Jos voisi nähdä itsensä toisen silmin

Kategoria: Blogi Kirjoittaja: Sanna Mäkipää

Kun katson sinua, näen ihmisen, jota rakastan. Tunnen vartalosi jokaisen kohdan, tiedän missä on luomi, missä taas reisilihas muodostaa jännittyessään vahvan kaaren, minkälainen ilmeesi on kun oikein keskityt. Kasvoiltasi näen vuosien kulun, silmien alle auringosta, ajasta ja ehkä murheistakin syntyneet juonteet. Näen vilpittömän katseesi, jonka viestit ovat kaiken kuluneen ajan jälkeenkin minusta yhtä kiinnostavia.

Tykkään kesän tuoksuisesta niskastasi, takapuolesi kaaresta ja etenkin siitä, kun päälläsi on vain farkut eikä lainkaan paitaa. Katson sinua suurella lämmöllä, kokonaisuutena, ihmisenä, joka on minun rakkaani. Minulle sinä olet ihanin ja jo kaukaa sinut nähdessäni ilahdun ja tunnen lämmön sisälläni.

Itse sen sijaan olen viimeisten vuosien aikana kulunut, väsynyt, lihonut, löpsähtänyt, saanut suupieliini alaspäin suuntautuvat juonteet, muuttunut näkymättömäksi, astunut keski-iän askelia entistä pidemmälle. Katsoessani peiliin sieltä katsoo joku muu, vanha nainen, oma äitini, vieras olento. Mihin minä itseltäni hävisin? Tuota peilikuvaa viitsii katsella vain kun on pakko, ei vapaaehtoisesti. Alan vähitellen ymmärtää niitä, jotka leikkauttavat, imetyttävät rasvaa, kohentavat, mikroneulaavat, kiristyttävät.

Mietin kuntosalillani käyviä samanikäisiä, jotka ovat selkeästi huolehtineet itsestään paremmin kuin minä (vai onko niillä paremmat geenit?), ja kadun sitä, etten ole jaksanut ponnistella enempää. Olen kipeän tietoinen muhkuroistani, suonikohjuistani ja eri puolilla vartaloa roikkuvasta ihosta.

Sinä sen sijaan katsot minua niin kuin minä katson sinua. Sinulle minun selluliittimuhkurani ja liian iso takapuoleni ovat kauniita: ”Mä niin tykkään kun sussa on noita kaaria”. Sinä näet minussa kaiken sen, mikä on ollut ja mikä loi pohjan sille, mitä on nyt. Jaksat illasta toiseen katsella, kun kipeän selkäni kanssa riisun ja vaihdan yöpaidan päälleni. Hiljaa silität minua ja näen, miten rakastat. Minä olen sinulle yhtä kokonainen ja täydellinen kuin sinä olet minulle.

Ilahduin, kun kerroit, että kaikkein eniten rakastat kuitenkin sitä maailmaa, mikä on pääni sisällä.

Luulen, että tätä on rakkaus. Että näkee toisen kokonaisena ja kauniina.

Että vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen – tai ehkä juuri niiden vuoksi – toinen on kokonaisuus, se paras mahdollinen, selluliitillä ja rypyilläkin varustettuna.

Avainsanat:
Sanna Mäkipää

Sanna Mäkipää

Olen viisikymppinen ihmissuhdealan yrittäjä. Koulutan, työnohjaajan ja teen konsultaatioalan töitä erilaisissa työyhteisöissä ja organisaatioissa. Intohimoni ovat aina olleet ihmiset, elämän kiemurat ja erilaiset kohtaamiset. Olen ollut reilut 30 vuotta naimisissa saman miehen kanssa. Olemme yhdessä kasvaneet monenlaisten vaiheiden jälkeen tähän hetkeen, joka on hyvä ja toimiva. Meillä on viisi lasta ja neljä lastenlasta. Teksteissäni kerron ajatuksiani ja havaintojani parisuhteeseen liittyen. Pohdin, pureskelen ja kyseenalaistan. Ihmettelen ja hämmästelen. Joskus saatan runoillakin, jos siltä tuntuu. Ja mielelläni kuulen teidänkin ajatuksianne.

Aiheeseen liittyvät artikkelit