Vauva-arjen myönteinen vaikutus parisuhteeseen

Blogi

Mediassa jyllää usein negatiivinen sävy vauvaperheen arjesta. Pariskuntien vauvahaaveita voi varjostaa pelko siitä, kuinka vauvan syntymä voi vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan. Ennen oman lapseni syntymää valmistauduin itsekin pahimpaan. Ajattelin vauva-ajan olevan pelkkää selviytymistä.

Oma vauvani on nyt neljän kuukauden ikäinen ja alkuun koin paljonkin epätoivoisia ajatuksia. Samaistuin kuulemiini kauhutarinoihin ja ajattelin, että tätäkö tämä nyt on. Elin sitä todellisuutta, johon olin varautunutkin.

Eräs keskustelu aviomieheni kanssa muutti ajatukseni arjestamme aivan päälaelleen. Olin päättänyt ottaa asian puheeksi mieheni kanssa. Halusin keskustella hiipuneesta parisuhdeonnestamme. Kerroin, kuinka koin vauvan muuttaneen parisuhdettamme. Mieheni oli samaa mieltä, mutta aivan päinvastaiselta näkökulmalta. Hän totesi, että vauva-arjen myötä parisuhteemme on päässyt toisenlaiseen kukoistukseensa, sillä nyt hän huomaa kuinka taitavasti puhallamme yhteen hiileen haasteellisissa tilanteissa. Lisäksi hän huomautti siitä, kuinka pienet hellyyden osoituksemme ovat lisääntyneet arjen kiireen keskellä. Hän lisäksi totesi, että jos elämä jatkaa samaa rataa, parisuhteemme kukoistus jatkuisi tällaisenaan, meillä ei olisi todellakaan mitään aihetta huoleen.

Vihdoin ymmärsin itsekin sen onnellisen todellisuuden ja aloin tarkastella parisuhdettamme hieman erilaiselta näkökulmalta.

  1. Naurun määrä kodissamme on lisääntynyt. Vauvan toilailuiden myötä nauramme mieheni kanssa lukemattomia kertoja päivässä.
  2. Rakentavan keskustelun määrä on lisääntynyt. Ihmettelen itsekin, kuinka sitoutuneesti jaksamme keskustella arjen prosessien kehittämisestä. On yllättävää, kuinka hoitopöydän toiminnallisuuksien tai kestovaippojen pesusta käydyt keskustelut lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. On hienoa huomata molempien sitoutuneisuus luomaan toimivampaa arkea.
  3. Syvälliset keskustelut eivät ole kadonneet. Aiheet ovat muuttuneet. On hämmästyttävää, kuinka meheviä keskusteluja saammekaan aikaan vauvan vaipan sisällöistä tai puklujen määrästä.
  4. Kosketus on lisääntynyt välillämme. Vaikka makuuhuoneen puolelle päädymme harvemmin kuin aikaisemmin, olemme lisänneet arjen muuta koskettelua. Vihjailevat hipaisut ohimennen sekä jaksuhalit väsyneissä tilanteissa ovat nyt tarpeellisempia kuin koskaan.
  5. Vihjailevat ja lämpimät katseet ovat lisääntyneet. Vauvan nukkuessa pyrimme joskus kommunikoida hiljemmalla volyymilla. Näissä tilanteissa sydäntä lämmittää paljon ne katsekontaktit, jossa tiedämme tarkkaan mitä toinen tarkoittaa.

Vaikka positiivisesti ajatteleminen onkin joskus uuvuttava klisee, ei sen tehoa voi tässäkään tapauksessa kieltää.

 

Kirjoittaja 

Sonja Peltola

Olen pienen vauvan äiti Imatralta. Koulutukseltani olen hallintotieteiden maisteri. Lisäksi opiskelen sosionomi-diakoniksi. Harrastamme aviomieheni kanssa parisuhdekursseilla käyntiä säännöllisesti. Parisuhteilu on tuntunut niin mukavalta harrastukselta, että innostuin suunnittelemaan parisuhdekurssia opinnäyteyönäni.  Parasta parisuhteilussa on jatkuva oppiminen itsestä ja puolisosta sekä se, että on oppinut parisuhdehuollon tärkeyden osana jokapäiväistä elämää. Parisuhdetta voi treenata samoin kun lihaksia, aina se ei ole helppoa, mutta säännöllinen harjoittelu palkitsee. 

Avainsanat: