Seksuaalisuus on jokaisessa meissä, eikä kenenkään tarvitse erikseen valita, että alanko seksuaaliseksi vai en. Sen sijaan itsensä kanssa kannattaa pohtia, millaista seksiä halua, jos haluan ja kenen tai keiden kanssa sitä haluan.
Anu Suomelan sanoin: seksuaalisuus on sitä, mitä me olemme ja seksi sitä, mitä teemme.
Seksuaalisuudesta puhutaan paljon, ja samaan aikaan ei puhuta laisinkaan. Seksologian ammattilaiset korostavat luontevan puheen tärkeyttä ja samaan aikaan seksistä puhumisen hankaluus saattaa korostua.
Miksi pitää erikseen sanoa, että tämä on nyt todella rentoa ja luontevaa asian käsittelyä – eikö sen pitäisi välittyä puheesta.
Sukupuolista en haluaisi puhua oikeastaan ollenkaan, sillä sukupuolella ei ole merkitystä, tai on – ihmiselle itselleen. Jokainen kokee ja mieltää itsensä omalla tavallaan, eikä siihen pidä kenelläkään muulla olla mitään sanomista.
Sukupuolen, seksuaalisuuden ja seksin kategorisoiminen on turhaa, tärkeämpää olisi pohtia, miten pääsemme toisen luo ja liki silloin kun sitä haluamme. Miten saamme läheisyyttä, kosketusta ja juuri sellaista toimintaa mielessä ja kehossa, jota mielellämme kutsuisimme juuri itselle sopivaksi seksiksi.
Seksistä saa toisinaan alkunsa uusi elämä ja siksi on ollut tärkeää vahdata, kenen kanssa raskaaksi tulevat seksiä tekevät. Samalla olemme epähuomiossa tulleet luoneeksi ajatuksen, että seksi sinällään olisi jotenkin kontrolloitava juttu. Lapset tietysti ansaitsevat suojelua, mutta jos seksin tekemisen osapuolet eivät ole yhdenvertaisia, tai sen tekemiseen pakotetaan, emme puhukaan enää seksistä vaan väkivallasta.
Joten keskityn tässä siihen, että yksi, kaksi tai useampi aikuista haluaa tehdä seksuaalisia tekoja itselleen ja toiselle.
Seksuaalisuutta on yhtä monen sorttista kuin on ihmisiäkin. Jokainen kokee mielensä ja kehonsa omalla tavallaan ja pitää monenlaisia eri asioita seksuaalisesti kiihottavina.
Mikäli emme niin innokkaasti jakaisi ihmisiä kahteen leiriin – miehet ja naiset – ei meidän tarvitsisi pohtia niin tarmokkaasti ihmisten seksuaalisia suuntautumisiakaan. Riittäisi, että ihminen haluaa toisen luo ja liki.
Omaa seksuaalisuuttaan jokainen voi toteuttaa haluamallaan tavalla. Ainoa reunaehto on, että mahdollisen toisen seksiin osallistuvan pitää olla päätäntävaltainen ja halukas tekemään sitä. Päämääräksi seksuaalisuuspuheelle voisimme laittaa sen, että oppisimme puhumaan asioista niin, että kaikki osapuolet puhuvat samasta asiasta.
Käsitteiden sekamelskan vuoksi voisimme pohdiskella, mikä on seksiä. Tarvitaanko siihen sukuelimiä? Onko se aina toimintaa, mitä tehdään, jotta voidaan sanoa seksiä olleen?
Seksuaalineuvojan vastaanotolla pohditaan kovin usein haluttomuutta. Jo kolmekymmentä vuotta sitten tavallinen ongelma neuvontatyössä oli, että asiakas kertoi haluavansa haluta. Tavallista on, että kaikki on muuten ihan ok ja paremminkin, mutta jokin puuttuu.
Se, jokin puuttuva on kovin usein intohimo, halu ryhtyä. Huumaava kaipuu toisen iholle on hävinnyt ja tilalle on tullut kiintiöseksi, suorittaminen, jopa puurtaminen. Kun yhdyntä ei enää tunnu palkitsevalta, on ratkaisu surullisen usein se, että aletaan vältellä tilanteita, joissa sille saattaisi altistua.
Mitä pitäisi tapahtua, jotta tilanne korjaantuisi, kysyy ratkaisukeskeisyyteen taipuvainen neuvoja.
Mikä on seksiä juuri sinulle, mistä nautit, mistä tulee hyvä olo? Mitkä asiat ovat sen esteenä? Vastausta voisi lähteä hakemaan otsikosta: Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksiä ja seksi muutakin kuin yhdyntä.
Seksin tekemiseen/ harrastamiseen/ sekstailuun/ rakasteluun tarvitaan riittävä uteliaisuus, rohkeus, halu tehdä ja vastaanottamisen taito. Jos seksistä puhuminen tai oman kehon näyttäminen nolottaa, voi olla helpointa, sen enempää puhumatta mennä suoraan yhdyntään. Silloin tosin saattaa käydä niin, että kaikki muu helliminen jää liian vähälle, eikä pelkkä yhdyntä enää olekaan riittävää, kiinnostavaa ja palkitsevaa.
Jos seksiä on katseet, suukottelu, kosketukset ja hyväilyt, ehtivät seksin osapuolet mukaan, eikä seksistä tule suoritus, jossa pyritään toisen (nopeamman) orgasmiin.
Omassa suhteessa kannattaa ehkä pohtia yhdessä sitä, mikä kaikki voisi olla seksiä? Voisiko olla niin, että hyväileminen korvaisi yhdynnän tai ainoastaan sukuelimillä tapahtuvan seksin kokonaan. Nopeimman reitin sijaan valittaisiinkin tutkimusmatka ilman tiukkoja etukäteen asetettuja tavoitteita.
Lopuksi vielä varmuuden vuoksi kertaus: seksuaalisuus on se, mitä olemme ja seksi kaikkea sitä, mistä saamme eroottista, seksuaalista mielihyvää. Yksi miljoonasta tavasta on saada sitä yhdynnästä.
Kirjoittaja
KATRIINA BILDJUSCHKIN