Parisuhdekeskus Kataja pelileskeys

AMK-yhteistyötä: Pelileskeys on hankala ongelma, sillä se koetaan yksilöllisesti

Ajankohtaista

Pelileskeys on hankala ongelma, sillä se koetaan yksilöllisesti

(Pinja Korhonen, journalismin opiskelija Turun AMK)

 

Erityisesti nuorten keskuudessa esiintyvä pelileskeys tuottaa ongelmia parisuhteissa. Vaikka asiasta usein vitsaillaan, pelaaminen voi pahimmillaan johtaa toisen huomiotta jättämiseen ja yksinäisyyteen.

Parisuhdekeskus Katajan pari- ja perhepsykoterapeutti Kaisa Humaljoki kertoo, että pelileskeys on ongelmana noussut esille hänenkin vastaanotollaan. Pelileskeys terminä on myös entuudestaan tuttu. Hänen mielestään pelileskeys on henkilökohtainen ja yksilöllinen kokemus. Joillekin tunne yksinäisyydestä tulee siitä, jos puoliso pelaa kaksi tuntia päivässä, toisille taas kymmenestä tunnista päivässä.
”Sille ei varmaan ole mitään virallista määritelmää. Ajattelen, että termiä voi käyttää silloin, kun henkilö itse kokee olevansa pelileski. Ei kaveri voi väittää, että ’Hei sinä olet pelileski’, jos hänestä itsestä ei tunnu siltä.”

Missä menee pelaamisen raja?

Pelaaminen on harrastus, josta tulee ongelma silloin, kun se tuntuu toisesta pahalle. Tällöin on tärkeää, että asiasta puhutaan. ”Pariskunta itse tietysti määrittelee, milloin pelaaminen menee liiallisuuksiin. Onhan se nyt tavallista että pelataan, eikä se joka parilla ole ongelma. Siitä tulee ongelma sitten, jos itse pelaaja tai puoliso kokee, että se vie liikaa aikaa ja toinen jää ulkopuolelle”, Humaljoki toteaa.

Jos pelaamisesta tulee peliriippuvuus, ongelma onkin jo astetta suurempi:
”Peliriippuvuuden määritelmähän on se, että itse pelaaja ei hallitse tilannetta vaan se (pelaaminen) on tehtävä ja se alkaa hankaloittamaan elämää. Peliriippuvuus on riippuvuus kuten alkoholi- ja seksiriippuvuus tai työnarkomania. Riippuvuus on silloin parisuhteen ongelma, ei vain pelaajan.”

Miten ongelmasta voisi ilmaista toiselle?

Parisuhteessa yksi tärkeimmistä asioista on kommunikointi ja toisen kuunteleminen. Pelaaja itse ei välttämättä aina tiedosta liiallista pelaamistaan. Pelaaminen voi tuntua niin innostavalta, että toinen jää huomaamatta taka-alalle.

”Pitää vain sanoa reippaasti, jos tuntuu pahalta. Toisen kokemusta pelaaja ei voi vähätellä, sillä jos toisesta tuntuu näin niin se on silloin aito kokemus”, Humaljoki huomauttaa. Huoli ja kokemus pitää pystyä kuulemaan aidosti.

Entä jos toinen silti väittää, että pelaaminen ei ole haitaksi?
”Riidoissa liioitellaan usein puolin ja toisin esimerkiksi, että ’Sinä pelaat koko ajan’ ja toinen vastaa vain että ’Enhän pelaa, kun ihan pikkuisen vaan.’”

Nämä ovat epäselviä määreitä, joita Humaljoen mielestä on turha viljellä. Hänen mielestään auttaa, jos vaikka pitää silmällä oikeita tuntimääriä ja näin realisoi tilannetta:
”Mieluummin voisi vaikka sanoa, että pelaat aina neljästä puoleen yöhön ja menet sitten nukkumaan. Tällöin se on tosiasioihin perustuvaa keskustelua eikä sitä voi kiistää, jos asia näin tosiaan on. Ongelmasta tulee tällöin näkyvä.”

