Dialogisuus parisuhteessa

Kategoria: Lukemista ammattilaisille Kirjoittaja: Sari Liljeström

 

Kirjoittaja: Terhi Väisänen, perheterapeutti, psykoterapeutti

 
Dialogisuus parisuhteessa – vastavuoroista ja tasavertaista keskustelua

 
Dialogi on enemmän kuin pelkkä keskustelu, se on luova prosessi, joka ei ole ainoastaan informaation jakamista, vaan eläytymistä eri ratkaisuvaihtoehtoihin ja omien ajatusmallien kyseenalaistamista. Dialogi voidaan nähdä yhteisenä pohdintana, jonka kohteena on asioille annetut merkitykset. Dialogin välityksellä ihmisellä on mahdollisuus oman tietoisen harkinnan kautta tutkia omia – sekä keskustelukumppanin ajatuksia ja asioiden merkityksiä.

 
“Dialogisesta keskustelusta tekee erityisen se, että sen perustana on kiinnostus puolison erilaisuuteen ja erilaiseen tapaan ajatella. Puolisoiden näkökulma käsiteltävään asiaan on aina yhtä arvokas.”
Tunteet tekevät parisuhteessa käytävästä dialogisesta keskustelusta erityisen. Mitä merkittävämpi asia, sitä enemmän tunteet vaikuttavat dialogin osapuoliin. Yhteinen pohdinta muuttuu haastavammaksi, kun toisen erilaiset ajatukset eivät näyttäydykään vain mielipiteinä, vaan pelottavana yhteyttä uhkaavana erilaisuutena. Usein myös prosessoitavat asiat koskettavat jollain tavalla yhteistä elämää. Siksi parisuhteen dialogista vuorovaikutusta joutuu usein opettelemaan omana erityisenä taitonaan.

 
Dialoginen vuorovaikutus

 
Samanmielisessä keskustelussa vuorovaikutus on yleensä helppoa, minkä vuoksi eriävien mielipiteiden esille nostamista saatetaan varoa. Erimielisyys nostaa helposti pintaan vaikeita tunteita ja valtataistelua, jolloin arkisenkin asian käsittelystä saatetaan ajautua rikkovaankin riitaan. On tiedostettava, että puolisot harvoin haluavat samaa asiaa samaan aikaan. Tästä syntyy ristiriita, jonka käsitteleminen dialogisen vuorovaikutuksen keinoin auttaa puolisoita toisen näkökulmien huomioimisessa. Tämä edellyttää kykyä olla eri mieltä ja yrittää ymmärtää puolison erilaista näkemystä asiasta.

 
Dialogisuutta voi ajatella kommunikaatioksi, jossa ollaan vuorovaikutuksessa toisten, mutta myös oman itsensä kanssa. Dialogisuudessa on suostuttava vaikuttumaan puolison näkemyksistä ja mielipiteistä.
Dialogilla voidaan tarkoittaa merkitysten virtaa puolisoiden välillä, se voi tuoda pintaan ihmisten hyvinkin syvät kokemukset ja ajatukset ja tuoda puolisoita lähemmäs toisiaan.  Toisin kuin väittelyssä tai keskustelussa, dialogissa voittavat molemmat osapuolet.

 
Dialogi toteutuu kun…

  • puolisot kuuntelevat toisiaan kiireettömästi, raivaavat tilaa keskustelulle
  • omasta mielipiteestä ei pidetä kiinni eli ei puolusteta omaa näkökulmaa koko ajan.
  • puolisot pyrkivät liittymään toisen puheen sisältöihin
  • keskustelussa esiintyy myös oman ajattelun epäilemistä.
  • kummankaan mielipidettä ei vähätellä, ohiteta tai torjuta.
  • keskustelussa esiintyy aitoa kiinnostusta puolison näkökulmiin ja niiden taustoihin, etenkin omasta ajattelusta poikkeavaa näkökulmaa kohtaan
  • molemmat ovat intensiivisesti läsnä tilanteessa.
  • puolisot pystyvät ottamaan tavallisuudesta poikkeavia rooleja: hiljainen puhuu enemmän, puhelias kuuntelee enemmän.

 

Dialogin päämääränä on paremman ymmärryksen saaminen niin omien kuin puolisonkin käsityksistä. Tämä edellyttää puolisoilta omien käsitysten ja ennakko-oletusten kriittistä arviointia. Myös toisen esittämiä ajatuksia täytyy voida tarkastella kriittisesti, ei siksi, että ne kumottaisiin, vaan niiden testaamiseksi ja yhteisen merkityksen luomiseksi.

 
Onnistunut dialogi on kekseliästä, kriittistä ja avointa, jopa hauskaa. Se mahdollistaa molempien puolisoiden oppimisen ja uusien näkökulmien sekä toimintatapojen syntymisen. Onnistuneen dialogin avulla voi lisätä parisuhteen läheisyyttä.

 
Lähteinä ajatteluuni olen käyttänyt mm.

Alhanen, Soini, Kangas: Dialoginen johtaminen ja vallankäyttö, 2015

Alhanen, Kansanaho, Kangas, Soini, Soininen: Työnohjauksen käsikirja, 2011
Dialoginen vuorovaikutus http://www.valtikka.fi//, 11/2016
Dialogiin pääseminen http://oppimateriaalit.jamk.fi/orgmuutoksessa/dialogiin-paaseminen/, 11/2016

 

Avainsanat:

Sari Liljeström

Suureksi ihmeekseni ikävuosimittarini alkaa näyttää jo pian 60 v. Se on paljon enemmän kuin kokemukseni omasta kypsyydestäni ja elämänviisaudestani. Matkalla olen edelleen, enkä mahda koskaan valmiiksi tullakaan. Olen toiminut täällä Parisuhdekeskus Katajassa pian 20 vuotta monenlaisissa vahvistavan parisuhdetyön asiantuntijan tehtävissä. Minun voisi jo luulla tietävän, kuinka parisuhde pidetään timmissä. En kuitenkaan tiedä, sillä me ihmiset olemme niin loputtoman monipuolisia elämänvariaatioita, ettei yhtä totuutta voi olla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit