Löydämme arjestamme helposti vuorovaikutustilanteita, jotka eivät rakenna parisuhdetta. Voimme oppia niistä jotakin tai huomata olevamme samassa tilanteessa niin kuin monesti aikaisemminkin. Toimimattoman tilanteen tai kaavan voi onneksi myös katkaista, mutta miten? Omien kokemuksien, tuntemuksien, toiveiden ja kehujen jakaminen puolisolle voi olla alku toimivampaan vuorovaikutukseen. Kaipaamme toisilta ihmisiltä arvostusta ja on tärkeää saada kuulla kannustavia ja kauniita sanoja, erityisesti puolisolta. Annamme kehuja toisille usein tavalla, jolla itse haluaisimme niitä kuulla. Meidän Arvostuksemme Kielet (vertaa Rakkauden Kielet) voivat olla toisistamme hyvin poikkeavat.
Toisille ihmisille on tärkeää saada kuulla hyvää palautetta siitä, millainen hän on ihmisenä tai miten hän jossakin tilanteessa on toiminut: ”Olit taitava kuuntelija” tai ”Osasit ottaa toisen hienosti huomioon”. On myös mukavaa kuulla positiivista palautetta ulkonäöstä, uudesta vaatteesta tai hiusmallista. Että on toisen silmissä yhä edelleen kaunis ja ainutlaatuinen, ”olet ihana”. Toisille voi olla puolestaan tärkeää saada kuulla ihailevaa palautetta tehdystä työstä. Oli sitten kyse remontista tai jostakin pienemmästä asiasta. Että ”Teit tuon hienosti” tai ”Ratkaisitpa asian nopeasti”. Siis kehu siitä, mitä on saanut aikaiseksi. Eivätkä edellä mainitut esimerkit tarkoita sitä, ettei myös ”tekijäpuolisosta” olisi ihanaa saada kuulla olevansa ”ilo silmälle”.
Jokin aika sitten meillä oli tilanne, jossa Risto oli mökillä maalannut sisäkaton kertaalleen. Hän olisi toivonut saavansa siitä jotain kivaa palautetta, mutta Minna kysyikin, että ”tuleeko tuohon vielä yksi maalikerros vai miten ajattelit sen tehdä”? Kysymys esitettiin, koska emme olleet vielä puhuneet jatkosta. Viattomaksi tarkoitettu kysymys saikin aikaan ärtymystä ja pahaa mieltä. Tekijälle tuli kokemus arvostelusta ja taitojen vähättelystä. Todennäköisesti pieni välikehu olisi tässä pelastanut tilanteen ja sitten olisi ollut ihan ookoo kysyä jatkostakin.
Kuvatunlaisia tilanteita tapahtuu meillä aina välillä puolin ja toisin. Joskus saamme aikaan surkuhupaisiakin tilanteita. Tiedämme kyllä, mitä toiselle olisi tärkeää saada kuulla. Miksi sen ääneen sanominen silti usein unohtuu tai on niin vaikeaa?
Voimme hyvin peilata itseemme alussa esitetyn kysymyksen toimimattoman kaavan katkaisusta. Tuntuuko lohduttavalta vai epätoivoiselta, että lähes 37 yhteisen vuoden jälkeenkin yhä harjoittelemme toisen asemaan asettumista, aitoa kuuntelemista ja puhumista?
Uskomme silti vahvasti, että parisuhteessa saadaan aikaan muutosta ja toimimattomat mallit saadaan toimimaan, kunhan tunnistamme tilanteet ja molemmat tahdomme muuttaa asioita. Onneksi myös tästä on kokemusta. Jotta muutos on mahdollista, on uskallettava laskea omat suojamuurinsa ja lakattava valmistelemasta puolustus- tai hyökkäyspuheenvuoroa. Oman puheenvuoronsa valmistelu nimittäin estää todella hyvin puolison aidon kuuntelemisen. Ja yksinkertaisesti – harjoittelemalla voimme jokainen kehittyä sekä paremmaksi puhujaksi että kuuntelijaksi.
Lapsuuden kokemukset tai aikaisempien suhteiden vaille jäämiset voivat näkyä käyttäytymisessämme vielä tänäkin päivänä. On kohtuutonta puolisoa kohtaan, jos täyttymättömät tarpeet itsenä tai aikaansaamisina jäävät puolison täytettäviksi. Oman taustamme, tunteidemme ja tämänhetkisen tilanteemme tiedostaminen auttaa meitä käsittelemään asioita. Olisi hienoa, että pystyisimme edes suurimman osan ajastamme keskustelemaan rakentavasti toistemme kanssa ja niinä kertoina, kun se ei onnistu, muistaisimme olla itsellemme ja toisillemme armollisia. Kuinka tärkeää onkaan, että yhä uudelleen ja uudelleen haluamme kertoa toinen toisillemme jotain kaunista.
Joitakin vuosia sitten Minna päätti, että saadessaan hyvää palvelua tai kun on kokenut tulleensa kohdatuksi, hän antaa positiivista palautetta asianosaisille. Tyttären päättäessä peruskoulunsa kysyin, ketkä opettajat ovat jääneet hänelle positiivisesti mieleen ja kenen kanssa hän oli kokenut tulleensa kuulluksi. Kirjoitin tyttären vastaukset ylös ja laitoin Wilman laulamaan. Vastaukseksi sain monta hämmentynyttä kiitosta, mutta myös ihania sanoja nuorelle takaisin annettaviksi. Päätöksestä on seurannut vain hyvää, positiivisia palautteita ja monia ihania kohtaamisia.
Sanoin jotain kaunista!
Minna <3 Risto
Minna ja Risto Jyrkkä ovat rakastuneet parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 50+ ikäisenä osaamme jo olla armollisempia itsellemme, nähdä ja pohtia tapahtuneita asioita. Meillä on neljä lasta, joista nuorimmainen on lukioikäinen ja loput kolme ovat jo aikuisia.
Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.
Minna on puheterapeutti, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa. Hän toimii myös Solmu-neuvojana. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Risto on myös Parisuhdekeskus Kataja Ry:n hallituksen jäsen.
Lisää ajatuksiamme ja parisuhteellista tietoa löytyy kotisivuiltamme www.taitepiste.fi