”Sä et koskaan kuuntele!” – kehonkieli avuksi kuuntelemisen osoittamiseen

Kategoria: Blogi Kirjoittaja: Meri Werkkomäki

Saatko usein palautetta siitä, että et kuuntele, vaikka olet mielestäsi hyvä kuuntelija? Kenties syy erilaisiin käsityksiin löytyy kehonkielestäsi.

Kuvitellaan. Olet kotona ja kumppanisi tulee kotiin. Hän riisuu päällysvaatteensa, huikkaa moin tyhjälle eteiselle ja löytää sinut sohvalta puhelin kourassasi. Mumiset jotain tervehdykseksi. Katseesi nousee puhelimesta muminan aikana noin sekunniksi. Jatkat samaa rataa myöhemminkin päivän kuulumisten vaihdosta aina hyvän yön toivotukseen. Vastailet milloin lyhyesti, milloin pitkästi, kysyt kysymyksiäkin, mutta et kuitenkaan suo toiselle täyttä huomiotasi.

Jos tieto kulkee, saatu tieto kuitataan ja tarvittaessa esitetään tarkentava kysymys, niin mitä vikaa on siinä, jos samalla tekee tai miettii jotain muuta? Asiaa voi tarkastella pohtimalla kuuntelemisen määritelmää. Kuunteleminen on monitahoinen ilmiö, joka koostuu kognitiivisesta, emotionaalisesta ja käyttäytymisen tasosta. Kognitiiviseen tasoon kuuluvat esimerkiksi viestinnän seuraaminen, ymmärtäminen ja tulkitseminen. Emotionaalista tasoa edustaa muun muassa yksilön motivaatio kiinnittää huomiota toisen vuorovaikutukseen. Käyttäytymiseen taas kuuluu niin verbaaliset kuin nonverbaalisetkin, eli kehonkielen, tavat vastata kuultuun.

”Vika” saattaakin piillä siinä, että vaikka kuulet ja ymmärrät mitä kumppanisi sanoo, olet kiinnostunut siitä ja vielä vastaatkin jotain, hänelle ei siltikään välttämättä välity kuva siitä, että häntä on kuunneltu. Tämä johtuu siitä, että toisen pään sisäisiä asioita on mahdotonta havainnoida omien aistien avulla. Ainoastaan käyttäytyminen voidaan havaita – puhuttu kuulla ja kehonkieli nähdä. Lyhytkin epäselvä yhden sanan ynähdys voi tukea vaikutelmaa aktiivisesta kuuntelemisesta ja pitkä vastaus haitata sitä, riippuen osin siitä mitä viestit kehonkielelläsi. Kysymys kuuluukin seuraavasti. Miten voin näyttää kehonkielelläni entistä paremmin sen, että todella kuuntelen?

Kehonkieltä on jaoteltu monilla eri tavoilla. Kuuntelemisen yhteydessä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan ainakin omia tunteenilmaisujaan sekä regulaattoreitaan. Tunteenilmaisut ilmenevät enimmäkseen kasvoista ja ilmentävät nimensä mukaisesti viestijän tuntemaa tunnetta. Regulaattorit taas ovat sellaisia nonverbaalisia tekoja, joiden ainoa tarkoitus on vuorovaikutuksen sääteleminen. Niillä voidaan vaikkapa rohkaista jatkamaan, viestiä toiveesta vuorovaikutuksen tarkentamiselle tai yrittää saada puheenvuoro. Jos tapanasi on usein tehdä jotain samalla, kun kumppanisi kertoo päivästään, tunteenilmaisujen ja regulaattoreiden ilmeneminen häiriintyy. Voit kuitenkin niihin keskittymällä kehittää kuuntelemisen osoittamista monilla tavoilla!

Ihan ensiksi, voit keskittyä tietoisemmin yhteisiin vuorovaikutustilanteisiinne ja omaan keholliseen ilmaisuusi niiden aikana. Ensimmäinen askel on poistaa häiriötekijät, television vilkuilu sivusilmällä kun on tehokas tapa rohkaista toista jatkamisen sijaan keskeyttämään juttunsa. Jo pelkällä tekemisen keskeyttämisellä annat kumppanillesi paremman mahdollisuuden havaita tunteenilmaisujasi. Voit tämän lisäksi myös tietoisesti keskittyä regulaattoreiden ilmentämiseen, vaikka se ensimmäisillä kerroilla saattaakin tuntua hieman hölmöltä. Missään ei voi kuitenkaan kehittyä ilman harjoittelua, joten kun olet korvien höristämisen lisäksi suunnannut myös katseesi kumppaniisi, anna kuuntelemisesi näkyä rohkeasti. Nyökyttele osoittaaksesi ymmärtämistä, kurtista kulmiasi kun toivot tarkennusta ja osoita kiinnostusta nojautumalla eteenpäin.

