Eläkkeelle jääminen voi olla parisuhteelle kriisin paikka

Kauan kaihotulle eläkkeelle jäävän pariskunnan odotukset yhdessä vietetystä laatuajasta saattavat hipoa pilviä ja mediakin luo paineita aktiivisesta ja hyvinvoivasta senioripariskunnasta. Entäpä jos eläkeiän lähestyminen pelottaa parisuhteen vinkkelistä? Jaksaako sitä samaa, vaikka kuinka rakasta naamaa katsella joka ikinen päivä aamusta iltaan ja iloita arjen yhteiselosta?

– Jos suhde on läheinen, voi turvallisin mielin odotella myös yhteisiä eläkevuosia. Mutta jos ei ole aikaisemminkaan ollut kivaa, ei voi vain yhtenä päivänä päättää, että nyt me ollaan eläkkeellä oleva onnellinen pariskunta, meillä on nyt aikaa ja meillä on tosi kivaa yhdessä, sanoo Kataja- Parisuhdekeskus ry:n toiminnanjohtaja Liisa Välilä.

Parisuhdeasiantuntijan mukaan elämänmuutoksena eläkkeelle siirtyminen pakottaa pohtimaan uudelleen perustarpeiden kysymyksiä: kenelle olen tärkeä, olenko hyväksytty, saanko arvostusta ja missä voin kokea onnistumista.

– Monia näistä tarpeista odotetaan ehkä salaisesti puolison täyttävän. Odotukset ja todellisuus eivät kuitenkaan aina kohtaa. Ylimitoitettujen odotusten sisään kätkeytyy usein pettymysten riski.

Liisa Välilä korostaa, että mitä useammasta osa-alueesta elämän tyytyväisyys muodostuu, sitä varmemmalla pohjalla eläkkeelle siirrytään. Jos ihmisellä on vain työ ja parisuhde eikä esimerkiksi harrastuksia, niin hän odottaa parisuhteelta ja kodilta sataprosenttista kannattelua, kun työ jää pois.

– Moni sanoo, että on ihanaa kun ei ole kalenterissa mitään, mutta samaan aikaan on tyhjä olo. Jos on aiemmin ollut kovin sidottu ja suunniteltu elämä, niin voihan se vähän aikaa tuntua hienolta, kun ei ole mitään pakollisia kuvioita.

Jokaisen on syytä miettiä löytyykö eläkkeelle siirryttäessä parisuhteen lisäksi muita voimaa ja virtaa antavia asioita jottei oma tyytyväisyys jää puolison varaan. Parisuhteen merkitystä Liisa Välilä ei suinkaan halua vähätellä.

– Parisuhde on sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle ja hyvinvoinnille voimavara ja kivijalka. Parisuhteen tukemisessa iäkkäämpienkin parisuhteet olisi otettava paremmin huomioon. Tähän asti on ajateltu että kyllä ne vanhat pärjää, kun ne ovat tähänkin asti pärjänneet. Parisuhdetta pitää kuitenkin vahvistaa ja rikastuttaa kaikkina ikäkausina.

Mitkä sitten ovat ne omat hyvän elämän palikat ja miten niillä ja puolison palikoilla pönkitetään sopuisaa yhteiseloa eläkepäivillä? Välilän mukaan ihmisen ainaista rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen kaipuuta on hyvä ruokkia arjen keskellä arkirakkaudella.

– Suunnitellaan yhdessä päivän ohjelmaa ja pidetään kiinni perusasioista ja rakenteista. Niihin kuuluu se arkipäivän keskustelu, joka on saattanut jäädä kiireen keskellä, sanotaan toiselle huomenta, kysytään lähdetkö kanssani lenkille, mitä haluaisit syödä tänään ja laitetaan yhdessä ruokaa. Nämä ovat niitä arjen pikkuisia hyviä tekoja ja huomaavaisuuksia, joilla on arvaamattoman suuri merkitys parisuhteelle.

Seksuaalisuus herättää monessa seniori-ikään varttuneessa hämmennystä. Nyt olisi hyvää aikaa vaikka keskellä päivää eikä iltaisinkaan ole niin kiire untenmaille, mutta halut tai kyvyt tekevätkin tenän.

– Seksuaalisuus ja omista toiveista puolisolle avautuminen on monelle yli kuusikymppiselle puhumaton ja arka aihe, mutta iho kaipaa kosketusta kaiken ikää. Joskus saattaa joutua opettelemaan uusia läheisyyden muotoja. Voisi kokeilla miten hyvää tekeekään välillä vaikka vain istua vierekkäin sohvalla ja halata.

Hyvän elämän pelikortit pöytään

Työssään Liisa Välilä näkee usein iäkkäiden pariskuntien kokevan yllättäviä oivalluksia. Parisuhdekurssien tai luennon jälkeen saattaa tulla viestiä, etten olisi koskaan arvannut, että me joskus puhutaan näistä asioista, joista me ollaan vaiettu 40 vuotta. Puhumisen tärkeyttä ei voi kaksi vuosikymmentä parisuhdeleirejä vetäneen Välilän mielestä kyllin korostaa.

