Eroamaan neuvomisen ABC – kohtaa ja kuuntele

Parisuhdetyö

Neuvominen koetaan usein aktiivisena toimintana, jolloin auttajana tunnen auttavani. Syntyykö neuvomisen tarve enemmän auttajan sisäsyntyisestä tarpeesta olla avuksi kuin vastaanottajan halusta saada neuvoja?

Parisuhteen ristiriitatilanteissa vaikuttaisi eroamaan neuvomisen sijaan olevan merkityksellisempää kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen. Joku toinen ihminen pysähtyy vierelleni. Hänelle voin puhua ilman arvostelun, syyllistämisen tai vähättelyn pelkoa. Joku, joka kuuntelee, antaa aikaa ja on läsnä. Auttaa minua sietämään myös epävarmuuden tilaa, kun en vielä itsekään tiedä, pitäisikö suhteeseen jäädä vai lähteä.

Toki osa eroa pohtivista vanhemmista toivoo selkeitä ja suoria kannanottoja oman eroratkaisun tueksi. Toiselta ihmiseltä etsitään vastausta kysymykseen, pitäisikö erota vai ei. Eropäätöksen paine ja vastuu asetetaan näin neuvojan vastuulle.

On erityisiä elämänhaasteita, joissa välittömien eroneuvojen ja ohjeiden antaminen on tarpeen, kuten väkivallan kuormittavissa parisuhteessa, jolloin tarvitaan selkeät toimintaohjeet, turvasuunnitelma sekä rohkaisua suhteesta irrottautumiseen.

Kuitenkin arkihavainnot tosielämästä osoittavat, etteivät suorat eroamiseen kannustavat ohjeet synnytä ohjeiden vastaanottajassa parisuhteen päättämisen tekoja. Toimimme, paitsi järjen äänen, myös tunteidemme ohjaamina.

Jokaisen meistä on kuljettava oma elämänpolkumme ja kannettava aikuisen vastuu tehdyistä teoista ja päätöksistä. Neuvojen antaminen ei ratkaise eroavan tarvetta tunnetaakan keventämiseen ja oman elämän uudelleen suuntaamiseen. Eikä eroamaan neuvominen vielä välttämättä synnytä ihmisen käyttäytymisessä tai ajattelutavoissa muutosta.

Elämän kipukohdissa on tilaa raivattava, ennen neuvojen antamista, niiden vastaanottamiselle kohtaamisen, läsnäolon ja aktiivisen kuuntelun keinoin. Hyvätkään tai hyvää tarkoittavat neuvot eivät auta, jos apua tarvitseva ei ole niitä valmis vastaanottamaan.

Eroa pohtiessaan tai erosta toipuessaan, avun hakijalle voi usein olla tärkeää myös vertaisten läsnäolo, toisten samassa tilanteessa olevien aikuisten kokemusten kuuleminen sekä omasta tilanteesta toisille puhuminen.

Eroamaan neuvominen on näin tarkasteltuna enemmän yhteistä puhetta ja erilaisten vaihtoehtojen puntarointia, ymmärryksen lisäämistä siitä, mitä asioita eropäätöksen myötä voi ratkaista sekä pohdintaa siitä, mitä erosta voi seurata. Vastuu eroratkaisuun päätymisestä on kuitenkin aina parisuhteen osapuolilla itsellään.

Avainsanat:
Päivi Hietanen

Päivi Hietanen

Työni keskiössä on eron jälkeisen yhteistyövanhemmuuden sekä vanhempien välisen sovinnollisuuden edistäminen ja lapsen aseman esiin nostaminen. Erojen yleisyydestä huolimatta, on parisuhteen päättyminen yksilön kokemuksena iso elämänkriisi, jossa identiteetti, arvot ja tulevaisuuden toiveet ovat koetuksella. Eroauttamisen rinnalle tarvitsemme vankkaa parisuhdetyön osaamista ja parisuhteita tukevaa toimintaa, sillä vanhempien välisen vanhemmuussuhteen ja parisuhteen huomioiminen turvaavat myös lasten hyvinvointia perheissä.