Parisuhde pitää uusperheen pystyssä

Parisuhde uusperheessä

Uusperheessä kaikki menee toisinpäin kuin normaalissa parisuhteessa. Mukana on jo alusta asti ainakin toisen lapsia eikä aikaa kahdenkeskiselle kuhertelulle juurikaan ole. Kuvioihin tulee myös sukulaisia, joilla on omat käsityksensä uudesta suhteesta eivätkä kaikki valitettavasti pidä mielipiteitään omana tietonaan. Nämä asiat saattavat aiheuttaa kovia paineita uusperheen parisuhteelle.

Unelma onnesta

Uusperheen aikuiset haluavat, että kaikki sujuisi kuten parhaimmissa unelmissa ja toisen lapsetkin otetaan avosylin vastaan. Aikuiset kaipaavat kovasti kahdenkeskistä aikaa. Sellaista saadaan ehkä järjestettyä joskus viikonloppuisin, kun molempien lapset ovat toisessa perheessään. Usein kuherteluun varattu aika meneekin riitelyyn, kun on vihdoin aikaa purkaa paineita, joita aikuiset kohtaavat etenkin alkuvaiheissa.

Uusperhettä pitää koossa parisuhde. Aikuisten läheinen suhde vahvistaa perheen yhtenäisyyden tunnetta ja tukee ajatusta meidän perheestä. Onnellisessa uusperheessä lapset ovat meidän perheen lapsia, eivät vain toisen. Onnistuneessa uusperheessä aikuisten parisuhteen keskeisiä elementtejä ovat menneisyyden ja aikaisemman parisuhteen selvittäminen, uusien toimintamallien ja -tapojen oppiminen sekä parisuhteen säännöllinen hoitaminen.

Parhaimmillaan perheenjäsenillä on yhteinen ymmärrys uusperheestä meidän perheenä. Tällöin uusperheen jäsenillä on yhteinen käsitys perhekulttuurista, yhteisistä pelisäännöistä ja ennen kaikkea uusperheestä tunneperheenä.

Perheen jakautuminen aiheuttaa ongelmia

Ongelmaksi parisuhteelle voi muodostua uusvanhemman ulkopuolisuuden tunteet. Yhteen uusperheen kehitysvaiheeseen voi kuulua perheen jakautuminen biologisten linjojen mukaan. Tällöin biologisen vanhemman suojelunhalu omaa lasta kohtaan ja syyllisyyden tunto epäonnistuneesta liitosta voi aiheuttaa sen, että ”liittoutuu” oman lapsensa kanssa.
Lapsella ei tietenkään ole mitään tätä vastaan, etenkin kun uusi aikuinen tuntuu vielä vieraalta ja tämän toivotaan katoavan savuna ilmaan. Tällaisen biologisen linjan ulkopuolelle jäävä toinen aikuinen saattaa kokea itsensä ulkopuoliseksi ja alkaa voida pahoin. Jos uusperhe ei tällaisessa tilanteessa hae ulkopuolista tukea tai uskalla nostaa kissaa pöydälle puhumalla avoimesti tunteistaan, voi uussuhde päättyä eroon.

Kulttuurien törmäyskurssilla

Uusperheen molemmat aikuiset tuovat parisuhteeseen erilaisia vuorovaikutuksen kulttuureita. Kummatkin kantavat mukanaan kokemuksia, arvoja ja asenteita omien vanhempiensa parisuhteista ja tietysti entisistä liitoistaan. Erilaiset tavat kommunikoida voivat joskus joutua melkoiselle törmäyskurssille ja tilanne vaatii keskustelua, jotta päästään luomaan uutta, yhteistä kulttuuria. Toinen voi olla tottunut riitelemään huutamalla ja toinen ei ehkä koskaan ole riidellyt. Ehkä molemmat ovat entisissä liitoissaan saaneet käyttää enemmän päätösvaltaa kuin toinen ja nyt uudessa suhteessa molemmat haluavat edelleen päättää kaikesta.

Ennen kuin uussuhde päätyy vuorovaikutuksen mahdottomuuden takia eroon, on hyvä istua alas ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Tämä on tärkeää jo lasten kanssa, mutta myös parisuhteen toimivuuden kannalta. Molemmat aikuiset joutuvat tekemään kompromisseja ja sopeutumaan toinen toisensa tapaan kommunikoida. Muistettava on myös, että toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi!

Uusperhe pysyy pystyssä parisuhteen avulla

Uusperhettä ei synny ilman kahden aikuisen parisuhdetta. Uusperhe ei myöskään pysy pystyssä ilman toimivaa parisuhdetta. Kuten missä tahansa perheessä, myös uusperheessä aikuisten vankka parisuhde on ehto lasten hyvinvoinnille. Jos lapset vakuuttuvat siitä, että omalla äidillä tai isällä on kaikki hyvin ja uusperheessä on turvallista olla aikuisten sitoutuessa toisiinsa, myös he voivat olla rauhassa ja luottavaisin mielin.

Uussuhde on usein ensimmäinen sellainen suhde, jossa ei ole jännitystä siitä, mitä parisuhteessa pitää tehdä tai miten parisuhteessa pitää olla. Uusperheen aikuiset voivat rauhassa nauttia myös pienistä, yhteisistä asioista ja hetkistä, sillä kaikki virheet ja unelmat on jo kokeiltu edellisessä, epäonnistuneessa liitossa. Jos yhteistä aikaa ei ole mahdollista järjestää säkkikaupalla, on otettava kaikki irti arjen keskellä olevista onnenmurusista!

Perhe-elämä on prosessi, jossa perhe ja sen ihmissuhteet muuttuvat kaiken aikaa. Esimerkiksi yhteydenpito vanhaan perheeseen käy sitä vähäisemmäksi, mitä kiinteämmäksi uusperheen ihmissuhteet kehittyvät. Uusperheitä toisistaan erotteleva merkittävä tekijä on luonnollisesti se, onko perheessä hankittu yhteisiä lapsia, ja toinen iso muutos on keskinäisen avioliiton solmiminen. Usein ne kulkevat käsi kädessä. Nämä tekijät näyttävät osoittavan puolisoitten sitoutumista uusperheeseen.

Kirjoittaja: Pekka Larkela, Suomen uusperheellisten liitto

Avainsanat:

Aiheeseen liittyvät artikkelit