Facebook Twitter Instagram Youtube Parisuhdepuhelin

Parisuhteiden tukeminen: kenelle se kuuluu?

Parisuhde on asia, joka puhututtaa. Kuinka paljon saa, tai kannattaa elämässään laskea sen varaan, että parisuhde kantaa. Kenelle se kuuluu, miten parisuhteeni elän tai onko parisuhde itse asiassa merkittävä asia minulle ollenkaan.

Vaikka vanhan sanonnan mukaan suhde on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, niin uskallan olla vahvasti eri mieltä.

Siinä, kun parisuhde oli vuosisatoja – toki ja toivottavasti rakkauden ja kiintymyksen lisäksi – työsuhde, on se nyt vahvimmin tunnesuhde. Vielä sata vuotta sitten oli elanto huomattavasti tiukemmassa kuin nyt, ja siksi voimat kannatti yhdistää. Tosin yhteiskunta edelleen rakentuu olettamukselle kahdesta tulonsaajasta per huusholli.

Parisuhteita kannattele rakkaus, sillä jokainen voi ilman kenenkään lupaa myös päättää elää yksin, hankkia perheen omin voimin tai olla juurtumatta mihinkään tai kehenkään. Suhteista voi myös poimia haluamansa ja yrittää pitää arjen jossain muualla ja suojella itseään tämän päivän vaarallisimmaksi koetulta uhalta eli ruuhkavuosilta. Seksiin ei tarvita vakiparia, eikä raskauden pelkoa, – kiitos modernin lääketieteen, enää ole.

Aivan, mutta ennen kuin harhaudun pidemmälle sinkkuuden ikuisen jatkamisen poluille, niin teen korjausliikkeen ja kysyn: kenelle parisuhde kuuluu, ja tarvitaanko siihen tukijoukkoja?

Sillä kokemuksella, jota olen omassa ja asiakkaiden elämää pohtiessa hankkinut, niin olen täysin vakuuttunut vastuksesta, että parisuhteen mahdollisuuden täytyy kuulua ihan kaikille, jota sitä haluavat, ja heille kuuluu tuki – haluavatpa tai eivät. Parisuhde on niin iso asia, ettei siinä kahteen pekkaan/pirkkoon/puhuriin selvitä.

Parisuhteen tuki kuuluu tietysti lähipiirille, joka tulee apuun, silloin kun tarvitaan pientä apua tai halutaan jakaa suuria ja pieniä iloja. Mutta mitä suurempi on huoli, murhe tai tuska, sen varmemmin ja nopeammin kannattaa apuun pyytää parisuhdeauttamisen ammattilaista. Kaveri on hyvä tuki, mutta hän komppaa luultavasti aina sitä, kumman ystäväpiiriin lukeutuu. Puolen tunnustaminen ja jakolinjat voivat mutkistaa asioita.

Lähipiirin hommia on pienet tuet, yhteiskunnan hommia on katsoa, että parisuhteelle on edellytykset.

Tunnettu tosiasia on, että Suomessa neuvolat toimivat erinomaisesti ja niihin hakeudutaan lähes sataprosenttisesti ja hyvä niin. Lähes yhtä tunnettu toisasia on, että on inhimillistä ponnistella ja yrittää vielä silloinkin, kun omat taidot ja voimavarat ovat vähissä.

Viranomaiset koetaan uhkana ja yritetään sinnitellä, vaikka itseäänkin pelottaa. Parisuhteiden tuki kuuluu siis lainsäätäjälle, palvelujen järjestäjälle, yhteisöille ja tietysti pareille itselleen perheineen. Ihan nopeasti en keksi, kenelle parisuhteiden tukeminen ei kuuluisi.

Oikeastaan jokaisen parisuhteen jääkaapin oveen voisi kiinnittää manuaalin siitä, milloin avun hakeminen voisi olla hyvä idea ja myös merkata ohjeeseen sen, keneltä sitä kannattaa hakea ja saada.

Taulukkoa (kuva)  saa muokata ja jatkokehittely on aivan ilmeisesti tarpeellista, mutta jostain on aloitettava.

Avainsanat:
Katriina Bildjuschkin

Katriina Bildjuschkin

Olen kätilö ja seksuaalikasvattaja, joka tekee intohimoisesti työtään ihmisten seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Pitkä työura on tarjonnut mahdollisuuksia seksologian ja seksuaaliterveyden edistämisen kentällä laajasti parisuhteiden ja perheiden tukemisesta väkivallan ehkäisyyn. Harrastuksena luonnossa haahuilu ja kaikenlainen taiteen ihailu.

Aiheeseen liittyvät artikkelit