Puhumisen lisäksi pelaamisen tilalle kannattaa keksiä yhteistä tekemistä – ei vain kotona löhöilyä. Yhteinen kiva tekeminen luo huomaamatta rajoja pelaamiselle. Pelkkä kotona notkuminen voi tuoda tunteen siitä, ettei ikään kuin ole muuta tekemistä kuin vain pelata. Tärkeää olisi lähteä vaikka ulos tuulettumaan ja etsimään tekemistä. Lopulta on kuitenkin pelaajasta itsestä kiinni, tekeekö hän asian eteen mitään.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Pelaamisesta voi olla myös hyötyä parisuhteelle. Pelaamisesta voi tehdä yhteisen mielenkiinnonkohteen ja osan yhteistä aikaa.

”Silloin se on yhdistävä, mukava asia, jopa rentoutumisen keino. Pelaaminen voi myös olla sosiaalinen asia, kun voidaan pelata yhteisten kavereiden kanssa”, Humaljoki muistuttaa.

”Osaamme sanoa, jos pelailu menee liian pitkälle”

Puoli vuotta seurustelleiden Emilian (22v.) ja Juuson (25v.) parisuhteessa yhteisen ajan löytämiseen nähdään vaivaa. Ruoka-aikana pelit laitetaan pois ja keskitytään hetkeen. Pari kertoo keskustelun auttaneen siihen, ettei pelaamisesta ole tullut ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Juuso on suhteen pelaava osapuoli, vaikka pelaa Emiliakin silloin tällöin. Emilian mukaan pelaaminen haittaa yleensä silloin kun he eivät ole saman katon alla. Toisinaan hän kokee olevansa pelileski, vaikka inhoaakin itse termiä:

”Välillä ärsyttää, jos en saa toisesta irti mitään pelaamisen takia. Vaadin välillä melko paljon huomiota ja saatan ärsyyntyä, jos toinen pelaa eikä sen takia huomaa toivottaa esimerkiksi hyvää yötä. Terminä pelileskeys mielestäni tietyllä tasolla vähättelee leskeyttä. Kumppanin pelaaminen on kuitenkin verrattavissa leskeyteen silloin, kun pelaaminen asetetaan parisuhteen edelle.”

Juuso myöntää käyttävänsä välillä pelaamiseen liikaa aikaa, mutta kertoo silti miettivänsä tarkkaan, milloin pelaa: ”Koitan pelata silloin kun pystyn ja tiedän, että minulta löytyy siihen aikaa.”

Parisuhdekeskus Kataja Pelileskeys

Pariskunta on tehnyt ratkaisuja yhteisen ajan eteen.

”Koitan ratkaista viestittelyasian niin, että asetan itselleni peliajat tai asetan puhelimeni niin, että näen kun Emilia laittaa viestiä”, Juuso kertoo. Pelaaminen on otettu myös osaksi yhteistä aikaa: ”Pelien jälkeen esimerkiksi keskustellaan, mitä siinä tapahtui. Tykkään istua vieressä ja seurata pelejä. Näin yhdistyy oma neulomisharrastus ja toisen peliharrastus”, Emilia hymyilee.

Juuso ja Emilia kertovat keskustelevansa paljon:
”Me tykkäämme puhua asioista. Kumpikin saa sanoa omat mielipiteensä esimerkiksi pelaamisesta ja kumpikin saa äänensä kuuluviin”. Pari kuitenkin muistuttaa, että on tärkeää olla myös omia mielenkiinnon kohteita: ”Pelaaminen on harrastus siinä missä muutkin. Moninpelit ovat myös hyvä tapa viettää aikaa kaukana asuvien kavereiden kanssa.” Juuso kuitenkin huomauttaa, että on tärkeää kertoa, jos joku asia tuntuu pahalta.

Avainsanat: