Rakastaminen, kuinka se eroaa kokemustasolla rakastumisesta?

PariAsiaa

Saduista voi saada käsityksen, että onni löytyy, kun riittävän kauan ja kärsivällisesti etsii ainoaa oikeaa, täydellistä, juuri itselle tarkoitettua puolisoa. Ajatus on kieltämättä kaunis ja romanttinen. Toisaalta maailman miljardien puolisoehdokkaiden joukosta luulisi jokaiselle meistä löytyvän useampia miljoonia potentiaalisia kumppaneita, joiden kanssa voisi onnellisen parisuhteen rakentaa.

Täydellistä kumppania tuskin voi kenellekään olla, kuten ei täydellistä ihmistäkään. Erilaisia riittävän hyviä vaihtoehtoja sen sijaan on paljon.

Romanttiseen rakkauteen petytään usein. Suomessa useimmat parit valitsevat puolison itse ja rakastuminen lienee keskeisessä asemassa puolisoa valittaessa. Silti tilastot kertovat, että vuoden 2016 avioeronneisuuden mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon noin 39 prosentin todennäköisyydellä (Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-6413. 2016. Helsinki: Tilastokeskus).

Tuskin kukaan parisuhteen alkuvaiheessa suunnittelee eroavansa seuraavan kymmenen vuoden kuluttua. Tuskin kukaan silloin ajattelee, että kaikkein rakkaimmasta ihmisestä tuleekin kaikkein pahin vihollinen. Mitä ihmettä oikein tapahtuu – ja miksi?

Rakastuminen on kieltämättä ihanaa. Intensiivisyydessään se voi olla myös melko kuluttavaa eivätkä voimakkaimmat tunteet ehkä siksi voi kestää kovin kauan. Tunteet tulevat ja menevät ja pelkästään niiden varaan on vaarallista rakentaa elämäänsä.

Ehkä olennainen kysymys ei olekaan, kuinka rakastuneita olemme toisiimme vaan ennemmin, kuinka sitoutuneita olemme rakastamaan toisiamme.

Missä vaiheessa suhde sitten muuttui rakkaudeksi ja verbi rakastamiseksi? Mistä tietää rakastaako toista?

Rakastaminen voi olla tahtomista, tietoisia valintoja. Rakastaminen on myös yhdessä kulkemista, samaan suuntaan katsomista, haaveilua, hiljaista yhteisymmärrystä ja lujaa yhteenkuuluvuutta.

Mutta mitä sitten, jos rakastaminen ei riitäkään, vaan kaipaa uutta rakastumisen kokemusta? Rikasta minua –parisuhdekurssia on mainostettu kurssina, jolla omaan puolisoon voi rakastua uudelleen. Kyllä se on todistettavasti mahdollista.

Sitä paitsi se on kätevää, helppoa ja edullistakin. Ei tarvita omaisuuden ositusta, ei tarvita keskustelua lasten tapaamisoikeuksista, ei tarvita keskustelua siitä, kenen lapsia kohdellaan tasapuolisemmin. Huomattavasti näppärämpää on rakastua yhä uudelleen omaan puolisoonsa. Suosittelen!

Avainsanat:
Minka Hauta-aho

Minka Hauta-aho

Olen kirjoista ja kulttuurista innostunut järvenpääläistynyt keskisuomalainen. Rakastan luonnossa liikkumista ja pitkiä keskusteluja ystävien kanssa. Teiniliitto mieheni kanssa jatkuu edelleen ja yhdessä olemme olleet jo yli puolet elämästä. Kaksi lastamme ovat aikuistumassa ja vanhemmuudelta vapautuvan ajan olemme alkaneet käyttää parisuhteiluun. Leirien ja kurssien ohjaamisesta on tullut meille rakas harrastus. Kirjoittelen mielelläni mitä mieleen juolahtaa.