Hyvä parisuhde ei takaa hyvää seksielämää – pitkäaikaissairaus parisuhteen haasteena

Kategoria: Blogi

“Avovaimoni on ihana. Siis niin ihana, että en koskaan olisi voinut kuvitellut saavani mitään näin hyvää. Oikeastaan ainoa asia, joka meillä ei oikein toimi on seksi. Kumppanin kroonisen sairauden takia yhdyntä ei ehkä koskaan tule onnistumaan kunnolla. Pakko myöntää, että tämä on ollut minulle iso asia. Tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä, että niin toivoisin yhdyntöjen onnistuvan – onhan meillä kaikki muu kuitenkin niin hyvin”

“Puolisoni sairastaa kroonista suolistosairautta, joka ajoittain pahenee tasaisten vaiheiden jälkeen. Tällöin hän viettää päivittäin tuntikausia vessassa, on väsynyt, masentunut ja muutenkin ihan poissa pelistä. Tällöin mikään seksiin liittyvä ei tule hänelle mieleenkään ja parempinakin aikoina suolen toimintaan ei voi ihan luottaa ja pidätyskyky voi pettää vaikka kesken seksin. Valehtelisin jos väittäisin, että asian hyväksyminen on ollut minulle helppoa. Mutta pääasia toki on, että suhde on muuten kunnossa ja sairaus ei ole henkeä uhkaava.”

Kyseiset lainaukset voisivat olla asiakkaideni kertomaa. Terapiavastaanotollani usein kuultuja termejä ovat vulvodynia, vestibuliitti, endometrioosi, IBD ja syöpä. Kaikki sairauksia, jotka voivat lamaannuttaa sairastavan seksuaalielämän joko väliaikaisesti tai kokonaan. Kipua ja muita fyysisiä oireita lantioseudulle aiheuttavat sairaudet voivat olla sen verran ärhäköitä ja armottomia, että mikään sairastuneen parisuhteessa puolisonsa kanssa kokema hyvä, oli se sitten avoin keskustelukulttuuri, luottamus, rehellisyys tai hyvä tunneyhteys ei voi täysin peitota sairauden aiheuttamia haasteita seksuaalielämän saralla.

Parisuhdealan ammattilaisilla on tapana korostaa sitä, että seksuaalielämän vaikeudet kyllä korjaantuvat, jos parisuhde muuten saadaan toimimaan. Näissä lausunnoissa on yleensä sisäänrakennettuna se oletus, että parisuhteen osapuolet ovat fyysisesti terveitä, jolloin parisuhteen vuorovaikutusta ja emotionaalista turvallisuutta tukemalla seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat liukenisivat pariterapian sivutuotteena kuin itsestään.

En ole oikein koskaan ollut ihan vakuuttunut siitä, että seksuaalielämän ongelmat aina hoituvat pelkästään parisuhteen vuorovaikutusta ja tunneyhteyttä hoitamalla. Kyllä seksologista erityisosaamistakin välillä tarvitaan. Ja erityisesti pitkäaikaisia kipusairauksia potevien kohdalla olen pahoillani siitä, että hekin joutuvat törmäämään oletukseen, että hyvä parisuhde automaationa tarkoittaa hyvää seksiä. Tai toisin päin, jos seksi ei ole molempia tyydyttävää, parisuhde ei vaan voisi kokonaisuudessaan olla hyvä.

Kroonisia lantion alueen sairauksia sairastavat onnistuvat monesti kyllä minimoimaan sairauden aiheuttamat haitat intiimielämälleen kommunikoimalla toiveistaan, tarpeistaan ja peloistaan suoraan, silläkin uhalla että kumppanin voi olla vaikea vastaanottaa kuulemaansa. Esimerkiksi vulvodyniaa sairastavat naiset joutuvat usein jo hyvin nuorella iällä selittämään partnerilleen, miten kannattaa toimia, jos yhdynnän yritys kuitenkin aiheuttaa liian kovaa kipua puudutegeelistä ja sairauden muusta hyvästä hoidosta huolimatta.

Avoin kommunikaatio on oleellista, silläkin uhalla että yhdynnän keskeyttäminen on juuri tästä seksin muodosta erityisesti nauttivalle kumppanille suuri pettymys. Näissä tilanteissa nainen ymmärrettävästi suhteen alkuvaiheessa usein pelkää, että mies ei yhtään keskeytynyttä yhdyntää enää kestä vaan lopulta haluaa erota.

Avoimen keskustelun avulla monet parit löytävät intiimielämässään kompromisseja, vaihtoehtoisia toimintatapoja ja jopa aiempaa syvemmän henkisen yhteyden, mutta sairaus ehkä silti on ja pysyy. Eikä seksi ei välttämättä ole ollenkaan sitä, mitä kumpikaan haluaisi, jos molemmat osapuolet saisivat olla terveitä.

Mutta upeita parisuhteita näillä ihmisillä silti on.

Olen työssäni onnekseni saanut todistaa lukuisten parien molemminpuolista myötätuntoa, kovaa halua ymmärtää ja tukea toista, vastuunottoa omista hyvin vaikeistakin tunteista ja sairauden tuomat haasteet peittoavaa ehdotonta rakkautta.

Avainsanat:
Mirka Paavilainen

Mirka Paavilainen

Olen tamperelainen psykologi, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja. Työskentelen lapsettomuusklinikan psykologina sekä parisuhteen ja seksuaalisuuden ongelmien hoitoon keskittyneen perheklinikan terapeuttina. Olen myös adoptioäiti, hyvän miehen vaimo ja ikuinen opiskelija. Tällä hetkellä vien omenia opettajalle tunnekeskeisen pariterapian jatkokoulutuksessa. Olen iloluontoinen ihminen mutta työhöni suhtaudun varsin vakavasti ja suurella intohimolla. Tykkään muotoilla mielipiteitä, verkostoitua ja oppia uutta kirjoittamalla, joten bloggaaminen sopii minulle mainiosti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit