Seksuaalisuus ja kosketus

 Keho, minäkuva ja kosketuksen kaipaus

Kosketus on ihmisen ensimmäinen äidinkieli. Iho taas on ihmisen suurin elin. Iho ja keho ovat vastasyntyneen ensimmäinen ja elintärkeä kosketuspinta toiseen ihmiseen. Turvallisen aikuisen sylissä vastasyntynyt sisäistää kokemuksia, miltä tuntuu olla turvassa ja miten hänen tarpeisiinsa suhtaudutaan. Tuntoaisti kehittyy jo varhaisessa sikiövaiheessa, mutta muiden aistijärjestelmien tavoin se kypsyy myöhemmin oppimisen kautta. Tuntoaistin turvin voi esimerkiksi oppia lukemaan sokeainkirjoitusta tai kehittyä materiaalien tunnistamisen mestariksi.

Iän karttuessa lapsi lähtee itsenäisemmille tutkimusmatkoille ja käyttää yhteydenpitoon yhä enemmän näköaistia ja puhetta. Kosketuksen merkitys ei kuitenkaan häviä, vaan varhaiset tuntokokemukset vaikuttavat tunne-elämän myöhempään kehitykseen.

Ensimmäisten vuosien aikana luodaan pohja kyvylle olla lähellä toista ihmistä myös aikuisena.

Suhde omaan kehoon ja ylipäätään itseen muovautuu elämänkulun eri vaiheissa. Tarve koskettaa, olla sylissä ja ihokontaktissa säilyy keskeisenä tarpeena läpi elämän. Toisten ihmisten katseet, sanat, lähellä olemisen kokemukset kirjautuvat kehon muistiin ja vaikuttavat meidän kunkin käsitykseen itsestämme. Jos suhde on myönteinen, voin olla toisen lähellä luonnollisesti.

Me voimme työskennellä oman minäkuvan vahvistamiseksi. Suhtautumista omaan kehoon voi pohtia kysymysten kautta. Millä tavalla kannan kehoani? Miten huolehdin omasta hyvinvoinnistani? Millä tavalla pukeudun ja miten katson itseäni peilistä?

Puolison rohkaiseminen

Puolison myönteinen palaute, ihaileva katse, arvostavat teot sekä seksuaalinen kiinnostus ovat osa seksuaalista läheisyyttä mutta ne myös ruokkivat kummankin omanarvontuntoa. Katse vaikuttaa myös toiseen suuntaan. Moni meistä herää seksuaalisesti, kun näkee oman kumppaninsa pukeutuvan kauniisti. Omasta ulkonäöstä ja kehosta huolehtiminen onkin itsen ja toisen kunnioittamista.

Suhde omaan seksuaalisuuteen muotoutuu jo lapsuudenkodin malleissa sekä kasvatuksen arvoissa. Mielikuvat itsestä tyttönä tai poikana, – tai niiden puuttuminen, mallit kodin läheisyydestä, opetus seksuaalisuudesta sekä itsensä ja kehonsa hyväksyminen heijastuvat parisuhteen odotuksiin. Eri ikäkausina tarvitaan uudenlaista itseymmärrystä ja hyväksyvää asennetta omaan sekä puolison seksuaalisuuteen, kehoon että muutoksiin. On tärkeää vaalia ja arvostaa omaa ainutlaatuisuuttaan. Tämän lisäksi tarvitaan omien rajojen tunnistamista ja kuuntelemista

Koskettaminen on ihmiselle niin tärkeää, että lohdutamme, rauhoitamme ja hoidamme itseämme myös omalla kosketuksella. Käsien lämmön vaikutuksia on hyödynnetty eri rentoutus- ja hoitomuodoissa vuosituhansia. Kosketukseen pohjautuvia terapiamuotoja hyödynnetään esimerkiksi viivästyneen surun, paniikkireaktioiden ja uupumuksen hoidossa. Rauhoittava kosketus ja hieronta laskevat stressihormoni kortisolin tasoa ja vapauttavat mielihyvähormoneja, kuten oksitosiinia ja endorfiineja.

Ihminen tulee kokonaiseksi ja hänet voi oppia tuntemaan olemalla vuorovaikutuksessa, koskettamalla ja tulemalla kosketetuksi. Hyväksyvässä vuorovaikutuksessa ihminen voi tulla lujaksi.

Kosketushistoriamme vaikuttaa tähän päivään; siihen, miten uskallamme antautua kosketukseen kumppanimme kanssa. Tiedostamalla voi tehdä muutoksia. Vaikka itse olisi jäänyt vaille syliä ja kokisi vaivaantuneisuutta läheisyydessä, voi tietoisesti päättää toimia toisin ja siedättää itseään koskettamisen laajaan maailmaan.

Erityistä lämpöä tuntuu olevan niissä pareissa, jotka vielä vuosien jälkeen osaavat koskettaa toisiaan omalla erityisellä tavallaan. Sen voi nähdä katseessa, pienessä hipaisussa, suukossa tai ojennettuna kätenä.

Kosketuksella voi olla monta viestiä: Olet tärkeä, Olen vierelläsi, Rakastan sinua, Haluan sinua.

Artikkelissa käytetty lähteenä Kinnunen Taina, Vahvat yksin, heikot sylityksin, Kirjapaja.

Avainsanat:

Aiheeseen liittyvät artikkelit