Sopimattomista suhteista

Kategoria: Blogi

Kuinka moni mahtaa elää parisuhteessa olettaen, että molemmat tietävät yhteiset säännöt, vaikka niistä ei koskaan ole erikseen puhuttu?

Kun kysyt rehellisesti, minkä itse ja minkä kumppanisi ajattelee aidosti lisäävän tai heikentävän suhteen hyvinvointia, avautuu ilmanvaihtokanavan lisäksi usein myös perspektiiviä tarjoava kattoikkuna. Minkä kumppanisi itse asiassa katsoo sääntöjen rikkomiseksi tai pettämiseksi? Minkä itse toivot olevan sovitusti sallittua hyvää? Voi olla, että vastassa on yllätyksiä, myös omasta suusta.

Jokin voi muuten pettää alta vain, jos on jotain, minkä päällä seisoo. Eikö olisi aiheellista todella katsoa, millaisilla perustuksilla painopistettään heijaa? Suhteen kannalta on huomionarvoista vilkaista myös, seisooko kumppani samalla alustalla kuin itse vai olisiko tässä jotain tutkittavaa ja uutta. Kun tiedät, millainen maaperä oman ja kumppanisi jalkojen alla on, ei sen horjuttaminen tai vahvistaminen ole tuuripeliä tai perustu luuloon.

Kaikki parisuhteessa on sopimuksenvaraista, aina. Kun tiedät, mitä odotat  ja mikä sinut pettää, voit pyytää kumppania sopimukseen kanssasi. Samoin voit itse liittyä kumppanin tarjoamaan sopimukseen vain tietämällä sen ehdot. Kovasti täällä petetään parisuhdesopimuksia ilman, että on koskaan itse asiassa sovittu mitään. Sopimuksiin kuuluu ihan terveenä osana myös neuvottelu.

Olen yhä uudestaan pelkuri, mutta ei se mitään.

Olemme ensimmäisten vuosien jälkeen käyneet kumppanini kanssa läpi niitäkin asioita, jotka on suhteen alussa antaumuksella koluttu läpi. Lienee viisasta silloin tällöin päivittää, miltä tuntuu nyt. Kuuteenkin vuoteen mahtuu, ihme ja kumma, kuusi vuotta elämää. Ei kukaan meistä ole kuusi vuotta sitten. Jokainen on nyt.

Kun hetki on eri, eroa on myös siinä, mikä kulloinkin toimii ja tuntuu hyvältä. Voimme hyvin parisuhteessa siksi, että – ja vain silloin, kun – elämme hetki hetkeltä juuri tätä suhdetta todeksi. Emme muistikuvaa vuosien takaa tai oletettua standardia oikeasta ja hyvästä ihmissuhteesta, vaan tismalleen tätä suhdetta täsmälleen nyt. Muu on typeryyttä  ja pelkuruutta. Minä olen välillä typerys ja pelkuri. Niin olet sinäkin. Ei se mitään.

Suurempaa arvoa minulle ei parisuhteessa olekaan kuin olla toiselle yhtä auki kuin voi itselleen parhaimmillaan olla – ja olla sitten tekemättä liioiteltuja sopeutumisliikkeitä, kun hätääntyy. Olen tietenkin tehnyt useita liioiteltuja sopeutumisliikkeitä, kun olen ollut hätääntynyt. Ja niin olet sinäkin. Ei se mitään.

Jätä kompromissit sinne minne ne kuuluvat

Puolisoni sanoo usein, että kompromissi on se karmea toistuva tilanne, jossa päätetään yhdessä, että kukaan ei saa sitä mitä haluaa. Hän tarkoittaa, että on yksi asia sopeuttaa arjen käytäntöjä parisuhteessa ja ihan toinen asia sopeuttaa yhtään mihinkään sitä kuka todella on. En halua melkein toteutua. Enkä helvetissä halua ihmissuhteita, joissa voidaan kimpassa olla lähes totta, oolmoust räjähtää ilosta, puoliksi nauttia, saada semisti ookoo orgasmeja. On asioita, jotka kuolevat kokonaan, kun niille esittelee kompromissin käsitteen.

Pahinta on hairahtaa kompromissiin, jossa suostuu elämään vajavaisesti vastineeksi siitä, että saa luvan viedä tilaa maan päällä. Jos suhteen kompromisseja tehdään oletuksia tai annettua kaavaa kumartaen, ei ole itse asiassa ketään joka niistä hyötyy. Ellei kompromissi palvele suhteen sisäistä voimaa – jolloin se palvelee suhteen todellisia, elossa olevia osapuolia – se pitää jättää tekemättä.

Mitä ihmiset sanovat?

Ei ole aina helppo kertoa, miltä ihan oikeasti tuntuu. Eikä ole aina helppo olla olettamatta hyvin tuntemastaan ihmisestä liikaa. Välillä tulee takkiin, eikä ole aina helppo lähteä ottamaan samaa uusiksi. Mutta kuka tänne nyt helppoa tuli hakemaan? Lienee parasta saada haavansa matkalla hakemaan suurimmat palkintonsa.

”Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat”,  pamautti Minna Canth ihanasti. Välttämällä kompromissit väärissä paikoissa kasvamme enemmäksi sen sijaan, että kasvuun ja liikkeeseen syntynyt typistyisi. Suhteen sopimukset tehdään aina suhteen sisällä. Kun neuvottelupöydässä vilisee standardin käsite ja argumentteihin livahtaa normiin vetoaminen, on syytä nostaa tasoa. Yleensä omaa.

Suhteessa se, mikä kasvattaa sen mahtia, päätyköön yhteiseen sopimukseen. Kaikki muu on tyhjää, kuten lause mitä ihmiset sanovat. Eivät yhtään mitään. Ei lopulta ole mitään sellaista kuin ihmiset, eivätkä ne sano mitään. Eivät minun suhteessani, eivätkä sinun. Siksi siitä on hyvin helppo vähät välittää.

Vieraantuneisuuden ja pelkuruuden hajun voi peittää monella sakealla suitsukkeella, mutta sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että kummitukset häädetään vain olemalla totta.

Avainsanat:
Linda Heikinheimo

Linda Heikinheimo

"Olen sinä. There are no others."

Aiheeseen liittyvät artikkelit