Voisiko erossa tapahtuvat menetykset rajata minimiin?

Kirjoittaja: Liisa Tuovinen, Parisuhdekeskus-Katajan perustajajäsen ja järjestön pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja

Yhdessä meidän länsimaisen arvomaailmamme peruslaulussa kysytään näin: ”Kuka pääsee osalliseksi elämän ilosta?”

Ja vastataan: ”Se joka on löytänyt hyvän puolison, tai joka voi sanoa ’olen ystäväni ystävä’ (minulla on siis molemminpuolinen ystävyyssuhde) tai joka voi kutsua edes yhtä toista sielua, siis toista minää ’omakseen’. (Onko se sitä että voin sanoa, hän on minulle rakas, hän on minun ihmiseni, tunnistan hänessä itseni).

Ei kai mikään yhdistä meitä ihmisiä niin syvällä tasolla kuin tämä rakkauden etsintä, että voisin oikeasti rakastaa toista ihmistä ja että minä olisin hänelle ensisijainen.

Hänen kanssaan haluan jakaa elämää, arkea, pyhää, kokemuksia ja ajatuksia, huolenpitoa, tulevaisuutta…

En usko että kukaan voi kasvaa ihmisenä ja elää vain yhden toisen ihmisen varassa. Kyllä me monen kanssa ja monen kautta haemme omaa olemistamme.

Meillä on kuitenkin syvä tarve saada sitoutua, asettaa joku ensiarvoiseen asemaan olemisessamme. Sitoutuminen on yksi läheisyyden rakennuskivistä.

Me olemme eurooppalaisen perheen historiassa kulkeneet pitkä matkan, jotta kaikilla ihmisillä olisi oikeus ja taloudellinen mahdollisuus perheen perustamiseen, ja että jokaisella oikeus saada itse valita se ihminen jonka kanssa haluaa elää. Viimeisenä tämän oikeuden ovat saaneet prinssit ja prinsessat, kruununperilliset.

Tällä tiellä on nyt taisteltu vuosikymmeniä siitä, että myös seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta olisi lupa, valita elämänkumppani ja sitoutua, perustaa perhe. Olemme tässä pyrkimyksessä jo pitkällä vaikka emme toki perillä. Prosessi jatkuu. Olemme kuitenkin kulkeneet sateenkaariparisuhteen kieltämisen, torjumisen, sietämisen, sallimisen, hyväksymisen kautta uuteen vaiheeseen – parisuhteen tukemiseen.

On merkittävä asia, että Raha-automaattiyhdistys aikanaan myönsi Parisuhdekeskus Katajalle kolmen vuoden tukirahan sateenkaariperheiden parisuhdetta tukevan toiminnan kehittämiseen ja toteuttamiseen, materiaalin ja työmenetelmien kehittämiseen.

Mutta miksi rakkaussuhdetta pitäisi tukea. Eivätkö he eläkään onnellisina elämänsä loppuun asti, kun ovat toisensa löytäneet.

Suuri muutos, jonka keskellä elämme, on sitä että parisuhde ja perhe pysyvät koossa sisäisen laatunsa varassa. Toimeentulon ehdot tai ympäristön vaatimus eivät riitä pitämään suhdetta koossa, ei korvaamaan suhteiden laatua. Tähän liittyen perustavaa laatua oleva oivallus on se, että läheisiin ihmissuhteisiinkin ja niiden laatuun liittyy taitoja, joita voi opetella, ja jotka voivat vahvistaa läheisyyttä.

Voimme oppia asioita ja tehdä jotain joka auttaa meitä parina tietämään mitä tahdomme, auttaa tekemään päätöksiä, ymmärtämään toisiamme, kuulemaan, näkemään ja vastaamaan toisillemme sanoin tai teoin.

Voimmeko auttaa toisiamme ystävystymään syvemmin puolisomme kanssa?

Tätä olemme nyt määrätietoisesti joissakin organisaatioissa opetelleet neljän vuosikymmenen ajan ja olemme löytäneet jotain, jonka haluamme nyt myös sateenkaariparien tueksi.

Onnistuminen parisuhteessa ei ole helppoa, kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Kun epäonnistutaan niin, ettei mikään enää auta ja joudutaan purkamaan suhdetta niin myös siinä voimme auttaa toisiamme.

Kun puhumme erosta, puhumme monen tason menetyksistä.

Erossa menetetään usein taloudellisia arvoja, turvallisuutta, menetetään toinen ihminen, oma rooli, osa vanhemmuudesta, menetetään usein osa sukua ja ystäväpiiriä, menetetään jotain oleellista tulevaisuudesta.

Voisiko erossa tapahtuvat menetykset rajata minimiin?

Se, mitä pidän oleellisen tärkeänä, on se, ettei erossa menetetä myös menneisyyttä. Jos pitää ajatella, ettei tämä ollutkaan mitään, tämä oli erehdys, emme olekaan koskaan oikeasti rakastaneet toisiamme, kun tämä kerran ei onnistunut, niin silloin jokin todellisuudesta vääristyy ja omanarvon tunto saa korvaamattomia vammoja, luottamus elämää kohtaan horjuu. Tätä tulee välttää, jos vain mahdollista.

Tässä olemme nyt yhdessä etsimässä tietä, kuulemassa ja kysymässä, löytämässä ja jakamassa kokemusta.

Avainsanat:

Aiheeseen liittyvät artikkelit