Vanheneva nainen ja rakkauden ilot

Vaihdevuodet ovat tunne-elämän vuoristorataa, jonne jokainen nainen ennen pitkää pääsee, halusipa tai ei.

Onko kuivuminen ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen vanhenevan naisen rakkauselämästä? Onko mielikuvassa kuumista aalloista hikisenä kärsivä, kasvoiltaan punalaikkuinen ja liiskatukkainen nainen? Tuleeko mieleen television vagisan -mainos joka lupaa kuivalle emättimelle uuden kimmoisan elämän? Vai tuleeko mieleen mielikuva puumanaisesta, joka vanhoilla päivillään julmetussa kiimassaan vamppaa nuoria miehiä ihan töikseen?

Vanhenevan naisen maailmaan kuuluu monenlaisia asioita. Nainen huomaa jonakin aamuna, että silmät ovat kuivan oloiset. Silloin se vanheneminen alkaa. Nainen huomaa takertuvansa johonkin puolisonsa sanomaan pikkuasiaan aivan liian tarkasti. Kärttyisyys nostaa päätään.

Ehkäpä alakuloisuus alkaa hiipimään pikkuhiljaa mieleen iltaisin. Uni alkaa karkaamaan nukkumatin kanssa jonnekin ihan muualle. Taikka se peijakas nakkaa unihiekat silmille liian aikaisin illalla, jolloin uni on karissut silmistä jo aamuyöstä. Puoliso saattaa huomauttaa kuorsauksesta, mutta eihän se ole totta tietenkään.

Happamasti ajatellen voi olla, että joku ruumiinosa on löystynyt myös sisäpuolelta. Ulkopuolella nimittäin on jo muutoksia.

Kauppareissulla

Muutokset huomataan parhaiten naisten vaatekauppojen kirkkaasti neonvalaistuissa sovituskopeissa. Rintsikoita sovittaessa tulevat esiin niin sanotut takaläskit. Ei niitä ennen ollut. Rintsikoiden alapuolella pullottavat sitten selkäläskit, nekin vielä erikokoiset kummallakin puolella selkää. Alushousut taas ovat täynnä peffaa, jota ei näe, kun vatsa peittää näkymät. Toisaalta stringit katoaisivat näkyvistä kokonaan.

Farkkuja ei halua edes sovittaa. Niistä on tehty oudon mallisia. Housun vyötärö ei nouse tarpeeksi ylös ja silti farkut hankaavat haaroväliä. Etupuolelta housut ovat liian tiukat ja takapuolelta rutussa. Näyttää niin kuin takapuoli pullistuisi itsestään mahan puolelta ulos, eikä taakse näytä jäävän juuri mitään.

Sovituskopissa löytää ihan uusia piirteitä kropastaan. Allien alla on toiset allit. Kainalot näyttävät rotankoloilta, on niissä sitten karvoja tai ei. Samalla sirkuttaa myyjä verhon välissä ja kehuu rintavakoa, jonka uudet kalliit rintoja nostavat rintsikat tekevät. Uljaaseen rintavakoon saisi laitettua kännykän lisäksi lompakonkin.

Kassalle mennessään tarttuu käteen hemaiseva edullinen yöpuku, mikä on varmaankin sopiva. Sovittamista ei jaksa enää ajatellakaan. Ostohetkellä ei muista miltä tuntuu riipiä sitä aamuyöllä päältään, kun yöpuku on liaanin tavoin kietoutunut likomärkään ja hikiseen kroppaan.

Ruokakaupassa on pakko kiertää sidukkahyllyn ja suklaavuoren ohi. Silmät sattuvat kassan luona naistenlehtien kansikuviin. Otsikkoina lehdissä on ikuinen laihduttaminen, kuntoilu ja oma aika. Lehdet vakuuttavat, että kaikki onnistuu hyvin organisoimalla, arjenkin keskellä. Totta kai lehden kansikuvassa on täydellinen nainen ja vieressä hieno laihdutusleipomus tai kevytkeitto persiljoineen. Lehtien luoma väärä todellisuuskuva ärsyttää, lehti jää hyllyyn.

Lähiapteekin henkilökunta tulee tutuksi, kun siellä asioi tiuhaan tahtiin. Apteekki ansaitsee miljoonia vanhenevien naisten kosteuspulmilla. Silmät kuivuvat, nenäontelot tarvitsevat suihketta ja iho huutaa rasvaa. Kyynärpäät ja jalkapohjat vaativat paksua voidetta ja alapäähän uppoavat kaikki mahdolliset puikot ja supot. Hiukset tarvitsevat kaikki mahdolliset vitamiinilisät. Kuiva nahka vaatii ihosolukkoa uusivaa ihmeöljyä. Ihmeöljypurkin kyljessä lukee aina anti age tai repair.

