Suhteissa – seksuaalisena

Parisuhdetyö

Nyt jo edesmennyt seksuaalisuuden ja seksuaalikasvatuksen asiantuntija tohtori Douglas B. Kirby kirjoitti taannoin Unescolle, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestölle seksuaalikasvatuksen lähtökohdat. Niiden lähtökohtana on, että ensinnä tulee auttaa ihmistä selvittämään itselleen, mitä hän seksuaalisesti haluaa ja mitä ei erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten kesken. Tämän jälkeen tulee mahdollistaa hänelle kahden taidon lisääntyminen; välittää haluamisensa ja ei-haluamisensa kumppanille ja toisaalta tuottaa mielihyvää kumppanilleen.

Seksuaalisuuden läpi leikatessa kaikkea ihmisen olemassaolossa, kehoa ja mieltä, sosiaalisia suhteita, minäkuvaa, arvomaailmaa ja identiteettiä on aika luontevaa ajatella, että kyetäkseen vastaamaan Douglasin ensimmäiseen kysymykseen ”mitä ihminen seksuaalisesti haluaa ja mitä ei eri tilanteissa ja eri ihmisten kesken” niin, että siitä on hänelle itselleen hyötyä, tulee hänen sitä ennen tuntea itsensä aika moninaisesti.

Olisi paikallaan tuntea omaa arvomaailmaa, jotta voisi pohtia miten omat arvot näkyvät tuossa vastauksessa. Jotta voisi paremmin tunnistaa millainen seksi tuottaisi itselle enemmän nautintoa kuin ei haluttua kipua, olisi tuskin haitallista tuntea aistiensa omanlaisuutta ja suhdetta kehon tuntemuksiin. Ymmärrys omasta temperamentista, luonteesta ja sosiaalisuuden tarpeesta voisi myös olla hyvästä vastatessa tuohon kysymykseen. Enkä sitäkään pitäisi turhana, että ihmisellä olisi ymmärrystä siitä, mistä tähän on tultu, mitkä asiat ovat johtaneet tämän hetkiseen maailmankuvaan ja ihmiskäsitykseen sekä ovatko ne edelleen relevantit?

Voidaksemme vastata tuohon kysymykseen siten, että siitä on meidän hyvinvointimme kannalta hyötyä, tarvitsemme aika paljon tietoa kaikesta muusta itseä koskevasta asiasta.

Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että meissä elää kyvykkyyden tunne ja toimijuuden mahdollisuus.

Douglasin kahdesta taidosta ensimmäiseen ”haluamisensa ja ei-haluamisensa välittämiseen” vaaditaan edellä mainitun itsetuntemuksen lisäksi ainakin riittävän hyvää itsetuntoa, sosiaalisia taitoja ja ymmärrystä konteksteista.

Itsetuntemus on kytköksissä itsetuntoon. Suomen mielenterveysseuran nettisivuilla hyvä itsetunto määritellään mm. seuraavalla tavalla: ”Hyvä itsetunto tarkoittaa myönteistä realismia omista mahdollisuuksista ja rajoitteista.”. Tuohon päästäkseen on ihmisellä oltava mahdollisuus sellaiseen turvalliseen vuorovaikutukseen, jossa hän voi omia kyvykkyyksiä sanoittaa ja saada tälle arvostavaa peiliä.

Hyvä itsetunto mahdollistaa toimijuuden, se auttaa meitä sanoittamaan haluamme ja toisaalta tekemään sen niin, että sitä voi kutsua taidoksi. Tekemään sen niin, että huomioimme myös toiset ihmiset ilmaistessamme itsemme.

Mitä sitten on edellä mainittu viimeinen taito, ”kyky tuottaa mielihyvää kumppanille” ja mitä se vaatii toteutuakseen? Taito vaatii ihmiskäsitystä, jossa jokainen nähdään ainutlaatuisena ja jatkuvasti muuttuvana. Sellaisena, ettei ihmisellä voi olla tiedossa ennalta sitä, mikä tuottaa toiselle mielihyvää – ei ennen kuin asiasta on käyty jonkinlaista dialogia kerta toisensa jälkeen. Se vaatii yhdessä ajattelemisen taitoja, kykyä olla läsnä, kuulla ja kertoa.

Se vaatii irti päästämistä olettamista ja uteliaisuutta sekä tahtoa löytää uutta. Taitoon tarvitaan pohjalle kykyä ja tahtoa myötätuntoon, rohkeutta olla itse näkyvissä ja pitää yllä toisen merkityksellisyyden tunnetta.

Mikäli haluamme tukea ihmisiä heidän seksuaalisissa suhteissa, on meidän mahdollistettava heille itsetuntemuksen lisääntymistä, itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kasvua sekä lisättävä ymmärrystä ihmisistä ainutlaatuisina muuttuvina yksilöinä, jotka ovat kaikkea muuta kuin mekaanisia itseä toistavia koneita. Meidän on annettava enemmän lupaa myötätunnolle sekä itseä että toisia kohtaan sekä annettava mahdollisuutta sanoittaa tätä kaikkea ensin itselle, jotta sen voi elää paremmin todeksi suhteissaan.

Juha Kilpiä
Seksuaalipedagogi, työnohjaaja
Aktuaali koulutuspalvelu

Avainsanat:
Juha Kilpiä

Juha Kilpiä

Olen Helsingissä asuva työnohjaaja, ryhmänohjaaja ja seksuaalipedagogi, jota kiinnostaa yhdessä ajattelemisen taito, osallisuus, hyvä elämä ja ihmistenmoninaisuus. Suhteettoman suurella innolla suhtaudun välillä teemoihin, jotka jättävät meidät joskus osattomiksi, kuten sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai mielenterveyteen. Olen kuitenkin opetellut käymään juuri näistä asioista dialogia, koska uskon sen olevan ainut ratkaisu hyvän elämän jatkumiselle.