Väkivalta parisuhteen aikana ja eron jälkeen

Kategoria: Blogi

Eroauttamisen suuri haaste on se, että henkilön, jonka kanssa ei voi tai halua jatkaa parisuhdetta, pitää jatkaa jaettua vanhemmuutta.  Suomen sovittelufoorumin projektipäällikön Vaula Haaviston sanoin: raivostuttavasta ex-puolisosta pitää kaivaa esille rakastava vanhempi, joka useimmiten tahtoo hyvää yhteisille lapsille – niille samoille lapsille kuin minäkin.

Olisi kaikille osapuolille mukavaa, jos elämässä ei tarvitsisi tehdä suuria repäisyjä ja satuttavia irtiottoja. Joskus niiden aika kuitenkin on, sekä oman että lasten vuoksi on pakko erota. Lähes aina voidaan tehdä korjaavia liikkeitä, vaikka ennakkoon parisuhteen hoitaminen olisikin unohtunut tai ruuhkavuodet vieneet vähäisimmänkin yrityksen.  Parisuhdetta voi hoitaa ihan hyvällä menestyksellä yksinkin muttei aina. Parisuhteita tukevalle ja auttavalle ammattilaiselle tärkeää on uskallus – rohkeus nähdä, kysyä ja kuulla sekä varsinkin oppia.

Ihmisellä on valmiudet käyttää väkivaltaa ja sitä käytetään usein niissä tilanteissa, joissa tuntee olevansa keinoton, neuvoton tai nurkkaan ahdistettu. Väkivaltaa omana selviytymiskeinonaan käyttävä ihminen tarvitsee apua samoin kuin hänen väkivallan käyttönsä kohteena olleet perheenjäsenet.  Väkivallan käyttö voi olla keino selvitä kuormittavasta tilanteesta. Väkivallalla uhkaamalla tai sitä käyttämällä voi kokea saavansa tilanteen omaan hallintaansa. Pelkäävä perhe ei uskalla sanoa vastaan tai ehkä edes kyseenalaistaa asioita. Perheessä, jossa väkivaltaa käytetään, tarvitsevat kaikki apua – niin kokijat kuin tekijät. Väkivalta voi päättyä eron myötä mutta ei aina.

Paras tapa tukea sovinnollisia eroja on tukea parisuhdetta.  Kumppanit, jotka ovat osanneet jakaa ja keskustella parisuhteen aikana, osaavat sen ehkä paremmin myös kriisin ja eronkin kohdalla.  Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten keskeinen tehtävä on tukea yhteistyövanhemmuutta. Huomaamalla hyvä, voimme lisätä sitä pariskuntien ja moniskuntien arjessa.

Väkivallan huomaaminen ja siihen tarttuminen auttaa perheen kaikkia osapuolia. Ongelmat, joita ei ole otettu puheeksi tapaavat siirtyä seuraavaan suhteeseen. Joka tapauksessa vanhemmuuden jatkumista pitää tukea ja tuen tarve aina selvittää. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (LHL, 1984) on kolme periaatetta; kummankin vanhemman vanhemmuuden jatkuminen, eron sovinnollisuus, lapsen huollosta ensisijaisesti sovittava ja sopimuksen oltava lapsen edun mukainen.

Osaamisen kartuttaminen väkivaltaan liittyvissä aisoissa – havaitsemisessa, puheeksi ottamisessa ja korjaavassa työssä – on perheitä kohtaavan sisote -ammattilaisen velvollisuus. Tarttumalla rohkeasti moniammatillisen tiimin ja perheen kanssa yhteistyössä tähän vaikeaan asiaan, voimme parantaa asiakkaidemme elämänlaatua arjessa, on se sitten parisuhteessa, perheessä tai yhteistyövanhemmuudessa eron jälkeen.

Tutustu vanhemmuussuunnitelmaan: http://stm.fi/vanhemmuussuunnitelma

 

 

Avainsanat:
Katriina Bildjuschkin

Katriina Bildjuschkin

Olen kätilö ja seksuaalikasvattaja, joka tekee intohimoisesti työtään ihmisten seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Pitkä työura on tarjonnut mahdollisuuksia seksologian ja seksuaaliterveyden edistämisen kentällä laajasti parisuhteiden ja perheiden tukemisesta väkivallan ehkäisyyn. Harrastuksena luonnossa haahuilu ja kaikenlainen taiteen ihailu.

Aiheeseen liittyvät artikkelit