Facebook Twitter Instagram Youtube Parisuhdepuhelin

Matka on määränpäätä tärkeämpi myös riitelyssä

”Ai että kun ottaa päähän. Ai mikä? No, ei tää susta johdu. On vaan vähän ollut inhottava päivä”.

Tunnustan. Kuulostaa aivan liian usein mun suusta tulevalta lauseelta. Myönnän myös joskus sitä käyttäneeni, vaikka ”syy” suuttumiseen on ollut toisessa. Mun oma tausta on tehnyt sen, että haluan välttää toisen loukkaamista tai suututtamista niin pitkälle kuin mahdollista. Nielen vaikka oman kiukkuni, kunhan ei tule riitaa.

Riita on merkinnyt minulle omassa lapsuudessani jotain paljon vakavampaa, kuin erimielisyyttä. Olen rakentanut oman suojamuurini suojaamaan muita siltä, että en halua ”riidellä”.

Aika on kuitenkin opettanut minua. Olen ymmärtänyt, ettei riita tai eri mieltä oleminen tarkoita sitä, että kaikki loppuu siihen hetkeen ja toinen kävelee tilasta lopullisesti pois. Onneksi on ollut turvallinen paikka oppia.

Olen myös oppinut, että kaikkiin suhteisiin kuuluu erimielisyyksiä. Olen vain yhden kerran törmännyt pariskuntaan, joka kertoi, että he eivät koskaan riitele tai ole eri mieltä. Tästä kohtaamisesta on nyt reilu 10 vuotta. Olisi mukava kuulla, vieläkö he ovat tuota mieltä ja miten heidän yhteinen elonsa on edennyt.

Minulle riitely tai erimieltä oleminen kumppanin kanssa on vähän sama kuin joillekin matkustaminen. Tärkeintä ei ole se, mikä on matkan pää, vaan mitä tapahtuu matkalla sinne.

Miten kohtelen minulle tärkeintä ihmistä siinä hetkessä, kun räiskyy ja ilmassa on tulta ja tappuraa?

Otanko kaiken irti reissusta ja annan palaa, vai hillitsenkö itseni? Molemmille tyyleille löytyy varmaan kannattajia. Itse kuulun tuohon hitaasti hillitsevien porukkaan. Ja koska olen hyvin hitaasti syttyvä, riitelytilanteessa minua voi pitää jopa ärsyttävän analyyttisen rauhallisena. Ja tämähän on varmaan omiaan lisäämään kierroksia tuossa toisessa porukassa.

Vaikka matka on minulle riitelyssä lopputulosta tärkeämpi, ei se tarkoita sitä, ettenkö olisi lopputuloksesta kiinnostunut. Minulle on tärkeää, että erimielisyydet sovitaan, muuten niistä kasvaa hallitsematon pallo, joka sitten imee kaiken tielleen tulevan.

Erimielisyyden sopiminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pitää sen jälkeen olla samaa mieltä tai tehdä kompromissi, – vaan pitää hyväksyä toisen näkökulma asiaan, vaikkei itse sitä jakaisikaan.

Pitää siis sopia, että asia on käsitelty. Jos tilanteeseen (matkaan tai sen alkuun) liittyy toisen loukkaamista, on hyvä muistaa pyytää anteeksi ja myös antaa anteeksi. Anteeksisaaminen ja -antaminen on myös samalla sopimus siitä, että asia on sovittu, eikä siihen enää palata myöhemmin.

Ei ole muuten helppoa, mutta voin sanoa, että on vaivan arvoista.

Miten sitten määritellään, että asia on sovittu? Meillä on ollut tapana pitää toisiamme kädestä aina hetki illalla, kun menemme nukkumaan. Se on meille samalla sellainen testi, että päivän erimielisyydet on sovittu. Kädestä pitäminen kun ei onnistu, jos on toiselle vielä vihainen.

Pieni vinkki siis tähän loppuun: Nappaa kumppania illalla kädestä kiinni. Tilannetarkistuksen lisäksi se tuntuu hyvältä!

Avainsanat:
Hannu Puranen

Hannu Puranen

Olen nelikymppinen perheellinen työmatkaileva parisuhteilija, joka kirjoittaa omista tunteistaan ja matkaelämän tuomista ajatuksista. Joskus onnistun pääsemään tekstissä syvälle itseeni, mutta useimmiten se jää hyväksi yritykseksi. Työni vie minua tällä hetkellä aina välillä hetkeksi pois kodin ympyröistä ja se saa minut toisinaan mietteliääksi omasta olemisestani ja ajatuksistani. Näitä mietteitäni koitan saada muidenkin ymmärtämään muotoon.

Aiheeseen liittyvät artikkelit