Erilaisena kanssasi

PariAsiaa

Erilaisuus on enimmäkseen kiehtovaa. Siksi on kummallista, että näkemyserot lähimmän ihmisen kanssa voivat olla niin ärsyttäviä. Olennaisimmissa arvokysymyksissä olemme mieheni kanssa onneksi melko samoilla linjoilla, mutta pienemmissä asioissa eroja löytyy sitäkin enemmän.

Persoonallisuustyyppejä kuvaavassa enneagrammissa minä edustan tyyppiä yksi, jota Seija Taivainen kutsuu kirjoissaan Tarkkaseksi. Minulle on tärkeää, että voin olla tyytyväinen työni lopputulokseen. Mieheni on tyyppiä kolme, Seija Taivaisen kirjoissa Puuhanen. Hän haluaa saada paljon aikaan, mutta ei pidä viimeistelyä välttämättömänä. Olemme usein samaa mieltä siitä, mitä haluamme tehdä, mutta käsityksemme oikeasta tavasta hoitaa asiat ovat usein erilaiset.

Otetaanpa esimerkiksi mustikat.

Minun käsitykseni mustikoiden oikeaoppisesta poimimisesta periytyy äidiltäni. Mustikat on tarkoitus irrottaa varvuista hellin käsin ja asettaa ne poiminta-astian pohjalle ilman yhtään havunneulasta tai kantatikkua. Sieltä ne sitten siirretään kauniin mattapintaisina lusikalla pakasterasioihin odottamaan talvea.

Mieheni käsitys mustikanpoiminnasta sisältää ehdottomasti leikkimielisen kilpailun toisen samanhenkisen marjastajan kanssa. Mustikoita, varpuja, havunneulasia, puolukanraakileita ja sammalta kootaan suurella poimurilla sekaisin samaan ämpäriin mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Eivät mustikat ole mattapintaisia, mutta paljon niitä on.

Ja kun syömme mustikoita talvella joka ainoa päivä, on mieheni (väärä) tapa ilmeisen tehokas ja hyödyllinen. Olen siksi päätynyt huolehtimaan kotiin kannettujen marjojen puhdistamisesta, että edes joku taso säilyisi.

Mustikanpoimintakäsityksemme erosta emme muistaakseni ole koskaan riidelleet.

Kun kyse on minulle olennaisemmista asioista, kuten joulukorteista, tuorejuustosta tai kuopuksen ruotsin läksyistä, alkaa verenpaineeni kuitenkin helposti nousta, jos asiat menevät mielestäni väärin.

Miehellänikään ei ole tapana antaa helposti periksi, jos asialla on hänelle merkitystä. Onneksi hän ei ole erityisen kiinnostunut joulukorteista eikä verbien taivutuksesta. Sen sijaan hän on hyvin kiinnostunut viikonloppuohjelmastamme ja lomamatkoista. En olisi ikinä uskonut katsovani jalkapalloa. Se oli sinänsä kiinnostavaa, joskaan en jaksanut seurata peliä ihan loppuun.

Parisuhteen keskeisimpiä kulmakiviä on minusta, että jokainen tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Loppujen lopuksi useimmiten ei ole tärkeää se, kuka on enemmän oikeassa, vaan se, että toisen kanssa on hyvä olla. Kun aina ei voi tehdä, mitä itse tahtoo, voi löytää tilalle jotain uutta, jotain vielä parempaa. Kompromissit ovat joskus hyvä ratkaisu, mutta eivät suinkaan aina.

On surullista, jos jatkuvasti jumiudutaan kompromisseihin sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään, mitä yhdessä oikeasti halutaan.

Jotain uutta ja omaa alkuperäistä ajatusta parempaa löytyy usein tylsien kompromissien tilalle, jos tilannetta joskus lähestyy ennakkoluulottomammin. Se rikastaa, meitä molempia!

Avainsanat:
Minka Hauta-aho

Minka Hauta-aho

Olen kirjoista ja kulttuurista innostunut järvenpääläistynyt keskisuomalainen. Rakastan luonnossa liikkumista ja pitkiä keskusteluja ystävien kanssa. Teiniliitto mieheni kanssa jatkuu edelleen ja yhdessä olemme olleet jo yli puolet elämästä. Kaksi lastamme ovat aikuistumassa ja vanhemmuudelta vapautuvan ajan olemme alkaneet käyttää parisuhteiluun. Leirien ja kurssien ohjaamisesta on tullut meille rakas harrastus. Kirjoittelen mielelläni mitä mieleen juolahtaa.