Hyvinvoiva parisuhde

Nuori pari astuu rautakaupan ovesta sisään. Heillä on pitkä lista tarvittavista hankinnoista. Monen hyllyn välissä he nauravat yhdessä unelmoidessaan uudesta suihkusta, porakoneesta tai viherkasvista. Kärryt täyttyvät kodin tarvikkeista, yhdessä he kantavat kassalle tikapuita ja nauravat samalla muistellessaan päivän tapahtumia. Kassajonossa kumppani kuiskuttaa jotain toisen korvaan. He kääntyvät katsomaan toisiaan ja hymyilevät.

Vanha pari istuu pihakeinussaan. Hellällä sipaisulla kumppani hätistää syksyn viimeiset pörriäiset puolison olkapäältä. He katselevat pihapiirin tuttuja maisemia ja muistelevat yhdessä. Kun toinen puhuu, toinen kääntyy kohti ja keskittyy kuulemaan joka sanan. Muistoja on jo paljon, joskus he tosin kinastelevat siitä, kumman muistot ovat oikeammat. Muistojen keskellä he samalla unelmoivat, että vielä ensi kesänäkin he voisivat yhdessä istua vierekkäin omassa pihakeinussaan. Tämä hetki on arvokas, sillä yhteistä matkaa on kuljettu jo pitkään. Silti tähänkin päivään liittyy niin muistoja kuin unelmia.

Mitä yhteistä on näillä kahdella eri-ikäisellä pariskunnalla? He muistelevat yhteisiä hyviä hetkiä, suunnittelevat ja unelmoivat yhdessä ja kääntyvät toisiaan kohti. Jo näin yksinkertaisella ja pienellä kokemuksella voi vahvistaa tuoretta tai kypsempääkin parisuhdetta.

Säännölliset valtakunnalliset tutkimukset osoittavat, että suomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä ja onnellisia parisuhteissaan, vaikka uutisoinnista toisin voisi luullakin. Hyvinvoivalla parisuhteella ja rakkaudella on myös selkeitä terveysvaikutuksia niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Rakastava ja rakkautta saava ihminen voi paremmin ja jaksaa enemmän. Hyvinvoiva ihminen on myös merkittävä voimavara kumppanilleen, lapsilleen, lastenlapsilleen ja koko lähiyhteisölleen.

Näistä tutkimustuloksista voi syntyä harhakäsitys siitä, että kumppani tekee elämän paremmaksi. Todellisuudessa yksikään toinen ihminen ei tuo onnea, vaan sen tekee kahden ihmisen välinen tyytyväisyyttä lisäävä suhde. Ja juuri tuohon suhteeseen jokainen meistä voi itse vaikuttaa.

Osmo Kontula on sanonut: ”Parisuhde voikin tarjota onnea ja kaikkein parhaimman tuen elämän erilaisissa myrskyissä, mutta se voi olla myös iso syypää stressaavalle ja ahdistavalle elämälle.”

Parisuhteessa tulee esille se yleismaailmalliseksi havaittu ilmiö, että ihmiset ovat paremmin tietoisia siitä, mikä heitä ärsyttää, pelottaa tai surettaa kuin siitä, mihin he ovat tyytyväisiä tai mikä tekee heidät levolliseksi, turvalliseksi tai iloiseksi. Kielteiset kokemukset ovat pinnalla ja myönteiset ovat niiden alla ikään kuin piilossa. Siksi on ponnisteltava tullakseen tietoiseksi myönteisistä asioista. Usein käy niin, että kun tunnistaa tyytymättömyytensä ja muutostarpeensa, alkaa odottaa toisen muuttavan käytöstään.

Muutos lähtee siitä, että itse toimii toisella tavalla. Vastuu onnesta on yksilöllä itsellään. Kun alkaa itse tehdä asioita hyvinvoivan parisuhteen puolesta, voi löytää rinnaltaan aivan uudenlaisen kumppanin.

Yhdessä kestetyt ja jaetut elämän ilot ja surut lujittavat suhdetta. Parisuhde lepää vakaasti niiden varassa. Jos tarvitsevuuden hetkellä toinen ei osaakaan olla jakamassa elämäämme, voi siitä seurata ahdistusta ja pettymystä, joka saattaa kalvaa läpi elämän.

Hyvän olon hetkien ja mukavien yhteiselon tuokioiden jäljittäminen on erityisen mielekästä. On tärkeää tiedostaa, mitä tapahtuu silloin, kun kaikki on hyvin. Samaan asiaan liittyy se, että myönteisistä asioista harvoin kerrotaan puolisolle. Tämä lienee erityisesti meille suomalaisille tyypillistä. Tällaisen myönteisten asioiden huomaaminen ja palautteen antaminen ei tarkoita kuitenkaan toisen kehumista niin kuin usein ajatellaan. Se tarkoittaa, että kerrotaan toiselle, mitä sellaista hän tekee tai on, joka ilahduttaa, rohkaisee tai josta pitää.

Onnellisemman elämän löytäminen jää usein näiden kahden kynnyksen taakse: emme tiedosta asioita silloin kun ne ovat hyvin, emmekä kerro niistä toiselle. Kun sekä tiedostamme että ilmaisemme sen, mikä on hyvin, saamme lisää voimia, toivoa ja tietoisuutta toisistamme.

Tyytyväinen suhde

Aikuisen rakkaussuhteen perimmäisenä tarkoituksena ei ole ainoastaan tarjota meille tukea, turvallisuutta ja korjaavaa kokemusta lapsuuden pettymyksistä, vaan auttaa meitä myös kasvamaan erillisiksi aikuisiksi ihmisiksi. Erillisyyden ja itsenäisyyden kokeminen tuottaa monille myös pettymyksen ja epävarmuuden tunteita. Muutos symbioosivaiheen läheisyydestä erillistymisvaiheen itsenäisyyteen koetaan usein suureksi ja pelottavaksi.
Keskeinen tekijä parisuhteen kestävyyden osalta on kysymys siitä, hyväksyykö toisen sellaisena kuin tämä on ja voiko toiseen luottaa. Parisuhdeodotusten taustalla on tarve tulla rakastetuksi omana itsenään.
Rakkauden syvin olemus on siinä, ettei toisen lähellä tarvitse pelätä. Silloin uskaltaa ilmaista itseään, saa olla sellainen kuin oikeasti on myös väsyneenä, vihaisena, peloissaan, surullisena tai epäonnistuneena.

Perheneuvoja Matti J Kuronen on puhunut kolmesta ymmärryksestä, joita parisuhteessa tarvitaan. Näitä ovat suhteellisuudentaju, huumorintaju ja armontaju. Suhteellisuudentaju antaa rajat sille, mitä parisuhteelta ja kumppanilta on mahdollista pyytää ja odottaa. Olemme tarvitsevia ihmisiä ja kannamme jokainen omaa historiaamme ja kokemuksiamme.

Moni pari kertoo ihastuneensa toisen huumorintajuun. Mihin tämä huumorintaju ja yhteinen nauru haihtuu arjen keskellä? Auttaisiko, jos suhtautuisin itseeni ja puolisooni joskus hieman kevyemmin ja armollisemmin. Tässä mielessä rakkaus tarvitsee aina myös anteeksiantamista ja anteeksipyytämistä. Rakkaus ja armo ovat erottamattomat.

Valitsinko oikein?

Läheisiin ihmissuhteisiin, erityisesti parisuhteeseen kohdistetaan suuria odotuksia. Parisuhteen pitäisi olla yhtä aikaa turvallinen satama ja energisoiva pelikenttä. Puolison odotetaan oleva rohkaiseva kumppani, seikkaileva ja uusia jännityksiä syleilevä rakastaja, lempeä lohduttaja, uuttera ahertaja, kannustava kuuntelija, terapeuttinen ymmärtäjä ja luotettava elämän peruskallio… Mitä suuremmat ovat odotukset, sitä suurempi on riski pettyä.

Benjamin Franklin on sanonut ”Pidä silmäsi täysin avoinna ennen avioitumista ja puoliksi suljettuina sen jälkeen”. Se on viisas neuvo. Usein ihastumme toisessa erilaisuuteen, mielenkiintoisiin yksityiskohtiin tai ulkonäköön. Usein myös ne asiat, joihin toisessa on ihastunut, vihastuttavat jonkin ajan kuluttua. Kumppanin alussa niin hauskoilta kuulostaneet jutut ja leikinlasku voivat myöhemmin loukata tai tuntua paolta asioiden vakavasta käsittelystä. Kumppanin kiinnostava rauhallisuus voi muuttua saamattomuudeksi ja seurustelukumppanin aktiivisuus ja harrastukset yksinäisyydeksi ja riidaksi kotitöiden jakamisesta uudessa elämäntilanteessa.

Moni joutuu punnitsemaan parisuhdettaan useastikin. Onko kumppani oikea? Olenko minä oikea hänelle? Tahdonko jatkaa tässä suhteessa? Olisiko ero parempi ratkaisu? Joudunko painamaan omat toiveeni ja unelmani sisimpääni? Tyydynkö tyydyttävään vai tavoittelenko läheisempää ja parempaa suhdetta? Uskallanko kertoa kumppanilleni toiveeni tai pettymykseni? Nostanko kissan pöydälle ja puhun asiat halki? Sitoudunko suhteemme parantamiseen vai annanko olla?

Pitkässä suhteessa ja sen osapuolissa tapahtuu väistämättä muutoksia, alun hurma himmenee ja moni hämmästyy – näinkö meille kävikin – eikö rakkaus riittänytkään? Eikö hän ollutkaan Se Oikea?