Toiseksi voit pyrkiä kehittymään kuuntelemisen osoittamisessa tarkkailun avulla. Tarkkaile keskenään keskustelevia ihmisiä ja kiinnitä huomiota siihen, millä tavoin tunteenilmaisut ja regulaattorit ilmenevät heidän toiminnassaan ja millä tavoin he mielestäsi osoittavat nimenomaan kuuntelemista. Vertaa käyttäytymistä tilanteeseen, jossa kuunteleva osapuoli tekee keskustelun lomassa myös jotain muuta. Millaisia eroja näet? Pohdi myös sitä, mitä näkemiäsi keinoja käytät myös itse ja mitä voisit vielä kokeilla. Mikäli kumppanisi haluaa, voitte pohtia näitä asioita myös yhdessä.

Voitte myös yhdessä kumppanisi kanssa tehdä harjoituksen, jonka avulla voitte tarkastella kehonkielen ja sen puuttumisen aikaansaamia tuntemuksia teissä ja tuntemustenne eroavaisuuksia. Harjoituksessa kumpikin saa vuorollaan kertoa saman asian, vaikkapa päivän tapahtumat kiteytettynä, kolmeen kertaan. Ensimmäisellä kerralla niin, että kuunteleva osapuoli tekee kuunnellessaan myös jotain muuta. Näprää vaikkapa sitä puhelinta. Toisella kerralla niin, että kuunteleva osapuoli vain katsoo kertovaa osapuolta kuunnellessaan, pyrkien pidättäytymään kaikista ilmeistä ja eleistä. Viimeisellä kerralla niin, että kuuntelija saa reagoida kehollisesti tahtomallaan tavalla. Jokaisella kierroksella kuunteleva osapuoli saa halutessaan osoittaa kuuntelemista lyhyillä sanallisilla reaktioilla, kuten vaikkapa ”joo”, ”aijaa” tai ”okei”. Kun kumpikin on saanut toimia kummassakin roolissa, voitte keskustella siitä, miltä eri kierrokset tuntuivat. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä kuuntelemisen osoittamisessa oli eri kierroksilla? Mitkä kumppanisi käyttämät kehonkielen keinot loivat sinulle vaikutelman siitä, että hän todella kuunteli sinua? Mitä olisit toivonut hänen tekevän enemmän? Entä vähemmän?

Saa kuitenkin olla realisti. Vuorovaikutustilanteita, kuten elämäntilanteitakin on erilaisia. Aina ei ole mahdollista suoda toiselle täyttä tarkkaavaisuuttaan. On lapsia, kotiin tunkevia töitä ja vaikka mitä muita tekijöitä, jotka kaikki vaativat huomionsa. Tässä multitaskaamisen todellisuudessa olisi kuitenkin hyvä välillä pysähtyä pohtimaan omaa tapaansa kuunnella ja kokea tulevansa kuulluksi. Kuuntelemista pohtimalla ja kenties myös yhdessä tutkimalla on mahdollista löytää kiireiseenkin arkeen pieniä keinoja, joilla voi parantaa keskinäistä kuulluksi tulemisen kokemusta. Ei kuitenkaan nyökytellä menemään silloin, kun mieli on todellisuudessa jossain aivan muualla. Kuuntelemisen osoittaminen ilman varsinaista kuuntelemista ei kanna kovin pitkälle. Yliväsyneenä kannattaa sopia toisen kanssa jutteluhetki vähän tuonnemmaksi ja samalla osoittaa arvostavansa toisen juttuja niin paljon, että haluaa varmistaa olevansa hyvässä kuuntelukunnossa juttelun tapahtuessa.

Avainsanat:
Meri Werkkomäki

Meri Werkkomäki

Monella työmaalla tärkein rakennusaine on vuorovaikutus – niin myös parisuhteessa! Olen kehittyvä vuorovaikutuksen asiantuntija. Hyödynnän blogissani puheviestinnän alan jäsennyksiä ja näkökulmia parisuhteen erilaisten vuorovaikutusilmiöiden tarkastelemiseen. Jos haluat pohtia sitä, millainen vuorovaikuttaja olet erityisesti parisuhteen kontekstissa, hyppää mukaan kyytiin!

Aiheeseen liittyvät artikkelit