Yhteyden rakentaminen uskottomuuden jälkeen

Blogi

Ihminen tarvitsee syntymänsä ensi hetkestä alkaen muita ihmisiä. Toisia, jotka pitävät huolta, tarjoavat turvaa ja rakkautta. Jo ensimmäisestä ihmissuhteesta alkaen kaipaamme vastausta kysymykseen ”olenko minä sinulle tärkeä?” Sama kysymys toistuu elämämme aikana uudestaan ja uudestaan ja aina on yhtä tärkeä saada vastaus, jossa suhteen pysyvyyttä vahvistetaan. Jo vauvana meille kehittyy tapa olla kiintymyssuhteessa itselle tärkeään henkilöön.

Huolenpito, hyvä kosketus, yhteys toisiin, ravinto ja lepo ovat ihmiselle välttämättömiä, niitä ilman voimme huonosti. Parisuhteen alkaessa odotamme toisen tuovan elämäämme kaiken sen ihanan ja onnellisen, minkä saatamme jopa kokea puuttuneen täysin. Käsitys onnellisesta parisuhteesta syntyy omien kokemusten, läheisten suhteiden ja sen kaiken pohjalta, mitä näemme ympärillämme.

Kahden kaupassa suhteeseen tulee siis vähintään kaksi käsitystä siitä, mikä on ihanaa, oikeaa ja todellista rakkautta. Monisuhteessa muuttujia on tietysti enemmän. Mutta muistammeko rakkauden ja onnen kaipuussa sanoa ääneen kaikki asiat, joiden varaan alamme rakentaa elämämme tärkeintä aikuissuhdetta.

Usein emme, sillä ajattelemme rakkauden kantavan yli kaikkien esteiden ja haasteiden. Unohdamme pohtia yhdessä arvoja, miettiä ja perustella. Uskomme oman ajatuksen juuri tästä suhteesta olevan myös toisen ihmisen ajatus. Emme helposti muista puhua siitä, mikä on suhteessa toivottavaa ja mikä ei, koska uskomme toisen ajattelevan samoin kuin itse teemme.

Usein parisuhteen kulku jaetaan kolmeen vaiheeseen: rakastuminen, särmien hionta ja lopulta rakastaminen. Tietenkään kaikki suhteet eivät etene samalla kaavalla mutta useissa eri vaiheet on nähtävissä. Uskottomuus voi toki olla minkä tahansa vaiheen haaste tai jopa kompastuskivi mutta tavallisinta se lienee, kun ensihuuma eli rakastumisen kuumin vaihe alkaa helpottaa. Jotkut meistä rakastavat tuota kuumaa vaihetta ja haluavat elää sen aina uudestaan ja uudestaan, ja silloin ruoho alkaa näyttää kerta toisensa jälkeen vihreämmältä aidan toisella puolella.

Mitä tapahtuu, kun toinen on uskoton? Miksi hän niin toimi? Mitä hän haki muualta, mistä on kyse? Uskottomuuden kokijalla, petetyllä osapuolella on miljoona kysymystä, joita hän väsymättä toistaa ja ympyrää pyörivät keskustelut voivat jatkuvat yökausia kuitenkaan johtamatta mihinkään muuhun kuin pahan mielen lisääntymiseen – puolin ja toisin.

Entä, jos pystyisimme pysähtymään ja miettimään erikseen ja yhdessä, mitä tapahtui? Voi olla, että oma tuska on liian suuri haasteen edessä, siksi ulkopuolinen ihminen voi olla välttämätön tuki pohdinnalle. Petytyksi tuleminen aiheuttaa tunteiden vyöryn ja kaaoksen. Häpeä. pelko, epävarmuus, kokemus omasta kelpaamattomuudesta, huoli tulevasta, huoli mahdollisista lapsista. Kaikki tuntuu liian suurelta ja liian paljolta selvitettäväksi. Omat taidot selvittää ja selvitä voivat olla vähäiset ja silloin otamme käyttöön ne keinot, joiden avulla olemme nähneet ihmisten ympärillämme tilanteita selvittävän, koska muita meillä ei ole.

Ohjeista uskottomuuskriisissä elävälle on vaikea, jopa mahdoton, antaa. Mutta silti annan yhden: ei tee nopeita päätöksiä; älä heitä toista ulos kodista, älä pakkaa tavaroitasi ja häivy, älä sano rumasti, huuda ja hauku. Sen sijaan hae apua heti. Älä yritä pärjätä yksin, pyydä ulkopuolista apua, läheiset voivat kuunnella ja tarjota olkapäätä mutta ovat puolueellisia, siksi apuun tarvitaan ulkopuolinen ihminen. Jos perheessä on lapsia, pitää heille selittää, että vanhemmilla on nyt hankalaa, ja että asioita selvitetään, eikä heillä ole hätää. Lapset kuitenkin aina tietävät ja huomaavat kriisin.

Petetyksi tullut saa kysymykseensä ”olenko minä sinulle tärkeä?” kylmän vastauksen, että joku muu on nyt tai ainakin hetken ollut, tärkeämpi. Petetty kokee jäävänsä yksin vaikka turvaa ja huolenpitoa, ja se on ihmiselle pelottava kokemus. Häpeä epäonnistumisesta ei helpota sitä yhtään. Vastuu tilanteen selvittämisestä kuluu molemmille osapuolille mutta ei muille läheisille. Kysymys ”olenko sinulle tärkeä?” pitää nyt esittää uudestaan ja siihen kuuluu antaa myös vastaus. Kertoa toiselle, mikä on hyvin, ja minkä itse toivoisi olevan toisin. On lähdettävä neuvottelemaan korjausehdotuksista. Ja muistaa, että iso remontti vie paljon aikaa. Maton alle lakaisu ei ole toimiva ratkaisu tulevaisuuden kannalta.

Pitää listata huomiotavat asiat – yhteyden uudestaan rakentaminen, intiimiys, kosketus, seksi, koti, vanhemmuus, lapset, tulevaisuus, miten tästä eteenpäin niin, että piikittely uskottomuudesta ei tule arjen mausteeksi. Voi olla, että pari ensimmäistä kertaa pohtii yhteisiä arvoja ja tavoitteita suhteelle yhdessä. Silloin kriisi voi olla myös mahdollisuus, vaikkakin rankka mahdollisuus. Parisuhde voi kaatua uskottomuuteen mutta ei suinkaan aina, eikä erikseen lähteminen ole aina ollenkaan paras ratkaisu.

Uskottomuuden jälkeen parisuhteen päivittäminen, uudet tavoitteet ja suunnitelmat ovat ajankohtaisia. Hyvä puoli on se, että nyt suhteessa on myös realistisia näkemyksiä, eikä alun huuma sotke yhteisen sävelen hakemista. Suhteella on kaikki mahdollisuudet tulla riittävän onnelliseksi ja paremmaksi kuin mitä se oli.

 

Kirjoittaja

KATRIINA BILDJUSCHKIN

Olen kätilö ja seksuaalikasvattaja, joka tekee intohimoisesti työtään ihmisten seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Pitkä työura on tarjonnut mahdollisuuksia seksologian ja seksuaaliterveyden edistämisen kentällä laajasti parisuhteiden ja perheiden tukemisesta väkivallan ehkäisyyn. Harrastuksena luonnossa haahuilu ja kaikenlainen taiteen ihailu.

Avainsanat: