Tunteet ja ihmissuhteet – elämän parasta ja pahinta antia

Kategoria: PariAsiaa

Häpeä. Tuo hyödyllinen, mutta monesti myös lamauttava, tarpeeton tai ihmisen sekaisin saava tunne. Ainakin minulle häpeä on yksi vaikeimmista tunteista, joita on mahdollista kokea. Häpeän lisäksi toinen erittäin vaikea tunne itselleni on syyllisyys.

Ja vaikka häpeän ja syyllisyyden tunteilla on paikkansa tilanteissa, joissa on tehnyt väärin, niin toisinaan ainakin omalla kohdallani ne aktivoituvat myös tilanteissa, joissa niiden kokeminen on täysin turhaa. Ei aiheellisina signaaleina, jotka kertoisivat omasta virheestä ja jouduttaisivat prosessia kohti virheen korjaamista, vaan alkukantaisina ja energiaa sitovina purskauksina jostain syvältä sisimmästä.

En ole psykologi, joten käsittelen tässä kirjoituksessa tunteiden, erityisesti häpeän, kokemista henkilökohtaisesta näkökulmasta, sekä sivuan myös yleisellä tasolla sitä, miksi kyky käsitellä omia tunteita on tärkeää myös parisuhteen vuorovaikutukselle.

Ensimmäisessä parisuhteessani teini-ikäisenä häpeä vaikutti suhteeseeni monin tavoin. Tavallaan voisi sanoa, että suhde ei ollut vain minun ja silloisen poikaystäväni välinen, vaan siinä oli kolmantena osapuolena häpeä. Välillä olin vain tämän kolmannen osapuolen ja muiden siihen kietoutuneiden tunteiden marionetti. Häpeän käsittelemisen ja kohtaamisen sijaan oli helpompaa olla pistämättä sille vastaan ja toimia sen sanelujen mukaan.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että vastuussa omasta käytöksestäni myös väärin toimiessani ei ollut kukaan muu kuin vain ja ainoastaan minä.

Tämä tosiasia tuntui niihin aikoihin jotenkin epäreilulta. Olin kasvanut perheessä, jossa isäni alkoholiongelma oli olemisemme olohuoneen keskipiste, katto, seinät sekä lattia. Ikkunoista näkyi muunkinlaista elämää, mutta ovea ulos tilanteesta ei ollut. Muistan jollain tasolla ajatelleeni, että elämäni on ollut niin raskasta, että universumi on minulle velkaa. Velan maksuna toimisi vapaus saada itse viimein olla se, joka käyttäytyy välillä miten lystää.

Koin häpeää ja syyllisyyttä perheemme tilanteesta, mutta en kuitenkaan pystynyt käsittelemään näitä tunteita. Sen sijaan välttelin niiden kohtaamista ja yritin sietää omaa itseäni käyttäytymällä usein liioitellun hyvin. Hävetti muutenkin jo niin paljon, että suurimman osan ajasta yritin olla mahdollisimman ”kiltisti”, jotta ei vain tulisi lisää syytä hävetä. Kiltteyden ja ylikorostuneen kunnollisuuden paine kuitenkin purkautui ajoittain huonona käytöksenä erityisesti lähimpiä ihmisiä kohtaan. Tämä aiheutti lisää häpeää, vaikenemista, ”kunnollisuutta” ja räjähdyksiä. Kierre oli valmis.

En usko, että olen ainoa, jolle on käynyt näin.

Kun jotkin tunteet tuntuvat liian kuormittavilta käsitellä, ajautuu helposti kiertoteille, jotka saattavat kyllä pitää ongelman poissa näköpiiristä, mutta samalla vievät yhä kauemmas sen käsittelemisestä. Joku alkaa vältellä tilanteita, jotka aktivoivat epämiellyttäviä muistoja ja tunteita, toinen pakenee niitä liialliseen työntekoon ja kolmas turruttaa tunteita päihteillä.

Oman kokemukseni mukaan vaikeista asioista pääsee yli kuitenkin vain puhumalla.

Vaikka parisuhteessa on tärkeää pitää joitakin asioita vain itsellään ja on normaalia olla kertomatta ihan jokaista asiaa kumppanille, olisi kuitenkin hyvä, että omaan persoonaan ja toimintaan mahdollisesti paljonkin vaikuttavat tunteet eivät olisi puhumattomien asioiden listalla. Kun ymmärtää toisen tunnekokemuksia on paljon helpompaa ymmärtää myös toisen toimintaa ja kenties myös auttaa toista.

Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi joutua terapeutiksi tahtomattaan, joten parisuhteessa kannattaa pohtia sitä, missä määrin asioiden käsittelystä selvitään omin päin ja missä vaiheessa kannattaa hakea myös ulkopuolista apua.

Omia tunnetaitojaan kannattaa kehittää, sillä ainakin oman kokemukseni perusteella kyky käsitellä vaikeita tunteita avaa uusia ulottuvuuksia myös mukavien tunteiden kokemiseen. Omien tunteiden tiedostaminen myös helpottaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, kun ymmärtää omia reaktioitaan sekä lähtökohtiaan ja tunteiden vietävänä olemisen sijaan osaa sanoittaa tunteitaan auki myös muille.

Tunnetaitoja voi harjoittaa vaikkapa pohtimalla seuraavia kysymyksiä.
Mitkä tunteet ovat sinulle vaikeita?
Mitä tuo vaikeus saa aikaan elämässäsi ja ihmissuhteissasi? Mitä voisit tehdä auttaaksesi itseäsi?

Avainsanat:
Meri Werkkomäki

Meri Werkkomäki

Monella työmaalla tärkein rakennusaine on vuorovaikutus – niin myös parisuhteessa! Olen kehittyvä vuorovaikutuksen asiantuntija. Hyödynnän blogissani puheviestinnän alan jäsennyksiä ja näkökulmia parisuhteen erilaisten vuorovaikutusilmiöiden tarkastelemiseen. Jos haluat pohtia sitä, millainen vuorovaikuttaja olet erityisesti parisuhteen kontekstissa, hyppää mukaan kyytiin!

Aiheeseen liittyvät artikkelit