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisesta sekä apua vaikeiden tunteiden sietämisessä. Kriisistä selviämiseen yhdessä tarvitaan usein ulkopuolista apua vaikeiden tunteiden ja kokemusten sanoittamiseen. Suhteen kriisitilanteen ei kannata antaa pitkittyä, vaan on tärkeää hakea yhdessä tai erikseen apua kriisin käsittelyyn ammattilaiselta.
Lähde: Seppänen, A. 2017. Solmu parisuhteessa – rakkauden mahdollisuus. (julkaisija Parisuhdekeskus Kataja)
Lisätietoa aiheesta:
https://www.vaestoliitto.fi/parisuhteet/tietoa-parisuhteesta/parisuhteen-kriisit/
Maksutonta tukea parisuhteelle
Parisuhdekeskus Katajan chatit
