Miksi toi ei tajua?

Kategoria: Blogi Kirjoittaja: Anna Salmi

Matkustin kerran junalla ja istuin lähellä pariskuntaa, jolla oli kaksi pientä lasta. Lapset olivat selvästi väsyneitä pitkästä matkasta ja eivät malttaneet olla hetkeäkään paikallaan. Perheen äiti vaikutti olevan temperamentiltaan nopeampi ja tarttui lasten aiheuttamiin kyteviin tulipaloihin hieman miestään nopeammin. Ehkä tästä syystä äiti vaikutti väsyneeltä.

Jossain vaiheessa nainen totesi miehelleen, että lapsilla oli varmaankin nälkä ja heidät pitäisi viedä ravintolavaunuun syömään. Rauhallisen ja ystävällisen oloinen mies katseli ikkunasta ja totesi vaimolleen, että ei syöttämiseen varmaan kahta tarvita. Kuullessaan vastauksen, naisen naama näytti venyvän puoli metriä. Hän tuijotti miestä, oli hetken hiljaa ja totesi siihen, että niin, ei varmaan. Nainen kääntyi nopeasti, otti lapset ja lähti. Mies kuunteli junan ääntä ja katseli levollisena ikkunasta vaihtuvia maisemia. Mielessäni ajattelin, että hänellä ei ollut aavistustakaan, että millainen tatti vaimon otsaan juuri kasvoi.

Olen miettinyt viime aikoina paljon vuorovaikutusta.

Vuorovaikutuksessa on kaksi osaa: viestin taitava välittäminen sekä vastaanottaminen.

Hyvässä viestin välittämisessä ollaan ystävällisiä, hyvää tarkoittavia, selkeitä ja suoria. Viestimisessä on tärkeää huomioida vastaanottajan tilanne sekä se, että ei tuoda liikaa informaatiota yhdellä kertaa. Aika yksinkertaista, mutta arjessa yllättävän vaikeaa.

Miksi nainen ei sanonut suoraan, että hän haluaisi miehen osallistuvan? Miksi hän ei pyytänyt miestä mukaan, vaikka selvästi oli väsynyt. Nainen lysähti siinä kohtaa, kun mies ei huomannut mitä hän toivoi ja lopetti viestimisen siihen.

Tutkimuksista tiedetään, että tunteet voivat jossain tilanteissa tyrehdyttää kyvyn ajatella ja sitä kautta myös kyvyn viestiä. Jos tunnetila kohoaa riittävän suureksi, ei oman pahan olon kuvaaminen enää onnistu. Silloin pahaolo otetaan vastaan ja talletetaan mielen kovalevylle. Jos tuolle kovalevylle kertyy paljon kielteistä materiaalia, syntyy haittaohjelmia. Haittaohjelmat taas vääristävät luottamusta ja avointa, rehellistä kommunikaatiota.

Entä kuunteleminen. Mikä määrittelee hyvää viestin vastaanottamiskykyä? Tehokkaaseen kuuntelemiseen kuuluu toisen puoleen kääntyminen kaikki aistit avoinna. Siinä ei kuunnella ainoastaan korvilla, vaan myös sydämellä ja silmillä, mieli avoinna. Yleensä hyvään kuuntelemiseen kuuluu hyväksyvät hyminät, nyökyttelyt ja tukea antavat kommentit. Jossain vaiheessa kuuntelijan on hyvä toistaa, mitä toinen on sanonut ja näin varmistaa, että on ymmärtänyt oikein.

Jos mies olisi ollut kaikki aistit avoinna, hän olisi ehkä huomannut myös sen, mitä hänen puolisonsa ei pukenut sanoiksi. Että puoliso oli väsynyt ja kaipasi apua. Osittainen ja huolimaton kuunteleminen voi siis johtaa tilanteeseen, jossa kuuntelija putoaa kärryiltä. Mies oli myöhemmin ymmällä siitä, miksi vieressä istuva vaimo oli niin ärtynyt ja viileä.

Jokaisen ihmissuhteessa elävän on hyvä miettiä, että osaako viestiä kumppanilleni selkeästi mitä toivoo tai tarvitsee. Jos ei osaa, niin voiko olettaa toisen ymmärtävän ilman sanoja. On myös tärkeä miettiä, osaako kuunnella hyvin. Sillä tavoin, että viestin kertojalle tulee todella tunne siitä, että hän on tullut ymmärretyksi.

Jokainen voi pohtia, että voisiko kenties jatkossa kuunnella paremmin? Auttaisiko tämä siihen, että ei syntyisi väärinymmärryksiä.

Kommunikaatiossa on kysymys epäonnistuneesta viestimisestä. Se on oikeastaan aika lohduttavaa. Jos viestin välittäminen meni mönkään, meillä on aina mahdollisuus yrittää parantaa sitä.

Ehkä junassa ollut nainen pystyi illalla myöhemmin kertomaan, että hän koki jääneensä yksin vanhemmuuden vastuun kanssa. Jos mies pystyi illalla kuuntelemaan tarkkaan, hän ehkä osasi pahoitella tapahtunutta.

Avainsanat:
Anna Salmi

Anna Salmi

Olen psykologi, psykoterapeutti ja työskentelen Väestöliitossa parisuhdetiimissä. Olen tehnyt töitä laajasti kaiken ikäisten ihmisten kanssa. Työni on opettanut ymmärtämään miten kaikki ihmiset ovat omassa ainutlaatuisuudessaan myös samanlaisia. Samat inhimilliset tarpeet ja toiveet yhdistävät meitä kaikkia. Minusta on kiinnostavaa havainnoida arkea ja yhdistää arjessa koettua psykologiseen tietoon. Toivon, että ihmisyyden universaalien puolien huomaaminen toisi meitä kaikkia lähemmäksi toisiamme.

Aiheeseen liittyvät artikkelit