Autolle mennessä toinen käsi kantaa apteekkiostoksia ja toinen käsi yrittää huomiota herättämättä vetää valuvia legginssejä tai jegginssejä ylöspäin. Jostain syystä ne vetäytyvät rullalle mahanahkan alle.

Mieliala seilailee päivän mittaan koko asteikon läpi ja sieltä takaisin. Hormonilääke on saattanut jäädä aamukiireessä ottamatta.

Sama nainen edelleen

Itseään katsoessaan huomaa vanhenemisen muutoksissa jotain hyvääkin. Peiliin katsoessaan huomaa, että sama nainen siellä kehon sisällä asustaa kuin ennenkin. Kaikista muutoksista huolimatta ja ehkä niiden ansiostakin, nainen mukautuu uusiin asioihin niin päivärutiineissaan kuin lemmenleikeissäänkin.

Nainen on oppinut puhumaan. Hän osaa kertoa mitä haluaa, sen sijaan, että vain hiljaa mielessään toivoisi. Kun ei jaksa rakastella, sen voi sanoa kauniisti toista kunnioittaen. ”Haluaisin sinua, mutta nyt en jaksa”.

Rakastettu rakasteltava

Puolisoiden tulee kantaa vastuuta myös toisen haluista. Ystävät auttavat toisiaan pyyteettä. Niin puolisoidenkin tulee tehdä. Kun tuntee itsensä, ja on sinut itsensä kanssa, niin elämä on helpompaa. Kun hyväksyy kroppansa muutokset, niin puolisokin hyväksyy ne. Rinnat roikkuvat ehkä alempana, mutta niin ne roikkuvat ikääntyvän miehen pallitkin. Huumori kuuluu elämään, myös sängyssä. Petipuuhatkaan eivät ole niin totisia, ettei välillä voi nauraa kunnolla, silloin kun ollaan samalla aallonpituudella. Samalla rakkaudella, kun katsoo puolisoaan, tulee myös katsoa itseään.

Ymmärrys on lemmen taikajuomaa. Kun ymmärtää vanhenevaa kroppaansa, voi olla kiitollinen, että on haluttu ja rakastettu rakasteltava.

Itseään täytyy rakastaa. Itsensä rakastaminen on elinehto syvälle fyysiselle ja henkiselle yhteydelle, mitä rakastellessaan voi tuntea. Jos et rakasta itseäsi, kuinka voit vaatia sitä toiselta. Kuka jaksaa rakastaa ihmistä, joka vähättelee ja mitätöi itseään jatkuvasti?

Vanhenemisen ihanuus

Mielenvammat ja itsensä hyväksymättömyys ovat suurempia esteitä rakkauselämälle kuin roikkuva liha tai joku muu epäkohta vartalossa. Vanhenemisen ihanuus on myös sitä, että ei näe niin tarkasti omia eikä toisen virheitä. Kun on oppinut rentoutumaan sekä olemaan hyvä ja tärkeä itselleen, uskaltaa antaa myös itsensä toiselle ihan kokonaan.

Vanhenevan naisen tulee rakastaa itseään. Itseään rakastava nainen voi rakastaa täysillä puolisoaankin iästä riippumatta.

Tällaista on ikääntyvän naisen rakkauden ilo. Ihanaa!

Avainsanat:
Kristiina Ketola-Orava

Kristiina Ketola-Orava

Olen oululainen aikuinen nainen. Puolisoni Pasi kanssa olemme yhdessä uusperheilleet noin 20v. Tällä hetkellä kotona asuu kolme meille sijoitettua nuorta. Biologisia lapsia on neljä, joista kaksi elää. Äitipuolena olen toiminut 20v kahdelle mieheni lapselle. Sijaisäitinä olen ollut 13v kuudelle meille sijoitetulle lapselle, joista kolme on jo muuttaneet omaan elämäänsä. Olen perushoitaja, perhehoitaja, pride-kouluttaja, sijaishuollon mentori, uusperheneuvoja ja parisuhdekurssittaja. Kaiken tämän keskellä harrastan yhdistystoimintaa, lukemista ja kirjoittamista. Kaksi runoteosta: Olipa toisenkin kerran, Vihreä Kettu (2008) sekä Oodeja riippuvalle lihalle. Vihreä Kettu (2006) Motto: Onni tehdään tahdolla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit