Erilaisuuden riemut ja riesat parisuhteessa

PariAsiaa

Yhdessä lempielokuvassani (Mars Attacks) USA:n presidenttiä näyttelevä Jack Nicholson toteaa legendaarisesti “Miksi me ei vaan voitaisi tulla toimeen yhdessä” (why cant’ we just get along) -tilanteessa, jossa on joutunut kasvokkain kolmen vihaisen marsilaisen kanssa. Kohtauksen lopputulos ei ehkä ole se, mitä kukaan parisuhteessa haluaa, mutta tuo hetki sai minut miettimään miksi toisen erilaisuuteen on niin helppo tarttua, – ja miksi monesti erilaisuus on negatiivinen asia.

Veikkaan, että lähes jokainen meistä on jossain vaiheessa parisuhdettaan kuullut  lauseen: ”Miksi sä oot tuollainen, niin erilainen kuin minä”. Lausahdusta voi kai pitää jonkinlaisena esimerkkinä turhautumisen aiheuttamasta heikohkosta kommunikaatiosta. Mitähän  se oikeasti tarkoittaa kuulijan tai sanojan näkökulmasta?

Jos ajattelen itseäni kuulijana, niin minulle tuo lause,  – tai joku sen variaatioista tarkoittaa, että olen jotenkin epäonnistunut. En ole pystynyt toimimaan toisen odotuksien mukaisesti tai olen tehnyt jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi pitänyt.

Lausahduksen sanoja ei ehkä ole kuitenkaan tarkoittanut tuota, mitä minä ehkä hieman tunnekuohuissani tulkitsin. Hän on kenties vain halunnut ilmaista erilaisuutta tavassamme toimia, olla tai puhua. Toki asian olisi voinut ilmaista toisellakin tapaa, -vaikka käyttäen minä-kieltä, mutta aika harvoin paatuneinkaan viestinnän tai parisuhteen ammattilainen yltää tavoitteisiinsa joka kerta.

Monesti  juuri erilaisuuden ilmaisu aiheuttaa ristiriitoja. Keskustelun osapuolet eivät oikein tiedä, mistä tässä keskustelussa tai tilanteessa on oikeastaan kyse: puhutaanko tässä nyt havainnoista, toiveista, vai onko tarkoituksena kenties vain loukata toista?

Asiaa tuskin helpottaa, että erilaisuuteen liittyvä keskustelu ei kuulu niihin suhteen helpoimpiin keskuteluaiheisiin. Tunteet nousevat pintaan, ainakin minulla, haitaten  muuten niin raudanlujaa analyyttistä otettani-  ja suusta alkaa tulla ihan väkisin sammakoita.

Mutta olisiko elämä sitten jotenkin helpompaa, jos molemmat puolisot olisivat täysin samanlaisia? Kiehtova ajatus näin alkuun, mutta mitä pidemmälle itse asiaa ajattelen, niin sitä varmemmaksi tulen, ettei siitä oikein mitään tulisi. En siis ajattele, että olen jotenkin hankala ja kanssani olisi jotenkin poikkeuksellisen vaikeaa olla, vaan uskon, että pidemmän päälle elo vain kävisi aika tylsäksi samanlaisen ihmisen kanssa.

Toisaalta olisihan se aika mainiota, jos kumppani tietäisi ja tuntisi ajatukseni ja mielihaluni. Erilaiset rakkauden teot voisivat olla aina juuri niitä täsmälleen oikealle tavalla sanottuja, ymmärrettyjä ja tehtyjä…

Mutta opi nyt siinä sitten monipuolisuutta ja toisen kunnioitusta, kun saat aina itseäsi miellyttävän vastauksen! Minulle täsmälleen samanlainen puoliso ei sopisi. Jollekin muulle se saattaa sopiakin, tiedä häntä.

Vaikka riittävä erilaisuus on mielestäni rikkaus, minusta tietyt perusarvot ja -asiat pitää kuitenkin jakaa, jotta yhteisestä elämästä tulee yleensäkään mitään. Peruspaketin ollessa kasassa, erilaisuus antaa mahtavia mahdollisuuksia kasvaa molemmille osapuolille.

Miten niitä mahdollisuuksia sitten kukin käyttää ja tuo esille, on kiinni tahdosta ja taidoista.

Avainsanat:
Hannu Puranen

Hannu Puranen

Olen nelikymppinen perheellinen työmatkaileva parisuhteilija, joka kirjoittaa omista tunteistaan ja matkaelämän tuomista ajatuksista. Joskus onnistun pääsemään tekstissä syvälle itseeni, mutta useimmiten se jää hyväksi yritykseksi. Työni vie minua tällä hetkellä aina välillä hetkeksi pois kodin ympyröistä ja se saa minut toisinaan mietteliääksi omasta olemisestani ja ajatuksistani. Näitä mietteitäni koitan saada muidenkin ymmärtämään muotoon.