Kun syöpään sairastuneiden kohdalla puhutaan parisuhteesta, puhe keskittyy tyypillisesti jo parisuhteessa oleviin. Vähemmälle huomiolle jäävät ne, joilla ei ole parisuhdetta ja jotka ehkä toivoisivat parisuhdetta syöpään sairastuttuaan. Erityisesti kun syöpää seuraa lapsettomuus, joutuu kohtaamaan sekä omat että toisen tunteet hyvinkin avoimesti.
Sairastuin kohdunkaulan syöpään ollessani 25-vuotias. Selvisin hoidoista kunnialla, mutta paikallisesti levinneen, aggressiivisen syövän hoitoon valittu hoitomuoto tarkoitti kohdallani sitä, en voisi koskaan saada biologisia lapsia. Onneksi syöpä itsessään saatiin hoidettua ja olen saanut elää syöpävapaata elämää kevättalvesta 2018 saakka.
Olin eronnut vakavasta parisuhteesta edellisenä vuonna, enkä ollut kunnolla ehtinyt käydä itseni kanssa keskustelua siitä haluaisinko lapsia tulevaisuudessa vai en. Syöpään sairastuminen vei kuitenkin mahdollisuuden valita. Syöpähoitojen seurauksena hormonitoiminta heikentyi muutoinkin ja toisin kuin syöpään sairastuneeseen tyypillisesti liitetyissä mielikuvissa paino ei suinkaan laskenut, vaan päinvastoin nousi. Ajatus parisuhteesta tuntui kaukaiselta, kun itsensäkään kanssa ei ollut hyvä olla.
Kun syöpähoitojen jälkeen tutustuin uusiin ihmisiin ja kävin treffeillä, koin vaikeaksi mitä kertoa ja missä vaiheessa. Ensitreffeillä esittäytyminen tyylillä ”Moikka, mä oon Taru ja mulla on ollut syöpä ja hei, en muuten voi saada lapsia” tuntui hieman liian suoraviivaiselta, mutta myös asian kertomatta jättäminen vaivasi. Vaikka tiedän, että maailmassa on monia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ylipäätään halua lapsia, ajattelin joka kerta uuden ihmisen tavatessani, että en kelpaisi hänelle siksi, että voi saada lapsia.
”Ainahan voi adoptoida”
Lapsettomuuden käsittely on monivaiheinen ja luultavasti elinikäinen prosessi. Kun taustalla on henkeä uhkaava sairaus, on asiaa joutunut katsomaan monelta eri kantilta. Samaan aikaan saattaa kokea kiitollisuutta siitä, että on elossa ja epäoikeudenmukaisuutta siitä, että se tarkoittaa pysyvää lapsettomuutta. Omien tunteiden ja ajatusten lisäksi joutuu miettimään paljon myös muiden suhtautumista.
Valitettavan usein lapsettomuus ohitetaan esimerkiksi lausahduksella ”ainahan voi adoptoida”. Tämäkään ei syöpää sairastaneen kohdalla valitettavasti ole ihan niin yksioikoista. Tänä päivänäkin syöpätausta jättää jäljen papereihin ja voi vaikuttaa adoptioprosessin etenemiseen. Tällä kommentilla kukaan tuskin tarkoittaa loukata, mutta koen sen itse hyvinkin vähättelevänä. Se jättää huomiotta sen, että moni toivoo rinnalleen myös kumppania. Parisuhteen muodostaminen uudelleen palasista kootun minäkuvan kanssa ei kuitenkaan ole helppoa.
”En ole menossa minnekään”
Kuten elämässä monesti, myös tässä asiat tapahtuivat odottamatta ja yllättäen. Eräänä elokuun iltana vuonna 2022 kohtasin nykyisen avopuolisoni ollessani ystäväni kanssa festareilla. Kuten nykyaikaan kuuluu, aloimme seuraamaan toisiamme Instagramissa. Illan aikana kuulin ohimennen hänen tulevaisuuden toiveistaan, kun hän kertoi haluavansa olla isänsä kaltainen omalle lapselleen. Mietin silloin, että tässä tämä sitten oli.
Sovimme kuitenkin tapaavamme uudelleen pitkästä välimatkasta huolimatta. Olin jakanut avoimesti tietoa niin syövästä kuin lapsettomuudesta omalle Instagram-tililleni. Halusin ottaa asian puheeksi tavatessamme, sillä en halunnut tuhlata kummankaan aikaa. Jännitin keskustelua valtavasti. Muistan edelleen sen tunteen, kun hän sitten kertoi tämän asian pistäneensä merkille ja samalla sanoi, että ei ole lähdössä minnekään – eikä lähtenytkään.
600 kilometrin välimatkasta ja itsensä kanssa painiskelusta huolimatta tässä sitä nyt ollaan. Yhteisessä kodissa, kahden elämää ilostuttavan kissan kanssa. Meillä kaikilla on omat epävarmuutemme, mutta suurimmat esteet löytyvät usein oman päämme sisältä. Siksi, vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, elämässä kannattaa uskaltaa. Vaikka kaikkeen elämässä ei voi vaikuttaa, uskaltamalla saavuttaa paljon hyvää elämäänsä.
Taru Salovaara
Kohdunkaulansyöpäselviytyjä
Sairaanhoitaja
Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n puheenjohtaja