Jos puhuminen tuntuu joskus liian vaikealta, on hyvä keino kirjoittaa kumppanille kirje tai listata tärkeitä asioita paperille. Samalla selviää itsellekin mitä oikeasti haluaa, kun joutuu miettimään ja konkretisoimaan toiveitaan.

– Se toimii ihan siinä keittiön pöydän ääressä, kun molemmat kirjoittavat paperilapuille mitä itse kukin haluaa eläkepäiviltään. Hyvä olisi pohtia myös mistä olen iloinen ja tyytyväinen. Jos haluan omaa aikaa, niin siihen lapulle pitää lisätä myös mitä se ihan konkreettisesti olisi. Vaikkapa että haluan yhden illan viikossa itselleni tulla ja mennä miten lystää.

Välilä kehottaa säilyttämään lappuset ja tekemäään niistä eläkeläiselämän pelikortit. Niihin voi tarvittaessa palata ja katsoa ovatko kunkin tärkeät asiat toteutuneet.

– Ja kun voi myöhemminkin näyttää selviä faktoja, niin toinen ei voi väittää, että ethän sinä sellaista sanonut, en ole ikinä kuullutkaan moista, Liisa Välilä naurahtaa.

Työelämästä luopumassa oleva saattaa pohtia jääkö omalle elämälle riittävästi tilaa, kun jo eläkkeellä oleva puoliso on vallannut kodin. Puolisolle pitää tehdä selväksi, että vaikka haluankin sinut joskus pois jaloista ja kotinurkilta, niin kyllä minä silti sinusta tykkään. Vaimosta tuntuu vaan niin ahdistavalta, kun kotona ei voi edes siivota rauhassa, kun mies kurkkii koko ajan olan takana. Ehkä jokaista matkaa ei ole pakko tehdä yhdessä, jos toinen nauttii kun saa olla joskus yksin kotona. Parisuhde saa kummasti uutta potkua, kun pienikin ripaus kaipuuta nostaa päätään.

Yhteinen sävel on löydettävä myös ajankäyttöön ja lasten ja lastenlasten asioista huolehtimisen suhteen. Eläkkeelle jäädessään vaimo ehkä innostuu täyttämään arkeaan isoäidin roolilla, mies saattaa muuttua entistä enemmän pesänrakentajaksi, joka haluaa olla rauhassa kotona. Kypsällä iällä solmituissa liitoissa tulee helposti eripuraa siitä, kumman jälkikasvua nähdään useammin.

Jos toinen on eläkkeellä ja toisella työ täyttää yhä ison osan elämää, on Välilän mukaan erityisen tärkeää sopia selkeästi kodin työnjaosta ja yhteisen ajan käytöstä. Kotona oleva on saattanut kiillottaa koko päivän kotia tai makaa ehkä edelleen verkkarit jalassa sohvalla, kun toinen tulee töistä väsyneenä.

– Aika monessa kodissa kuulostellaan arasti ulko-ovea avatessa, onko kumppanilla ollut hyvä päivä. Työssä käyvä ehkä miettii, paljonko pitäisi viettää aikaa yhdessä tai täytyykö puolison kanssa keskustella. Toisella on ehkä suuri sosiaalisuuden ja puhumisen tarve, toisella mitta täynnä ja ainoa toivomus, että saisi olla edes puoli tuntia hiljaa.

Suhde elämänkumppaniin pitää olla turvallisella pohjalla, että kaikista eläkkeelle siirtymiseen liittyvistä kysymyksistä uskaltaa yhdessä puhua. Ikääntyminen ja sairaudet, ehkä myös kuolemanpelko saattavat askarruttaa suuren elämänmuutoksen myötä. Vaikeneminen tuo mukanaan hämmentäviä tunteita, jotka kuplivat pinnan alla, mutta niitä saattaa olla vaikea itsekään tunnistaa saatikka tunnustaa muille.

– Eläkepäiviä viettävä on ehkä vaan jotenkin pettynyt tai hänellä on päivästä toiseen paha olo.

Liisa Välilän mielestä ei ole kuitenkaan syytä maalata liian synkkää kuvaa parisuhteen eläkeläiskuvioista. Hän on kohdannut työssään myös pareja, joissa puolisot löytävät vasta eläkkeellä toisensa. He viettävät mielellään aikaa keskenään ja nauttivat siitä, että heillä on vihdoin aikaa puhua ja välillä vaikka riidelläkin kunnolla.

– Huomaan liikuttuvani nähdessäni kulkevan vanhemman pariskunnan tai toisistaan hellästi huolehtivan omaishoitajaparin. Näissä tilanteissa aavistelen vahvaa läheisyyttä ja rakkautta. Kunpa itse voisin puolisoni kanssa vaalia suhdettani niin että tämä olisi kerran myös meille mahdollista,  itsekin yli 50-vuotias Liisa Välilä sanoo.

Kirjoittaja: Tuula Ainasoja, julkaistu Viva-lehdessä 2013

Avainsanat:

Aiheeseen liittyvät artikkelit