Aina siinä on mukana myös Me

Kategoria: Blogi

Usein Parisuhdepäivillä opetetaan ikään kuin niistä muista, mutta suuri osa meistä miettii itseään. Ja niinhän se on: emme voi puhua vain niistä, kun puhumme ihmisistä ja ihmisyyteen liittyvistä ilmiöistä. Aina siinä on mukana myös me.

Aloitin urani täällä Parisuhdekeskus Katajassa 2000-luvun alussa. Parisuhdekurssitoiminta oli jo saanut tuulta purjeisiinsa ja parisuhteesta puhuttiin paljon: mutta mitä puhetta se olikaan! Parisuhde on niin vaikeaa -puhe oli kuuluvinta. ”Kaikki siihen hinkuu ja siinä ne sitten vinkuu.” Ja se kurssitoiminta. Sitä määritti hengellisyys ja kursseille osallistuttiin viimeisenä oljenkortena. ”Osallistu avioliittoleirille ja pelastat avioliittosi.”

No, joo kärjistin :D. Mutta totta toinen puoli.

Asia, missä oma ajatteluni on kehittynyt kaikkein eniten ja missä koen, että koko yhteiskunta on muuttunut kuluneen pian 20 vuoden aikana on tunteisiin liittyvä ymmärrys. Tunnetaitojen opettamisen merkitys on nyt ymmärretty jo varhaiskasvatuksessakin. Vau!

Kun työurani alussa aloin luennoida parisuhteeseen liittyvistä asioista, yhtenä teemana oli luonnollisesti tunteet. Mikäpä sen tärkeämpi parisuhdeteema – onhan parisuhdesuhde useimmiten aikuisen merkittävin tunnesuhde.

Sain pian havaita, ettei tunteista ole paljon faktista sanottavaa. Eri teoriat olivat jopa ristiriitaisia keskenään ja niistä tolkun saaminen oli vaikeaa. Tehtävänäni oli puhua tunteista arkikielisesti ja tavoittaa ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Puhu siinä sitten, kun itsekin oli vähän sitä mieltä, ettei tunteilleen voi mitään. Rakastuminen on kuin kakkahätä, sitä ei voi pidättää loputtomasti – eli jos rakastun toiseen, se on menoa. Pidin rakkautta tunteena, jolle ei voi mitään. En osannut erottaa rakastumisen tunnetta ja rakastamista toisistaan. En ymmärtänyt, että jokainen meistä voi valita kuinka toimii tunteensa vallassa. En todellakaan ymmärtänyt, että tunteeni kertovat minusta, eivät kumppanini toiminnasta.

Tuota en osannut- en tiennyt -listaa voisin jatkaa loputtomiin.

Vahvistavan parisuhdetyön pioneerin Liisa Tuovisen opeista sain paljon. Mutta jouduin turvautumaan Liisan sanoihin, koska minulta puuttui niin paljon perustietoa. Osasin sanoa, että tunteet syntyvät kuin pimeässä huoneessa, eivätkä ne ole koskaan oikein tai väärin. Ne vain ovat. Ymmärsin oikein hyvin, että puhutaan jostain tärkeästä, mutta siinä kaikki. Liisan loistavaa tekstiä on ilo lukea edelleen.

On vaikeaa opettaa aihetta, josta ei ole pohjatietoa. Vaikka luin artikkeleita, kirjoja ja oppaita, tunteet jäivät edelleen sinne pimeään huoneeseensa. Vasta lähempänä vuotta 2010 aloin saada sellaista informaatiota, mitä mieleni kaipasi. Tunteet alkoivat näyttäytyä minulle loogisina ja ymmärrettävinä, kun silloisen psykologian assistentin, nykyisellään professori Lauri Nummenmaan tutkimuksista alkoi tulla tietoa. Vuonna 2010 julkaistu helppolukuinen Tunteiden psykologia toi viimein kauan kaivattua konkretiaa tunteista.

Tunnekeskeinen terapia ja siihen liittyvät oppaat sekä kurssit avasivat uusia ovia tunteiden ymmärtämiseen. Samoin teki meillä Parisuhdekeskus Katajassa kehitetty Solmuja parisuhteessa -työskentelymalli , jossa paria opetetaan kohtamaan myös tunnetasolla ja ennen kaikkea ymmärtämään vahvojen tunnekokemustensa, ns. tunnetaakkojen, merkitys parisuhteensa elämänkaarella. Sitten alkoi puhe tunnelukoista jne. Voinkin tyytyväisenä todeta, että tietoa alkaa olla saatavilla.

