Parisuhde on enemmän kuin yksilöt, jotka sen muodostavat. Molemmat puolisot vaikuttavat toisiinsa ja parisuhteeseen. Parisuhde vaikuttaa molempiin puolisoihin. Parisuhteesta muodostuu parin jaettu kokemusmaailma, joka sisältää arkisia tapahtumia, ajatuksia ja tekoja. Parilla on myös yhteinen tiedostamaton maailma, joka sisältää molempien parisuhteeseen kohdistamia uskomuksia, odotuksia, toiveita ja pelkoja. Seksuaalisuus on osa jokaisen parin suhdetta riippumatta siitä, miten suuren merkityksen se heidän elämässään, suhteessaan ja elämäntilanteessaan saa. Seksuaalisuudessa kietoutuvat yhteen ihmisen ruumiillisuus ja aistimaailma, mielen sisäinen maailma ja kokemukset läheisessä ihmissuhteessa elämisestä. Kun jompikumpi puolisoista sairastuu, sairaus ei ole vain järjellä kohdattava irrallinen saareke, jota hoidetaan. Sairaus vaikuttaa kumpaankin puolisoon ja heidän suhteeseensa. Vaikka toinen puolisoista kantaa sairautta, sairaus on parin yhteinen. Parilla on yhteinen tehtävä huolehtia siitä, ettei parisuhde pääse sairastumaan, sillä sairastuneessa suhteessa myös seksuaalinen halu vähenee.
Sairaus vaikuttaa aina itsetuntoon ja kokemukseen itsestä. Sairastuminen pakottaa hyväksymään elämän rajallisuuden sekä sen, ettei itse ole haavoittumaton. Sairaus merkitsee luopumista jostakin – entisestä terveestä itsestä, toimintakyvystä tai huolettomuudesta. Kaikki luopumiset koskettavat meissä asuvaa kuolemanpelkoa. Avun pyytäminen, avunpyynnön vastaanottaminen, auttaminen ja autetuksi tuleminen haastavat puolisoiden kyvyn sietää avuttomuutta ja tarvitsevuutta itsessään ja toisessa. Ne koskettavat puolisoita kaikkina parisuhteen aikoina eikä aina voi tietää ovatko ne helpompia sairastuneelle vai terveelle. Vakavan sairauden kohdalla nämä tarpeet tiivistyvät kysymykseen hoivan mahtumisesta parisuhteeseen. Toisille hoivaaminen ja hoivatuksi tuleminen sammuttavat seksuaalisuutta, kun taas toisille ne voivat toteutua rinnakkain. Parisuhteessa luopuminen ja kuoleman mahdollisuus herättelee puolisoita havahtumaan jokaisen päivän ainutkertaisuuteen sekä siihen, ettei yhteinen elämä ja tulevaisuus ole itsestään selvää. Kuoleman mahdollisuuden läsnäolo parisuhteessa voi saada aikaan puolisoiden eristäytymistä toisistaan, tarrautumista toisiinsa tai jokaisen yhteisen hetken arvostamista ja vaalimista.
Sairastuminen ja sairauden kanssa eläminen herättää monenlaisia ristiriitaisia tunteita. Epävarmuus, viha, huoli, pelko tulevasta ja menettämisen pelko herättävät ajatuksia, joita ei ole helppo kertoa puolisolle. Pyrkimys sammuttaa niitä nakertaa luottamuksen ja turvallisuuden kokemusta parisuhteessa. Kielletyt tunteet eivät kuitenkaan katoa. Ne voivat koteloitua masennukseksi tai purkautua tuhoavalla tavalla. Jos suhteessa ei ole totuttu ilmaisemaan omia tunteita, voi syntyä sairauskupla, jossa yritetään elää ikään kuin sairautta ei olisikaan. Tukahdutetut tunteet vaurioittavat seksuaalista halua, joka syttyäkseen kaipaa luottamusta, turvallisuutta, avoimuutta, levollisuutta ja rentoutta.
Sairastunut puoliso kantaa kaiken edellä mainitun lisäksi myös sairauteen, sen tutkimuksiin ja hoitoihin liittyvän ruumiillisen kärsimyksen ja kivun. Kipu ja pahaolo aiheuttavat vetäytymistä ja itseen käpertymistä. Ruumiillisen sairauden hoidoilla on myös monia fysiologisia sivuvaikutuksia, joilla voi olla kielteisiä seurauksia seksuaalisuudelle. Sädehoidot, kemoterapia ja lääkitykset vaikuttavat hermoihin ja limakalvoihin. Lääkkeet myös väsyttävät ja vaikuttavat seksuaaliseen halukkuuteen ja kiihottumiseen.
On luonnollista, että vakava sairaus myös surettaa tai masentaa, eikä silloin välttämättä seksi ole mielessä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että seksuaalisuus on kaikkea sitä, mikä tuottaa omasta ja toisen ruumiillisuudesta kumpuavaa hyvänolon ja nautinnon tunnetta. Sillä on myös monenlaisia terveysvaikutuksia. Seksin aikana elimistössä vapautuvat hormonit toimivat luonnollisina kivunlievittäjinä, alentavat verenpainetta ja rentouttavat. Sairauden aikana on tärkeää löytää yhdessä erilaisia tapoja saada seksuaalista nautintoa. Jos yhdyntä tuottaa kipua tai liikaa rasitusta, voi rakastella muilla tavoin. Yhdyntäkeskeisyyden sijaan onkin tärkeää antaa aikaa ja tilaa läheisyydelle, hellyydelle, koskettamiselle, hieronnalle, sylikkäin nukkumiselle ja eroottiselle hyväilylle. Yhdessä masturbointi ylläpitää molempien kokemusta toiselle tärkeänä olosta. Myös sanoilla voi helliä, lohduttaa ja koskettaa.
Kirjoittaja:
Sanna Aavaluoma, Suhteessa Oy