Rakkaus ei lopu – tuhlaa sitä siis vapaasti

Kategoria: PariAsiaa

Tykkäätkö minusta? – kysyn tämän tästä puolisoltani. Olen päättänyt kysyä aina, jos vähänkin lähden huolestumaan suhteemme tilasta. Kysymyksen voi esittää myös: mistä sinä tiedät, että minä rakastan sinua? Tai entäpä jos sanoisin säännöllisesti: tiedäthän, että sinä olet minulle rakas.

Mutta miksi niin usein jätän rakkaudentunnustukseni kertomatta? Pelkäänkö, että se kuluu tai laatu heikkenee?

Vanhat tarinat kertovat miehestä, joka lupasi ilmoittaa puolisolleen, jos tulee rakkaudestaan ja tahdostaan toisiin aatoksiin. Tuosta tarinasta ei kannata ottaa mallia. Niin moni suhde kariutuu siihen, ettei puoliso ole koskaan kuullut tai saanut kokemusta siitä, että on oikeasti rakas. Pettymyksen ja erilleen ajautumisen keskellä kiintymyksestään ja tahdostaan ja toiveestaan on entistä vaikeampi puhua.

Luulenpa, että usein voi käydä myös niin, että jos avaan silmäni tai kuuntelen korvillani, huomaan, että puoliso pitää minusta paljon enemmän kuin olen osannut arjessa kuvitellakaan. Kumppani jakaa arkeni, huoleni ja kiireeni, iloni ja suruni. Joskus unohdan, että hän on rinnallani vapaasta tahdostaan – ei pakotettuna eikä itsestään selvänä. Samoin kuin minä olen kumppanini vierellä, on hänkin minun rinnallani siksi, että rakastaa ja tahtoo.

Kun muistan tämän, voin oppia näkemään, kuinka paljon rakkautta välillämme onkaan. Jos tämän vielä pukee sanoiksi korvaan kuiskaten, sitoutuminen ja rakkaus lisääntyy.

Rakkaus on siitä erikoinen luonnonvara, että se lisääntyy, kun sitä jakaa. Siksi voikin tehdä rohkeasti päätöksen rakastaa entistä syvemmin ja avoimemmin. Näin voin myös ottaa itse vastaan rakkautta.

Parisuhdeviikonlopussa opin, että rakastaminen on päätös. Voin tehdä tämän päätöksen monta kertaa päivässä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Sillä rakkaus ei lopu – tuhlaa sitä rohkeasti!

Pohdintakysymys : Mistä tiedät että kumppanisi rakastaa sinua?

 

Avainsanat:
Liisa Välilä

Liisa Välilä

Olen Liisa, 53-vuotias kaupunkilainen maalainen, villasukkia neulova voimavarakeskeinen psykoterapeutti, pappi ja Katajan toiminnanjohtaja.
Elämäntyötä perheiden ja parien sekä ilojen ja surujen kanssa olen saanut tehdä jo yli 30 vuoden ajan. Minua kiehtovat ihmisten voimavarat, usko, toivo ja rakkaus. Innostun kaikenikäisistä ihmisistä, elämäntarinoista ja unelmista. Juhlahetkiä ovat isolla joukolla vietetyt ateriat.
Erityisen upeita ovat ne päivät, jolloin saan ruokapöydän ääreen oman perheeni, puolisoni Juhan sekä jo omiin koteihinsa muuttaneet omat lapset. Bloggauksissani pohdin kokemaani, näkemääni ja kuulemaani.

Aiheeseen liittyvät artikkelit