Oman kokemukseni ja ajatukseni mukaan tunnetaidot ovat merkittävin parisuhdetaito. Tunnetaidot edellyttävät ainakin tunnetietoa, itsetuntemusta, tunteiden säätelykykyä ja empatiakykyä. Myös meiltä ammattilaisilta, jotka ohjaamme sekä opastamme pariskuntia heidän tunteidensa kanssa.

Tänä vuonna Parisuhdepäivät -koulutustapahtuman teemana on nimenomaan tunteet – jotka ovat keskiössä, kun puhutaan niistä taidoista, joita me ammattilaisetkin tarvitsemme. Ensimmäisen koulutuspäivän kaari on mahtava: ensin VT Sari Näreen tutkimukseen perustuva katsaus tunnetaidottomuutemme historiaan. Sen jälkeen tunteiden merkityksestä parisuhteessa opettaa psykoterapeutti VET Pirjo Tuhkasaari. Sitten pysähdymme vielä usein vaikeana koetun teeman, väkivallan äärelle kahden rautaisen ammattilaisen Pekka Puukon ja Riitta Pohjoisvirran dialogin kautta.

Kuinka odotankaan saavani jälleen paljon uutta ajateltavaa koulutuspäivän jälkeen. Ja kuinka odotankaan jälleen tapaavani teitä rakkaat kollegat näissä ihmissuhdealan moninaisissa tehtävissä!

Olen huomannut, että lähes kaiken oppimansa joutuu tällä alalla suodattamaan vahvasti itsensä kautta. Sanan tulee ikään kuin muuttua minussa lihaksi, että osaan käyttää sitä jatkossa. Ja ettei siitä synny edellä kuvaamaani ulkoluvun kaltaista opettamista.

Täytyy kyllä todeta nyt kuin helppoheikki konsanaan, että ei siinä vielä kaikki. Tänä vuonna, Suomi 100 -juhlavuonna, Parisuhdepäivien konseptia on uudistettu.

Parisuhdepäivien toisena koulutuspäivänä la 18.11 toteutuu tänä vuonna Parisuhdehuoltamo. Parisuhdehuoltamossa puhutaan kaiken aikaa meistä. Koska kyseessä on lauantai voit kutsua myös kumppanisi mukaan ja voitte osallistua tapahtumaan kuin Mustanaamio: ”Toisinaan Mustanaamio poistuu viidakosta ja liikkuu kaupungissa kuin kuka tahansa meistä.” Parisuhdehuoltamossa ei erotella ammattilaisia muista osallistujista. Saamme kaikki olla oppimassa ja havainnoimassa tunteista ja tunteitamme.

Ja siellä on sitten paikalla idolini Lauri Nummenmaa! Ja Kirsi Heikinheimo! Sekä valtavasti toivottu tunnekeskeisen pariterapian Riitelyn kehä, josta opettaa Terhi Ketola-Huttunen. Iltapäivällä on vielä mahdollisuus osallistua kiinnostavaan työpajaan: valitseminen tulee kyllä olemaan tiukkaa: on intohimon tuulia á la Tiia Forsström, on oma sessio hankalien tunteiden työstäminen Hanna Ranssi-Matikaisen fasilitoimana sekä käytännön vuorovaikutusharjoituksia, joita ohjaavat meidän ihanat vertaisohjaajat. Aaah, mikä paletti!

Ollaan me kuule etuoikeutettuja, kun meille on tarjolla tätä kaikkea. Voimme mielestäni astua rohkein mielin ulos pimeistä huoneistamme ja liikkua tunteesta toiseen sekä liikuttua #tunteestatoiseen.

Avainsanat:
Sari Liljeström

Sari Liljeström

Suureksi ihmeekseni ikävuosimittarini alkaa näyttää jo pian 60 v. Se on paljon enemmän kuin kokemukseni omasta kypsyydestäni ja elämänviisaudestani. Matkalla olen edelleen, enkä mahda koskaan valmiiksi tullakaan.
Olen toiminut täällä Parisuhdekeskus Katajassa pian 20 vuotta monenlaisissa vahvistavan parisuhdetyön asiantuntijan tehtävissä. Minun voisi jo luulla tietävän, kuinka parisuhde pidetään timmissä. En kuitenkaan tiedä, sillä me ihmiset olemme niin loputtoman monipuolisia elämänvariaatioita, ettei yhtä totuutta voi olla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit