Tunteeni kertovat minusta 

Kategoria: Blogi

Seison ja palelen rautakaupan ovella. Sovimme, että meillä on täällä treffit klo 17. Kello on jo 17.15 eikä puolisoa näy. Huolestun ja hermostun. Missä hän mahtaa viipyä. Puhelin ei vastaa. Soitan toisen ja kolmannenkin kerran. Ärsyynnyn, kiukustun. Sisälläni herää pelko, onko sattunut jotakin. Kello on 17.45 eikä puhelin vastaa. Olen tuulessa ja tuiskussa aivan jäässä. Huoli puristaa rintaani, päätäni särkee ja kyyneleet nousevat silmiin. Minne tästä lähtisin? Lähdenkö kotiin? Mistä tavoitan sinut? Olet rakas ja olen huolissani sinusta. Kunpa saisin sinut vielä ehjänä vierelleni. Entä jos automatkalla on sattunut jotain. Kaukaa kuulen ambulanssin äänen. Sydän hakkaa ja pelottaa….

Lyhyessäkin hetkessä tunteiden kirjo on valtava. Yksi tunne kestää keskimäärin muutaman sekunnin, mutta tunteiden vaihtelevat ketjut vaikuttavat minussa koko ajan. Tunteet ovat spontaaneja reaktioita, enkä voi niitä hallita. Ennen kuin edes tunnistan tunnettani, saati sitä nimeäisin, kehoni toimii jo. Pelon keskellä käteni vapisevat, huolissani kyyneleet nousevat silmiini ja ärtyneenä tunnen puristuksen rinnassani. Tunteeni kertovat koko elämästäni ja myös aiemmista tunnekokemuksistani. Huoli ja pelko heräävät hyvin helposti, jos on läpikäynyt järkyttäviä tilanteita. Kiukku ja viha nostavat päätään, jos on joutunut puolustamaan rajojaan. Surun sävyt valtaavat mielen, jos on joutunut luopumaan tärkeistä ja merkityksellisistä henkilöistä tai asioista. Ilon ja levollisuuden tunteet taas antavat energiaa ja kertovat siitä, että tarpeeni ovat täyttyneet.  

….. ja mitä minussa tapahtuikaan, kun klo 18.10 tuttu auto kaartaa rautakaupan parkkipaikalle. Juuri hetkeä aikaisemmin olin ahdistuneena rukoillut, että vielä saan puolison vierelleni. Nyt astelen auton ovelle ja olenkin yhtäkkiä aivan raivoissani. Menettämisen pelko ja huolestuneisuus purkautuivatkin ulos kiukkuna ja syytöksinä. Miksi teit tämän minulle?  

Myöhässä ollut puolisoni oli korjannut tunnin rikkoutunutta rengasta moottoritien laidassa. Hän oli ollut yhtä huolissaan ja pettynyt tilanteesta. Painetta ja kiukkua oli lisännyt työpaikalle unohtunut puhelin. Kohtaamisessamme oli muutaman sekunnin ajan läsnä monia vahvoja ja vaikeitakin tunteita. Kun saimme lausuttua tunteemme ääneen, olo tasaantui hiljalleen. Puna kasvoilta ja verenpainekin tasoittuivat. ”Hyvä kun olet siinä!”, sain sanottua. Tunnemyrskyn jälkeen lohduttava ja lämmin halaus rautakaupan parkkipaikalla maistui kovin mukavalta.  

Oppia ikä kaikki

Tunteiden ja tunnetaitojen moninaisuutta kohtaan niin itsessäni, omassa parisuhteessani kuin työssäni parien kanssa. Tunnetaidot vahvistavat puolisoiden läheisyyttä, mutta monilla meistä on vielä paljon opittavaa. Kiinnostaako tämä teema Sinua? Lähde rohkeasti mukaan oppimaan lisää tunnetaidoista Parisuhdehuoltamo -päivään lauantaina 18.11.2017. Nähdään!

Avainsanat:
Liisa Välilä

Liisa Välilä

Olen Liisa, 53-vuotias kaupunkilainen maalainen, villasukkia neulova voimavarakeskeinen psykoterapeutti, pappi ja Katajan toiminnanjohtaja.
Elämäntyötä perheiden ja parien sekä ilojen ja surujen kanssa olen saanut tehdä jo yli 30 vuoden ajan. Minua kiehtovat ihmisten voimavarat, usko, toivo ja rakkaus. Innostun kaikenikäisistä ihmisistä, elämäntarinoista ja unelmista. Juhlahetkiä ovat isolla joukolla vietetyt ateriat.
Erityisen upeita ovat ne päivät, jolloin saan ruokapöydän ääreen oman perheeni, puolisoni Juhan sekä jo omiin koteihinsa muuttaneet omat lapset. Bloggauksissani pohdin kokemaani, näkemääni ja kuulemaani.

Aiheeseen liittyvät artikkelit