Onnellinen kumppani, onnellinen elämä

Kategoria: Blogi

”Älä tee noin!” ”Mua sitten ärsyttää toi…” ”Etkö voisi joskus…” ”Ainako sun pitää… ” Näitä riittää. Pieniä arkisia huomionosoituksia kumppanille.

”Parisuhteen eteen pitää muistaa tehdä työtä. Mitä enemmän hiki virtaa ja sielussa on rakkuloita, sitä paremmaksi suhde voi kehittyä. Muista nämä kymmenen vinkkiä äläkä unohda näitä viittatoista varoitusta.” Asiantuntijat opastavat meitä joka tuutista.

Väsyttää, ****ttaa ja nälkäkin vaivaa. Joka paikassa pitää jaksaa kaikenlaista, mutta missään muualla ei ole niin paljon pelissä kuin parisuhteessa. Koko elämä pelissä. Pakko tehdä työtä parisuhteenkin eteen.

Vinkkilistat heitimme roskiin jo viime marraskuussa 2016 Ylen aamu-tv ohjelmassa.

Ajatus kotona tehtävästä parisuhdetyöstä assosioituu mielessäni ihmissuhdealan ammattilaisen kalsarikonttoripäiväksi. En ajattele, että aika, jonka vietän kumppanini kanssa kuunnellen häntä ja jakaen hänelle ajatuksiani ja tunteitani olisi jotenkin työtä.

Luulen, ettei moni muukaan ajattele niin. Koska tätä parisuhteen hoitamista ja siihen liittyvää työtä julistetaan niin paljon, saattaa moni muukin miettiä, että mitä se sitten on.

Yksi kurjimmista vaihtoehdoista parisuhteen hoitamisen tiellä on itsensä muuttaminen kumppanin toiveiden mukaiseksi. Usein kyseessä ei edes ole kumppanin toiveet, vaan oma mielikuva siitä, mitä ne olisivat.

Tulkinnat, – ja sitä kautta tarve olla toisenlainen, syntyvät usein noista ensimmäisen kappaleen lauseista, joissa toista määritellään kovin sanoin. Ne ovat itseilmaisussaan taitamattoman ihmisen kiukunpuuskahduksia, joita osa meistä kylvää ympärilleen runsain mitoin. Ne kertovat vain puhujasta.

Aina ei tarvita edes riitapuhetta, vaan itsensä muuttamiseen riittää toisen osapuolen suuri tahto tehdä toinen onnelliseksi. Havaitessaan kumppaninsa tyytymättömyyden ja ymmärtäessään, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, voi ratkaisu hyvinkin olla itsensä pienentäminen tai suurentaminen sellaisiin suuntiin, joka ei vastaa omia tarpeita. Muuntautuminen joksikin muuksi.

Seurauksena on jonkun ajan kuluttua kaksi tyytymätöntä ihmistä. Ja paljon parisuhteen eteen tehtävää työtä. Onhan tässä elämä pelissä.

Ajattelen, että hyvän parisuhteen tärkein edellytys on riittävän hyvinvoivat yksilöt. Jo entinen ukko tiesi, että happy wife, happy life. Tämä totuus kestää ajan hampaita.

Ei auta mitään eikä ketään, jos vääntää itsensä aivan outoon moodiin yhteisen hyvinvoinnin eteen. Kumppanisi valitsi alunperinkin juuri sinut, ei torsoasi.

Mitä sitten olisi se parisuhteen hoitaminen? Olisiko se ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista? Ja toisen positiivista huomioimista arjessa sekä juhlassa? Olisiko se sitä, että pitää toista niin tärkeänä, että tahtoo uudelleen ja uudelleen kertoa hänelle kuka minä olen ja mitä minun mielessäni liikkuu ja kuulla sama hänestä? Kuuluisiko siihen myös se, ettei mikään muu asia ole niin tärkeää kuin pitää huolta omista rajoistaan ja tukea toista samaan?

Yksi poikkeuksellisen hyvä tilaisuus hoitaa parisuhdetta koittaa marraskuussa: entä jos osallistuisitte yhdessä Parisuhdehuoltamoon :)?

Avainsanat:
Sari Liljeström

Sari Liljeström

Suureksi ihmeekseni ikävuosimittarini alkaa näyttää jo pian 60 v. Se on paljon enemmän kuin kokemukseni omasta kypsyydestäni ja elämänviisaudestani. Matkalla olen edelleen, enkä mahda koskaan valmiiksi tullakaan. Olen toiminut täällä Parisuhdekeskus Katajassa pian 20 vuotta monenlaisissa vahvistavan parisuhdetyön asiantuntijan tehtävissä. Minun voisi jo luulla tietävän, kuinka parisuhde pidetään timmissä. En kuitenkaan tiedä, sillä me ihmiset olemme niin loputtoman monipuolisia elämänvariaatioita, ettei yhtä totuutta voi olla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit