Yhteinen vihollinen

Kategoria: Blogi

Kalle ja Ulla (nimet muutettu) tulevat jälleen terapiaan. He ovat tullessaan TAAS sodassa keskenään. Heidän riitansa aiheena on, kuten niin usein aiemminkin: raha ja sen käyttö, haaskaaminen, tienaaminen, vähyys, mikä tahansa. Toinen tienaa enemmän, kuin toinen. Toinen haaskaa rahaa turhaan. Molemmat ovat itku kurkussa, vereslihalla. Rahan takia. Raha laittaa heidät tuon tuostakin vastakkain, toistensa vihollisiksi.

Toinen heistä on talousjohtaja ja toinen puutarhuri. Molemmat ovat työssään arvostettuja ja pidettyjä. Kotona heillä on kasvava lapsi, jolle toinen vanhempi ostaa ”aivan liian paljon kaikkea turhaa!”

Molemmat myöntävät, että toinen on todella hyvä vanhempi heidän yhteiselle lapselleen. Kotia hoidetaan yhdessä, eikä siellä ole mitään huomautettavaa. Ruokaakin he mielellään laittavat yhdessä. Ja heillä käy yhteisiä ystäviä kylässä aika usein. He harrastavat ulkoilua, kotipuutarhan hoitoa ja hiihtoa ja niitäkin yhdessä niin usein, kuin mahdollista. Heillä on molemmilla samanlainen huumorintaju, he kertovat. He viihtyvät ”after-ski saunassaan” kylminä talvi-iltoina. Lapsikin nauttii heidän seurastaan.

Nyt kuitenkin nämä jatkuvat, jo repiviksi riidoiksi muuttuneet sodat rahasta ovat saaneet lapsen huolestumaan: hän on alkanut itkeskellä omassa huoneessaan äidin ja isän väittelyitä paetessaan.

Nyt on tehtävä jotain toisin. Rahankäytössä on päästävä ratkaisuun.

Näitä Ulla-Kalleja ja Jimi-Juulioita istuu usein sohvallani. He ovat arvostettuja ja pidettyjä työssään tai yhdistyksissään, joukkueissaan tai kuoroissaan. He ovat vastuunsa kantavia, tavallisia talliaisia, joille joku asia on tullut heitä erilleen repiväksi. He eivät löydä keinoa löysätä solmua, joka vain kiristyy, kun molemmat kiskovat vastakkaisiin suuntiin. Heistä on tullut ”perusriidassa” vihollisia toisilleen.

Jo edesmennyt äitini sanoi mielestäni viisaasti, kun joskus kyselin häneltä neuvoa erimielisyyksiin: ”Haluan mieluimmin olla onnellinen, kuin oikeassa.” Isälläni oli vahvat mielipiteet ja mielestäni äiti olisi voinut olla enemmän vaativa omien juttujensa kanssa.

Huomasin, että äidin viisaudella oli paljon vaikutusta kiivaaseen isääni, joka rauhoittui äidin avulla. Sain myös huomata, että äiti sai ihan mitä tarvitsi tai halusi. Hänellä oli keinonsa kauniisti saada isän pää kääntymään. Ihailin tuota lempeyttä ja viisautta. Äiti ymmärsi, että hänen oli parempi olla, kun hän pysyi samalla puolella. Napit vastakkain oleminen olisi ollut liian tukalaa.

Tästä sain ajatuksen ”Yhteisestä Vihollisesta”. Voimme olla kovastikin eri mieltä jostain, ja silti arki sujuu riitelemättä ja suhde pysyy raikkaana. Päätin kokeilla Kallen ja Ullan kanssa Yhteisen vihollisen taktiikkaa:
1. Kaksi aikuista tekee päätöksen asettua yhdessä ongelmaa vastaan. He päättävät käyttää kaikki keinonsa ja luovuutensa, tehdäkseen järkevän suunnitelman tuon solmukohdan avaamiseksi.
2. Otetaan paperi, jolle yhdessä suunnitellen kirjataan uudet pelisäännöt, joista pidetään kiinni.

Kalle ja Ulla päättivät kirjata tarkasti numeroina kuukausittaiset tulonsa, säännölliset menonsa, lapsen tarpeet ja toistensa toiveet. He päättivät keskustella hankinnasta aina yhdessä, jos toinen tarvitsi tai halusi käyttää enemmän, kuin sovitun summan.

He muun muassa kirjasivat kaksi lahjamenoa – kummipojan rippilahjaan ja toisen siskon häälahjaan käytettävät summat. He päättivät merkitä ainakin kuukauden ajan kaikki menot, pienetkin, jotta oikeasti näkevät mihin raha menee. He myös päättivät avata lapselle oma tili, jonne alkavat säästää hänen erityismenoihinsa rahaa.

Hämmästellen seurasin heidän järkevää ja toista kuuntelevaa keskustelua ja luovuutta. Sohvallani ei istunut talousjohtaja eikä puutarhuri, vain mies ja vaimo. Rahasta tehtiin yhteinen projekti. Asetuttiin samalle puolelle ongelmaa vastaan ja päätettiin taistella yhteisen hyvän puolesta niin, että molemmat kantavat 100% vastuuta heidän suhteestaan.

Mikä tahansa ”perusriita” kannattaa purkaa yhdessä. Mikä tahansa, mikä vetää puolisoita erilleen, on ratkaisemisen arvoinen asia. Yhdessä, yhteistä vihollista vastaan. Mikä tahansa ongelma on ratkaistavissa, kun aikuiset ihmiset haluavat vaihtaa oikeassa olemisen onnellisuuteen.
Näin minä uskon.

 

Avainsanat:
Helka Silventoinen

Helka Silventoinen

Olen Aasiassa kasvanut ”Matkalaukkulapsi”. Tullessani 19 vuotiaana Suomeen, halusin ymmärtää suomalaisuutta, joka tuntui kovin vieraalta. Opiskelin myöhemmin kulttuurituntemusta ja nykyisin olen erityisesti tulkannut suomalaisuutta ulkomaalaisille ja luennoinut kulttuurimme ainutlaatuisuudesta ihmissuhdetyön ammattilaisille. - Pitkä parisuhde, pitkä parisuhdetyön historia. Erityisalana monikulttuuriset parisuhteet.

Aiheeseen liittyvät artikkelit