Neljästä lapsestamme nuorimmainen muutti syksyllä 2020 lähes 200 km päähän lukioon. Viimeisen vuoden aikana meiltä onkin usein kysytty, että ”onko teillä nyt tyhjän pesän syndrooma”? Syndrooma voi syntyä esimerkiksi, ”jos toinen tai molemmat vanhemmista ovat eläneet pääsääntöisesti vain lapsille. Parisuhteen tilaa olisi tällöin syytä tarkastella uudelleen”.
Ensimmäisen syksyn aikana pohdimme arkeamme, jossa 27 vuoden jälkeen meillä ei ollutkaan lasten harrastuksiin kuskaamista tai muita yhteisiä menoja. Alkuun tämä kieltämättä tuntui oudolta. Uutta, erilaista arkea varmasti helpotti monien asioiden ennalta läpikäynti. Keskustelimme paljon nuorimmaisemme kanssa ja kävimme läpi arjen tasolla eri mahdollisuuksia, mitä muualla opiskelu voisi tuoda tullessaan. Pelkästään itseämme ajatellen olisi ollut helpompaa kehottaa nuorta opiskelemaan lähialueella. Pian meille kuitenkin kävi selväksi, ettemme toimi vanhempina oikein, jos omien pelkojemme uhalla yrittäisimme estää nuoren omaa toivetta toteutumasta. Meidän tehtävänämme oli tukea ja kannustaa, sekä pohtia yhdessä eteen tulevia haasteita, joita sitten tietysti matkan varrella on ilmaantunutkin.
Ensimmäisten kuukausien jälkeen jäin pohtimaan omaa äitiyttäni, kaikkea sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin tai paremmin. On aika tavallista, että vanhemmat käyvät läpi omaa vanhemmuuttaan jossain vaiheessa elämäänsä. Hyvin pian nousi kiitollisuus siitä, että uskalsimme irrottaa ja nuori itse uskalsi tarttua omaan unelmaansa. Nuoren on ehkä hiukan helpompi olla itse rohkea, kun hän kokee, että vanhemmatkin päästävät irti ja luottavat lapsensa mahdollisuuksiin pärjätä. Lapsiemme myötä olemme kasvaneet ihmisinä vähintäänkin yhtä paljon, kuin olemme itse vanhempina kasvattaneet lapsiamme. Lasten ollessa pieniä, pysähdyimme välillä Maarit Hurmerinnan laulamiin sanoihin, että lapset ovat ”lainaa vain…”.
Usein puhutaan siitä, että sitten kun lapset lähtevät kotoa, vanhemmatkin ehtivät harrastaa ja tehdä asioita, jotka ruuhkavuosien aikana pakostakin ovat jääneet vähemmälle. Syksyllä 2020 korona vaikutti vielä hyvin paljon siihen, että vanhoihin harrastuksiin tai uusien kokeilemiseen ei ollut mahdollisuutta. Se toi toisaalta meille luvan ja rauhan olla. Oli ihan ok työpäivän jälkeen olla säntäämättä mihinkään ja illan sai viettää vaikka vain lukien, jutellen tai elokuvaa katsellen.
Olemme aina kokeneet yhteisen ajan tärkeäksi. Raivasimme aikaa yhteisille harrastuksille tai ulos syömään menolle myös lasten ollessa pieniä. Yhteinen arki on meille tärkeää. Näin myöskään paineet viikonloppuihin eivät saaneet liian suurta odotusarvoa. Meillä on paljon omakohtaista kokemusta siitä ajasta, kun emme osanneet käydä tarpeitamme ja toiveitamme läpi rakentavasti. Opettelimme toistemme kohtaamisen arjessa pienillä sanoilla ja teoilla. Emme koe, että olisimme etääntyneet ruuhkavuosien aikana toisistamme. Emme koskaan laittaneet parisuhdetta ”hyllylle”, vaan halusimme myös silloin kuulla ja nähdä toisiamme.
Tämä on ollut meille yksi tärkeimmistä yhdessä tehdyistä päätöksistä. Tämä voi olla myös yksi syy siihen, minkä vuoksi emme lasten lähdettyä kotoa juuri ole ”kriiseilleet”. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että jotkin muut asiat ovat aiheuttaneet meille paljonkin sanailua ja asioiden pohdintaa. Päällimmäiseksi jää kuitenkin ajatus, että meillä on kahdestaankin toistemme kanssa mukava olla. Lasten kotoa lähtemisen ja ajan lisääntymisen myötä jokaisen vanhemman olisi hyvä tarkastella parisuhteen tilaa uudestaan. Mitä minä haluan, mitä sinä haluat ja erityisesti – mitä me yhdessä haluamme?
Kirjoittajat:
Minna ja Risto Jyrkkä ovat rakastuneet parisuhteen hoitamiseen ja itsetuntemusmatkailuun. 50+ ikäisenä osaamme jo olla armollisempia itsellemme, nähdä ja pohtia tapahtuneita asioita. Meillä on neljä lasta, joista nuorimmainen on lukioikäinen ja loput kolme ovat jo aikuisia.
Olemme kouluttautuneet ja pätevöityneet Parisuhdekeskus Katajan Rikasta Minua, Vuorovaikutustaidot parisuhteessa ja Sylikkäin vertaisohjaajiksi ja PariAsiaa luennoitsijoiksi. Olemme myös käyneet alustamassa parisuhdetapahtumisissa moninaisista aiheista.
Minna on puheterapeutti, joka työskentelee lasten ja nuorten parissa. Hän toimii myös Solmu-neuvojana. Risto on DI ja saa työlleen vastapainoa toimimalla vertaisohjaajana. Risto on myös Parisuhdekeskus Kataja Ry:n hallituksen jäsen