Toimiva ja hyvinvoiva parisuhde on merkittävä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisääjä. Toisaalta myös hyvinvoiva yksilö on myös merkittävä voimavara kumppanille ja koko lähiyhteisölle.
Toisinaan voidaan ajatella, että kumppani tekee elämän paremmaksi. Todellisuudessa toinen ihminen ei tuo onnea, vaan sen tekee kahden ihmisen välinen tyytyväisyyttä lisäävä, vuorovaikutteinen suhde. Ja juuri tuohon suhteeseen jokainen meistä voi itse vaikuttaa.
Professori Osmo Kontula on sanonut: ”Parisuhde voikin tarjota onnea ja kaikkein parhaimman tuen elämän erilaisissa myrskyissä, mutta se voi olla myös iso syypää stressaavalle ja ahdistavalle elämälle.”
Parisuhde tarpeiden näyttämönä
Parisuhteessa tulee esille se yleismaailmalliseksi havaittu ilmiö, että ihmiset ovat paremmin tietoisia siitä, mikä heitä ärsyttää, pelottaa tai surettaa kuin siitä, mihin he ovat tyytyväisiä tai mikä tekee heidät levolliseksi, turvalliseksi tai iloiseksi. Usein käy niin, että kun tunnistaa tyytymättömyytensä ja muutostarpeensa, alkaa odottaa toisen muuttavan käytöstään.
Vastuu onnesta on yksilöllä itsellään. Kun alkaa itse tehdä asioita hyvinvoivan parisuhteen puolesta, voi löytää rinnaltaan aivan uudenlaisen kumppanin.
On tärkeää tiedostaa, mitä tapahtuu silloin, kun kaikki on hyvin. On hyvä sanoittaa sitä myös kumppanille: mikä toimii, mistä nautit tai mikä erityisesti ilahduttaa?
Onnellisemman elämän löytäminen jää usein näiden kahden kynnyksen taakse: emme tiedosta asioita silloin kun ne ovat hyvin, emmekä kerro niistä toiselle. Kun sekä tiedostamme että ilmaisemme sen, mikä on hyvin, saamme lisää voimia, toivoa ja tietoisuutta toisistamme.
Tyytyväinen suhde
Erillisyyden ja itsenäisyyden kokeminen tuottaa monille myös pettymyksen ja epävarmuuden tunteita. Muutos symbioosivaiheen läheisyydestä erillisyysvaiheen itsenäisyyteen koetaan usein suureksi ja pelottavaksi. Keskeinen kysymys parisuhteen jatkumisen osalta on kysymys siitä, hyväksyykö toisen sellaisena kuin tämä on ja voiko toiseen luottaa. Parisuhdeodotusten taustalla on tarve tulla rakastetuksi omana itsenään. Rakkauden syvin olemus on siinä, ettei toisen lähellä tarvitse pelätä. Silloin uskaltaa helpommin ilmaista itseään, saa olla sellainen kuin oikeasti on myös väsyneenä, vihaisena, peloissaan, surullisena tai epäonnistuneena.
Perheneuvoja Matti J Kuronen on puhunut kolmesta ymmärryksestä, joita parisuhteessa tarvitaan. Näitä ovat suhteellisuudentaju, huumorintaju ja armontaju. Suhteellisuudentaju antaa rajat sille, mitä parisuhteelta ja kumppanilta on mahdollista pyytää ja odottaa. Olemme tarvitsevia ihmisiä ja kannamme jokainen omaa historiaamme ja kokemuksiamme. Moni pari kertoo ihastuneensa toisen huumorintajuun. Mihin tämä huumorintaju ja yhteinen nauru haihtuu arjen keskellä? Auttaisiko, jos suhtautuisin itseeni ja kumppaniini joskus hieman kevyemmin ja armollisemmin. Tässä mielessä rakkaus tarvitsee aina myös anteeksiantamista ja anteeksipyytämistä.
Entä jos valitsin väärin?
Usein ihastumme toisessa erilaisuuteen, mielenkiintoisiin yksityiskohtiin tai ulkonäköön. Usein myös ne asiat, joihin toisessa on ihastunut, vihastuttavat jonkin ajan kuluttua. Kumppanin alussa niin hauskoilta kuulostaneet jutut ja leikinlasku voivat myöhemmin loukata tai tuntua paolta asioiden vakavasta käsittelystä. Kumppanin kiinnostava rauhallisuus voi muuttua saamattomuudeksi ja aktiivisuus ja harrastukset toisen yksinäisyydeksi ja riidaksi kotitöiden jakamisesta uudessa elämäntilanteessa.
Pitkässä suhteessa ja sen osapuolissa tapahtuu väistämättä muutoksia, alun huuma himmenee ja moni hämmästyy – näinkö meille kävikin – eikö rakkaus riittänytkään?
Pariterapeutti Harville Hendrixin sanoma on viisas: Ansaitsemasi rakkaus ei löydy haaveittesi täydellisestä kumppanista vaan vierelläsi olevasta ihmisestä. Joskus saatetaan ajatella, että vaihtoehtoja on siinä vaiheessa vain kaksi – jatketaan yhdessä ja painetaan pettymyksen tunteet pinnan alle ja todetaan, että tätä se nyt sitten on, tai lähdetään etsimään menetettyä rakastumisen tunnetta suhteen ulkopuolelta. Metsästetään uutta rakastumisen roihua, jonka oikein innokkaasti etsivä varmasti löytääkin. Mutta kuinka käykään – millaiset onnistumisen mahdollisuudet on uudella suhteella, jos siitäkin etsitään vain alun loppumattomalta vaikuttavaa romanssia? On tärkeää pohtia, millaisia asioita toivon parisuhteeltani ja miksi toivon juuri sellaisia asioita. Tarve tuntea esimerkiksi jatkuvasti rakastumista voi johtaa lopulta varhaisten kiintymystarpeiden äärelle. Parisuhteelta odotamme usein sitä, miltä olemme jääneet paitsi. On hyvä myös miettiä, miten paljon kumppanilta voi odottaa omien kiintymystarpeidemme paikkaamista.
Vahva ja kestävä parisuhde edellyttää sen osapuolilta hyvää itsetuntemusta, halua sitoutua suhteeseen kumppanin kanssa ja tehdä hänen kanssaan työtä suhteen elossa pitämiseksi. Parisuhde on vaativa, mutta myös antoisa aikuiseksi kasvamisen matka. Parhaimmillaan se on parantava, eheyttävä, iloa, turvallisuutta ja voimaa antava suhde. Sen hyväksi voi ja kannattaa tehdä työtä.
Onko pitkä parisuhde itsetarkoitus?
Useille ihmisille kestävä parisuhde on tavoite, jopa unelma. Kaikki meistä eivät kaipaa pitkää parisuhdetta, vaan elämän merkitykselliset ihmissuhteet ovat toisenlaisia. Joskus on välttämätöntä erota suhteesta, jossa on ylipääsemättömiä haasteita, kuten henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmaa tai muuta pahoinvointia.
Toisaalta rakastumisen tunteen kaipuu saattaa johtaa etsimään sitä uudesta suhteesta aina uudelleen sen hiivuttua. On tärkeää tiedostaa, että kestävä rakkaus ja rakastuminen ovat eri asioita: rakkauden huuma hormonimyrskyineen on erilaista suhteen alussa kuin kiintymysrakkaus useita vuosia tai vuosikymmeniä kestäneessä parisuhteessa.
Joskus valitaan pysyä yhdessä tavan, tottumuksen, talouden tai yksinäisyyden pelon vuoksi. Pitkä suhde ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että se olisi hyvä ja toimiva suhde. Kohtuulliseenkin parisuhteeseen saatetaan tyytyä, vaikka samaan aikaan tarjolla voisi olla parempaakin, oman ja tutun kumppanin kanssa. Myös hyvästä suhteesta on mahdollista rakentaa vielä tyydyttävämpi parantamalla vuorovaikutusta ja esimerkiksi lisäämällä puhetta siitä, mitä parisuhteemme tarvitsisi voidakseen hyvin tai millaista läheisyyttä tai vuorovaikutusta parisuhteemme toivoisi.
Maksutonta tukea parisuhteelle
Parisuhdekeskus Katajan chatit
Parisuhdekeskus Katajan Parisuhdepuhelin
Lähteet:
Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu (Harville Hendrix, H. 1988, suom. 1996 Leena Nivala; WSOY, Juva)
Kontula Osmo (2013) Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Perhebarometri 2013.