Auttajat ja autettavat tarvitsevat toisiaan

PariAsiaa

Kuluva vuosi on herättänyt auttamisen halun ja sen myötä kiinnostus vapaaehtoistyöhön on lisääntynyt – entisestään. Samanaikaisesti on lisääntynyt vapaaehtoistyön tarve. Tämän ovat koronavuoden vaikutuksia selvittäneet tutkimukset jo todenneet. Auttajat ja autettavat tarvitsevat toisiaan.

 

Järjestöt, kunnat ja kirkko ovat viestineet, että vapaaehtoistyön kiinnostus on lisääntynyt tänä vuonna jopa siinä määrin, että tehtäviä ei ole ollut löytyä kaikille halukkaille. Toimeen tarttuvia käsiä ja kuuntelevia korvia olisi tarjolla. Nyt jos koskaan kysytään organisaatioiden hyvää kykyä järjestää vapaaehtoistoiminta ja pitää toimijoista kiinni.

 

Ajan ja osaamisen antaminen yhteiseen hyvään ravitsee monia inhimillisiä tarpeita. Vapaaehtoistyötä tehtäessä voi parhaimmillaan kokea asioihin vaikuttamista, yhteenkuuluvuutta ja itsensä toteuttamista. Oma paikka yhteisössä ja yhteiskunnassa nostaa itsetuntoa. Kokemus olemassaolon merkityksestä vahvistuu.

 

Vapaaehtoistyö vahvistaa myös organisaatioita ja kansalaisyhteiskuntaa. Joidenkin organisaatioiden tulevaisuus on suorastaan kiinni kyvystä toimia vapaaehtoisten kanssa yhdessä. Näin on ainakin kirkon kohdalla verotulojen tasaisesti vähentyessä.

 

Vapaaehtoistyön hyötyä voi tarkastella myös kansantaloudellisesti. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyön rahallinen arvo nousee kuusinkertaiseksi siihen sijoitettuun nähden. Kyseessä on yli kolmen miljardin euron vuotuinen potti.

 

Vasemmalla kädellä johdettu vapaaehtoistyö ei kelpaa tässä ajassa. Aikaansa ja osaamistaan antava on kohdattava etukenoon nojaten. Sopivan kokoinen ja sopivan haastava tehtävä pitää luoda yhdessä. Vapaaehtoinen on enemmän kuin auttavat lisäkädet. Jokainen haluaa antaa lahjansa parhaimpaan käyttöön. On tärkeää tulla vapaaehtoistyössä nähdyksi ja kuulluksi.

 

Miettiessäni onnistunutta vapaaehtoistyön johtamista on minulla mielessäni itselleni rakas järjestö. Monista irtautumispyristelyistäni huolimatta Parisuhdekeskus Katajan sitouttava johtaminen ei ole päästänyt irti. Raollaan olevasta ovesta on helppo pujahtaa takaisin sisään.

 

Aiemmin tässä kuussa Suomen mielenterveysseura nosti vapaaehtoistyön arvon esiin myöntämällä vuotuisen palkintonsa Suomen järjestöjen vapaaehtoisille. Tänään kiitoksen saavat lukemattomat puhelinpäivystäjät. Heidän tukensa kannattelee hädässä olevia tietovuodon uhreja ja siten meitä kaikkia.

 

Kirjoittaja Anu Harjumaaskola on porvoolainen psykologi, kirkon luottamushenkilö ja Parisuhdekeskus Katajan vapaaehtoinen.

Kolumni on julkaistu alunperin 27.10.2020 Uusimaa -lehdessä https://www.uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/3144014 

Avainsanat:

Laura Huuskonen