Unelmien parisuhde ja uskottomuuden houkutus

Kirjoittaja: Kari Kiianmaa, psykologi, Kehityksen Avaimet Ky

Uskottomuus parisuhteen ongelmana näyttää olevan kovassa kasvussa. Yhä useampi parisuhdekriisi saa alkunsa toisen puolison uskottomuudesta. Tarkoitan tässä uskottomuudella vakavaa ja kuukausia tai jopa vuosia kestänyttä salaista suhdetta enkä puutu ns. yhden illan syrjähyppyihin.

Parisuhteen päättymisen ja avioeron taustalla uskottomuus on myös hyvin keskeinen osatekijä. Monet parisuhteet päättyvät uskottomuuskriisiin, koska kriisiä ei pystytä ratkaisemaan. Joskus taas uusi suhde menee vanhan edelle ja uskoton osapuoli valitsee toiveita herättävän uuden kumppanin. Joillekin pareille uskottomuus tuo sen aiheuttaman kriisin kautta uuden ja entistä paremman suhteen. Uskottomuudesta voi siis selvitä ja sitä voi jopa ehkäistä.

 Mistä uskottomuus johtuu?

Periaatteessa kuka tahansa ihminen voi ajautua uskottomuuteen. Sen taustalla on monia erilaisia tekijöitä, joiden takia henkilö luopuu oikeaksi tietämästään käyttäytymistavasta ja rikkoo omaa moraaliaan ja antamiaan lupauksia vastaan. Uskottomuus saa sekä pettäjän itsensä että kumppanin tarkastelemaan suhdettaan ja sen kehittämistarpeita, mutta erityisesti myös henkilökohtaista tilaansa ja kehitysvaihettaan.

On selvää, että hyvin toimiva ja paljon tyydytystä tuova parisuhde on ”vastalääkettä” uskottomuudelle. Kenenkään parisuhde ei kuitenkaan voi aina olla täysin tyydyttävä.

Parisuhde muuttuu koko ajan sen osapuolten muuttuessa ja täten sen käsikirjoitustakin on pystyttävä korjaamaan vuosien varrella. Hyvässä parisuhteessa on paljon avoimuutta ja tunteiden ilmaisua sekä niiden tuomaa läheisyyttä. Mikäli suhdetta hallitsevat puhumattomuus ja salassa pidetyt tunteet, on seurauksena etääntymistä ja tyytymättömyyttä.

Tämä koskee myös suhteeseen liittyviä pelkoja. Eräs asiakkaani, Mika, kertoi aina pelänneensä, että hänen vaimonsa vielä joskus pettää häntä. Hänen pelkonsa juonsi juurensa edellisistä suhteista, joissa hän joutui aina toteamaan tulleensa petetyksi. Jopa hänen oma äitinsä hylkäsi hänet jo ennen hänen kouluikäänsä. Naiset eivät siten tuntuneet Mikasta kovin luotettavilta ja hänen pelkonsa osoittautuivat kerta toisensa jälkeen aiheellisiksi. Niin nytkin. Vastaavanlaisia tarinoita voi kuulla muiltakin uskottomuuden kanssa kamppailevilta pareilta.

Uskottomuuden pelko voi johtaa arkuuteen ilmaista avoimesti tunteita ja altistaa siten uskottomuudelle. Joskus uskottomuuteen päätynyt puoliso kertoo olleensa kumppaninsa mielivallan uhri jo pitkään ja menettäneensä tasavertaisen suhteen tähän, jos sitä on koskaan ollutkaan.

Parisuhdetta merkittävämpi uskottomuuden aiheuttaja näyttää olevan ihmisen oma kasvu ja kehitys.

Jokainen meistä käy aika ajoin läpi kasvukriisejä, joiden vallitseva tunne on tyytymättömyys omaan elämään. Tällöin ihminen kyseenalaistaa siihen asti elämänsä elämän ja samalla usein myös parisuhteensa, joka edustaa entisen elämän valintoja. Kriisissä oleva ihminen hakee myös keskusteluyhteyttä toisiin ihmisiin, joiden kanssa hän voisi peilata sisintään. Tällöin hän tapaa ihmisen, joka on myös omassa kasvukriisissään. Keskustelu näiden ihmisten kesken on hyvin antoisaa ja ihastuttavaa. Rakastuminen on ikään kuin luonnollinen seuraus keskustelusta.

Vakituisen suhteen ulkopuolinen suhde tulee niin houkuttavaksi, että kumpikaan osapuoli ei voi vastustaa kiusausta vaikka tietää tekevänsä väärin. Rakastumisen olotila tuntuu tuolloin hyvältä ja tyydyttävältä, mutta on tavallaan myös ansa. Rakastunut ei pysty arvioimaan elämäänsä monipuolisesti vaan tulkitsee tilannetta omien toiveittensa mukaan. Elämän toiveet voidaan tuolloin asettaa uuteen kumppaniin, jota ei tunneta kunnolla. Rakastumisen olotila menee kuitenkin aina ohi ja todellisuus paljastaa lopulta kasvonsa.

Yhteiskunnalliset syyt kuten suhtautuminen parisuhteeseen ja avioliittoon sekä uskottomuuteen ovat osaltaan joko tukemassa pysyvää suhdetta tai sitten heikentämässä sitä. Meidän aikanamme vakinaisen parisuhteen kanssa kilpailevista suhteista ei enää vaieta eikä niitä häpeillä kuten ennen. Iltapäivälehdet herkuttelevat niillä lööpeissään. ”Salarakas” näyttää olevan pääsylippu julkisuuteen ja viihdepalstoille toiveena helpon rahan ansaitseminen.

Perinteinen maalaisyhteiskunnan moraali näyttää rapistuneen eikä uskottomuus ole enää niin suuri synti kuin ennen. Samaan aikaan suomalaiset pitävät kuitenkin uskollisuutta edelleen parisuhteensa tärkeimpänä asiana.

Mikä yhteiskunnassamme sitten tukee uskollisuutta ja mikä uskottomuutta? Ainakin tilaisuus uskottomuuteen on tarjolla joka päivä, koska suuri yksilönvapaus mahdollistaa hyvin monenlaiset miehen ja naisen kohtaamiset. Romanttinen parisuhdekulttuuri ja viihde tukevat seikkailua ja nautintoa hakevaa ihmistä.

Uskottomuuden pimeästä puolesta ja sen aiheuttamasta tuskasta puhutaan vähemmän. Uskoton joutuu kuitenkin kohtaamaan aina tuomitseviakin näkemyksiä ja sen lisäksi paljon syyllisyyttä. Useimmiten uskoton pelaa isoilla panoksilla, sillä hän asettaa vaakalaudalle avioliittonsa tai avoliittonsa, perhe-elämänsä ja usein myös taloudellisen tulevaisuutensa. Petetyksi tulevan ihmisen viha voi myös seurata pitkään riippumatta siitä, millaisiin valintoihin uskottomuus paljastuttuaan johtaa.

Voiko siitä selvitä?

Ennen pitkää uskottomuus paljastuu tavalla tai toisella. Toiset kertovat sen itse, toiset jäävät kiinni sattuman kautta. Tilanne on aina hankala ja tuskallinen. Uskottomalle on usein yllätys, miten raskaasti toinen asian kokee. Joskus se voi olla jopa elämän ja kuoleman kysymys. Paljastuminen voi johtaa myös äkkinäisiin tekoihin ja päätöksiin, jotka eivät pitkällä tähtäimellä ole lainkaan harkittuja. Tällaisia voivat olla pikainen eropäätös, kostaminen omalla uskottomuudella ja toisen julkinen mustamaalaaminen.

Mikäli uskottomuuden ei haluta kaatavan vakituista suhdetta ja perhe-elämää, pyritään se usein hyvittämään omilla teoilla. Uskoton alkaa käyttäytyä tavalla, jota toinen on aina toivonut. Petetty voi myös aluksi pyrkiä torjumaan vihansa peläten sen olevan viimeinen niitti omalle parisuhteelle. Kummankaan aidot tunteet eivät silloin pääse kunnolla esille eikä suhteen vaatimia korjauksia voida tehdä.

Uskottomuuden paljastuminen avaa noin puolen vuoden pituisen etsikkoajan, jonka aikana tapahtuman tuskallinen tuoreus antaa motivaatiota toimia paremman suhteen puolesta.

Tämä tarkoittaa sitä, että petetyn on löydettävä mahdollisimman rakentavia tapoja purkaa vihaansa, jotta vihan tunteet eivät jää kaivelemaan suhteen jatkuessa ja nouse esille piilevällä tavalla tai muutu katkeruudeksi. Uskoton menettää myös luottamuksen toisen silmissä ja pyrkii saavuttamaan sen takaisin. Se ei kuitenkaan tapahdu vakuutteluin ja lupauksin vaan ”menemällä itseensä” ja pohtimalla, miksi minulle kävi näin.

Tähän suhteensa parantamiseen useimmat pariskunnat tarvitsevat ulkopuolista apua ja yksilöllisiä sekä yhteisiä käyntejä parisuhdeneuvonnassa.

Useimmat pariskunnan voivat onneksi selvitä tästä kriisistään, mikäli ovat valmiita panostamaan tosissaan suhteensa kehittämiseen.

Miten voisin välttyä uskottomuudelta?

Joissakin kulttuureissa uskottomuutta ehkäistään kumppanin vahtimisella ja erilaisin rajoituksin. Rajoittamista ja vahtimista esiintyy myös meillä, mutta sen vaikutus suhteen kestävyyteen on yleensä päin vastainen kuin rajoitusten asettaja toivoo.

Yksilöllinen elämän hallinta ja omaa kasvua ja kehitystä edistävät toimet ovat parisuhteelle eduksi. Mikäli ihminen voi elää mielestään tyydyttävää elämää ei hänen tarvitse voimakkaasti kyseenalaistaa sitä eikä parisuhdettaankaan. Yksilöllinen tyytymättömyys on seurausta omien tarpeiden laiminlyömisestä ja itsetuntemuksen puutteista. Itsestään huolehtiminen ei ole itsekkyyttä ja omahyväisyyttä vaan omien voimavarojen kasaamista parempien ihmissuhteiden puolesta.

Huolehtimalla itsestään huolehtii myös parisuhteestaan. Tällöin suhteeseen liittyvät odotukset tulevat realistisemmiksi ja pettymyksen mahdollisuus pienemmäksi. Parisuhteen tragedia onkin meidän aikanamme nimenomaan siihen ladattavat liialliset emotionaaliset odotukset.

Jokainen parisuhde vaatii jatkuvaa huolenpitoa voidakseen täyttää sille asetetut odotukset. Kukaan ei näytä pysyvän jatkuvasti tyytyväisenä samanlaisessa suhteessa. Suhteen alussa odotamme siltä eri asioita kuin vuosien päästä. Sen vuoksi suhteen tulisi pysyä mukana kehityksessä vastatakseen muuttuvia tarpeitamme.

Suhdetta voi kehittää monella tavalla. Tärkeintä on nähdä, että se on yhteistä toimintaa. Kukaan ei voi yksin kehittää parisuhdettaan. Erilaiset parisuhdetta vahvistavat tapahtumat ja kirjallisuus ovat monille avuksi.

Avainsanat:

Aiheeseen liittyvät artikkelit