Se, mikä parisuhteessa on tärkeintä, on myös vaikeinta. Sylittömässä ympäristössä kasvanut rakastuu ihmiseen, joka on hellä ja rakastava luontaisesti. Sellaisessa kodissa, jossa on aina vaiettu, kasvanut rakastuu ihmiseen, joka osaa puhua. Siinä sitten yhdessä opetellaan kuinka elää yhdessä niin, jotta molemmilla olisi jotain annettavaa ja saatavaa.

Avioliittoneuvojan Harville Hendrixin sanoma on viisas: Ansaitsemasi rakkaus ei löydy haaveittesi täydellisestä kumppanista vaan vierelläsi olevasta ihmisestä. Helposti ajatellaan, että vaihtoehtoja on siinä vaiheessa vain kaksi – jatketaan yhdessä ja painetaan pettymyksen tunteet pinnan alle ja todetaan, että tätä se nyt sitten on, tai lähdetään etsimään menetettyä rakastumisen tunnetta suhteen ulkopuolelta. Metsästetään uutta rakastumisen roihua, jonka oikein innokkaasti etsivä varmasti löytääkin. Mutta kuinka käykään – millaiset onnistumisen mahdollisuudet on uudella suhteella, jos siitäkin etsitään vain alun loppumattomalta vaikuttavaa romanssia?

Parisuhdetta, jossa elävät puolisot ymmärtävät, että suhteella on vaiheensa ja luonnollinen elinkaarensa ja että mikään hyvä ei tule automaattisesti. Vahva ja kestävä parisuhde edellyttää sen osapuolilta hyvää itsetuntemusta, halua sitoutua suhteeseen kumppanin kanssa ja tehdä hänen kanssaan työtä suhteen elossa pitämiseksi. Parisuhde on vaativa, mutta myös antoisa aikuiseksi kasvamisen matka. Parhaimmillaan se on parantava, eheyttävä, iloa, turvallisuutta ja voimaa antava kahden ihmisen välinen suhde. Sen hyväksi voi ja kannattaa tehdä työtä.

Onko pitkä parisuhde itsetarkoitus?

Useimmille kestävä parisuhde on tavoite, jopa unelma. Monet siinä onnistuvat ja ovat tyytyväisiä. Samaan aikaan monet joutuvat valitsemaan toisin. Heidän on erottava suhteesta, jossa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmaa, alistamista tai muuta pahoinvointia.

Toisaalta, monet parit eroavat turhaan jahdatessaan ikuista ja katkeamatonta rakastumisen tunnetta ymmärtämättä, että kestävä rakkaus ja rakastuminen ovat eri asioita. Itsensä tunteminen ja toimivat vuorovaikutustaidot pitävät parisuhteen elossa ja tekevät arjen helpommaksi.

Yhdessä pysytään joskus myös pelkän tavan ja talouden vuoksi tai yksinäisyyden pelosta. Pitkä suhde ei välttämättä tarkoita, että se olisi hyvä suhde. Liian moni tyytyy kohtuulliseen parisuhteeseen, kun samaan aikaan tarjolla voisi olla parempaakin, oman vanhan tutun kumppanin kanssa. Myös hyvästä suhteesta on mahdollista rakentaa vielä parempi.

Pohdinta siitä olenko naimisissa oikean tai väärän ihmisen kanssa oli turhaa ja hedelmätöntä, tärkeämpää olisi löytää tapa, jolla suhteesta voitaisiin yhdessä tehdä parempi.

Olisi ajateltava niin kuin japanilaiset taidemaalarit, että hyväksi tuleminen vaatii lukemattomia toistoja. Siitähän parisuhteessa on kyse: että opitaan tuntemaan toinen, opitaan kuulemaan mitä hän sanoo, mitä hän tarvitsee ja vastaavasti opitaan kertomaan omista toiveista ja tarpeista toiselle.

Parisuhteen kulmakiviä:

  1. Kunnioitus, arvostus ja hyväksyntä
  2. Turvallisuus ja vakaa pohja
  3.  Yhteiset arvot, suunnitelmat ja päätöksenteko
  4.  Avoin ja suora vuorovaikutus
  5. Molemminpuolinen vastuu suhteesta
  6. Kummankin tarpeita kunnioitetaan
  7. Suhteessa on sopivasti läheisyyttä ja seksiä
  8. Ystävyys
  9. Itsenäisyys

Kysymys itselle: Olenko ja käyttäydynkö suhteessa niin, että toisen on hyvä olla kanssani? Olenko ja käyttäydynkö suhteessa niin, että olen rakastettava ja haluttava?

Lähteet:
Harville Hendrix: Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu
Kontula Osmo (2013) Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Perhebarometri 2013.

Liisa Välilä. Artikkeli julkaistu Maa- ja kotitalousnaiset ry KOTI- lehdessä 9/2016

Avainsanat:

Aiheeseen liittyvät artikkelit